Tärppäsiköhän vai ei
Nyt on ihan pakko purkaa jännitystään tänne, kun olen viime ajat vain taustaillut.
Meillä nyt vihdoin saatu päätökseen 1. IVF-hoidon 1. PAS. Tuoresiirtoon ei päästy hyperin takia. PAS tehtiin viikolla 51 joulukuussa luonnolliseen kiertoon (tukena luget) ja hcg-mittaus 2.1. (2 viikkoa siirrosta). Silloin hcg oli n. 5 ja sanottiin, että kyseessä vain kemiallinen raskaus, eli ei onnistunut. Lopetin luget ja menkat tulikin suht normaaleina (kesti hieman vähemmän aikaa päivissä, mutta myös kunnon vuotopäivä oli). Kontorolli hcg-mittaus tehtiin uudestaan viikon päästä 9.1., jolloin arvo oli lähtenytkin yllättäen nousuun ja oli yli 90. Tällöinkin nkl:lla uskottiin, että kyseessa kemiallinen raskaus ja että arvo kuulemma tod.näk. alkaa laskea.
Eilen kävin sitten 3. kerran mittauksessa ja yllätys oli jälleen melkoinen: arvo oli noussut jo yli 900. Sitten alettiin epäillä kohdun ulkoista, koska menkat oli olleet. Mitään kipuja, vuotoja ei ole ollut ja tänään ultrassa ei näkynyt viitteitä ulkoisesta kuitenkaan. Sen sijaan kohdussa oli 2 kohtaa näkyvillä jotakin istukkakudokseen viittaavaa. Nkl:n lääkäri oli edelleen aika pessimisitinen ja sanoi, että uskoo silti alkuraskauden keskenmenoon ja että hcg lähtee laskuun. Mutta toisaalta ei kuulemma voi varmasti sanoa sitäkään, etteikö kyseessä voisi olla normaali raskaus, ja että kaikkia ihmeitä on näissä hoidoissa nähty. Pieni mahdollisuus onnistumiseen olisi kuulemma olemassa. Verikokeessa tänään hcg oli edelleen nousussa, yli 1000. Uusi verikoe on määrätty taas parin päivän päähän..
Olen kyllä ihan pyörällä päästäni. Onko kellään kokemusta, miten näissä epäselvissä tapauksissa on lopulta käynyt (eli oli menkat, mutta kuitenkin hcg alkaa nousta " myöhässä" )? Kannattaako edes toivoa... Positiivista joka tapauksessa on se, ainakin hoidot näyttävät auttavan, oli lopputulos mikä tahansa. Ja kai sitä voi ajatella, että onpahan edes kerran elämässään saanut olla hetken raskaana, kun kerran hcg on noussut ja alkio kiinnittynyt sinne ainakin jotenkin. Miten tässä jännityksessä pystyy keskittymään töihin tai mihinkään muuhunkaan? Ja koska kaikki selviää? Vasta siinä vaiheessako, kun ultrassa varmuudella näkyy jotakin? Ei kai auta kuin odottaa..
Kommentit (6)
Moikka,
Meille kävi tässä noin puoli vuotta sitten hyvin samalla lailla. Eli testasin ensimmäisestä IVF:stä selvän nega-testin ja sitä seurasikin ihan normaalit menkat. Kuitenkin pari viikkoa tämän jälkeen musta tuntui tosi oudolta ja päätin tehdä uuden testin mistä tulikin sitten selvä plussa (eli raskausviikkoja oli jo yli 6). Ja tuo veriarvokin oli ihan normaalisti noussut. Muistaakseni se oli silloin noin 1200 tai jotain sinne päin. Hyvin nopeasti pääsin silloin jo ultraan, jossa sanottiin että alkio oli liian pieni, mutta on mahdollista että lähtee kuitenkin kasvamaan ja uusi ultra aika oli sitten viikon päästä (lääkärin äänestä kuulin kyllä jo silloin että tosi epäileväinen oli). Muistan kyllä tuon viikon, kauheaa taistelua suurimpien pilvilinnojen ja kauheimpien skenaarioiden välillä. No sitten reilun viikon päästä menin uuteen ultraan ja hyvin nopeasti nähtiin ettei alkio ole kehittynyt juuri ollenkaan edellisen viikon jälkeen, ja sydäntä ei siis näkynyt. Pari päivää myöhemmin seurasikin sitten lääkkeellinen tyhjennys.
Mutta tosiaan lääkäri sanoi silloin että tietää pari tapausta joissa tästä on raskaus edennyt normaalisti. Eli ei kai se mahdotonta ole, vain epätodennäköistä. Toivottavasti kuitenkin te saatte kuulua tuohon vähemmistöön joka näinkin onnistuu. Voimia teille, tuo on tosi kurja tilanne kun ei voi olla varma kumpaankaan suuntaan. Henkisesti oli ainakin mulla rankkaa. Sillä juuri kun luuli toipuneensa epäonnistuneesta IVFstä niin sai hyviä uutisia ja tunteet ja odotukset kasvoi ihan älyttömän suuriksi. Ja sit vain muutama päivä myöhemmin seurasi totaalinen romahdus. Mutta eihän kaikilla mene samalla lailla tämäkään, joten pidän peukkuja teille. Ja ainakin lääkäri kovasti on sanonut että tuo alkanut raskaus oli hyvä merkki jatkoa ajatellen. Eli täytyy keskittyä positiivisiin puoliin.
terkuin, Pewina
Niin arvelinkin, että täytyy nyt pitää jalat tiukasti maassa (ja pää pilvissä:-)). Mielialat vaihtelee toivosta epätoivoon, kun ei voi kun odottaa. Huomenna taas verikokeeseen, ehkä siellä selviää jotakin lisää.. Kiitos tsemppauksesta!
HEI
Miten sulla kävi Rukkanen? Mulla menossa vastaavanlainen tilanne ja perjantaina taas verikoe.
t.wisa
Heippa wisa!
Ikävää kertoa, mutta huonostihan siinä kävi. Jännityskertomukselta koko homma kyllä tuntui. Hcg nousi hitaanlaisesti ja seuraavassa ultrassa näkyi, että toinen niistä istukkakudoksista olikin lähtenyt kehittymään ja kohdusta löytyi 5 mm kokoinen ruskuaispussi. Siinä vaiheessa toivo nosti taas päätään ja lääkärit muuttuivat toiveikkaiksi. Kaikki oli mahdollista. Sanottiin, että alkio oli lähtenyt kehittymään viikon aikataulusta myöhässä ja oltiin tuolloin menossa n. viikon kuusi alussa. Joka tapauksessa se varmistui, että kohdun ulkoinen se ei onneksi ollut. Seuraava ultra määrättiin viikolle 7, jolloin myös syke olisi pitänyt näkyä. Siellä kävin viikko sitten maanantaina. Ei ollu sykettä ei, alkion kehitys oli lakannut eli kyseessä oli lopulta tuulimuna.
Pettymys tietysti kirpaisi ja samalla viikolla jouduin sitten keskeytykseen. Aluksi yritettiin tehdä lääkkeellistä keskeytystä, mutta lääkkeet eivät alkaneet tehota ja seuraavana päivänä oli edessä kaavinta ja 3 päivän sairasloma. Ei onneksi ollut mikään kovin kauhea juttu fyysisesti. Henkisesti sitkäin enemmän: elämän 1. plussatesti 3, 5 vuoden odotuksen jälkeen kääntyy tuulimunaksi ja vasta monen viikon odotuksen jälkeen. Huoh, itkua riitti yhden viikon, mutta eiköhän se elämä tästä taas voita. Parempaa onnea sinulle! Kerrohan myös kuulumisia sitten, kuinka kävi. Kaikki on kuitenkin aina mahdollista:-)!
olen pahoillani! Luulen tietäväni täsmälleen, miltä sinusta on mahtanut tuntua tuon kaiken kourissa. Voimia jatkoon, toivottavasti seuraava plussa tulee nopeammin!!
Mutta kun halusit kuulla ylipäätään mitään, niin kerronpa omani. Eli minulla on kahdesti ollut kuukautiset joiden ensimmäisen päivän jälkeen olen tuntemusten takia tehnyt positiivisen raskaustestin (eli hcg on ollu tuossa vaiheessa jo yli 25). Ensimmäisellä kerralla hcg jatkoi nousuaan kunnes lopulta rv 7 todettiin ultrassa kohdun ulkoiseksi. Toisella kerralla hcg oli jo tarkistusmittauksessa viikon jälkeen alle 5, eli oli alkuraskauden keskenmeno.
Tiedän, että tälläkin palstalla on ollut toinen, jolla on ollut samanlainen hitaasti nouseva hcg, istukkaa myös löydetty kohdusta, mutta lopulta päättynyt keskenmenoon. Toki on sitten niitäkin, joilla on sitten käynyt toisinkin päin!
Eli koskaan ei pitäisi menettää toivoaan, mutta tietty realismi on varmaankin paikallaan. Tiedän kokemuksesta, että tuo epävarmuus ja odottaminen on ihan kauheaa, enkä minä ainakaan ku:n kohdalla pystynyt töitä tekemään. Toiset taas kokevat, että töissä käynti helpottaa, kun on välillä muutakin tekemistä ja ajattelemista. Sekin on taas niin yksilöllistä. Varmuutta tuskin saat ennen kuin syke tosiaan nähdään oikeassa paikassa...
Pidän peukkuja, että sinun tarinasi päättyy paremmin kuin omani!! Ja voimia odotteluun!
-Osse