sanoin vauvalle että heitän sen metsään! ja miehelle että lähen pettämään sitä ja haluan sen veljen!

Jokainen tekee omat päätökset ja ratkaisut ja niiden seuraamukset on kannettava.

meidän vauva-aikaan tuntui että mies vain istui tietokoneella... olisin edes kerran halunnut hänet viereen sängylle kun imetän, tai että olisi tullut nukkumaan samaan aikaan kun me menimme vauvan kanssa.. olin niin kateellinen ystävälleni jonka mies makasi monet kerrat sängyssä pitämässä seuraa kun ystäväni imetti.

Mutta olipa se sen arvoistakin, nyt on lapsi niin minun perään, tykkää kyllä isästäänkin, mutta huomaa kyllä kuka häntä on hoitanut ja rakastanut eniten..



Ja mieskin on ottanut opikseen ja on nyt mukana enemmän.. :)

ja tosikoille, älkää ottako liian tosissaan, ainahan lapset on enemmän äidin kuin isän perään, vaikka isä olisikin mukana vauva-aikana.

Joskus vain tunnen ylpeyttä, kun tyttö haluaakin leikkiä minun eikä isänsä kanssa, tai haluaa vain minun syliin eikä isin. Siitäs sai ähäkutti-isi! :D