Lue keskustelun säännöt.
parikymmentä vuotta takana
16.12.2007 |
Mies ihastui minuun korviaan myöten. Hengästyin siitä palvonnasta. Olin kuin prinsessa. Ensimmäinen räjähdys syntyi, kun löysin miehen ravintolassa suutelemassa nainen sylissään juuri ennen hääpäivää. Hän räjähti minulle, miksi olin lähtenyt pois tilanteesta. Häät ja pian vauvan syntymä. Mies ei hoitanut lasta kuin pakosta. Hän raivostui mitättömästä, uhkasi itsemurhallakin joskus. ei välittänyt vaikka pelkäsin, itkin siitä raivoamisesta. Sanoi, että hänellä on oikeus käydä vieraissa. Pian hän haukkui minua muiden kuulen. Lasten kasvaessa hän teki paljon kotitöitä, mutta halusi siitä huomion. Vieraiden tullessa muisti aina mainita, mitä oli tehnyt. Kerran sanoi minulle, että aikoo joku päivä antaa minulle turpiin. Ja se päivä tuli aika pian siitä. Jälkeenpäin ei ole siitä puhunut eikä ilmeisesti edes muista asiaa. Tuonkin jälkeen hän on uhannut ja ollut uhkaava. Huolestuttavinta on, ettei niihin juurikaan ole näkyvää syytä. Sanoo, ettei koskaan ole tehnyt minulle väkivaltaa. Hän ei koskaan pyydä anteeksi ilkeyksiään, kokee ne oikeutetuksi.
Sovimme avioerosta. Mies halusi kuitenkin käydä psykologilla juttelemassa vielä, anoi minulta lisäaikaa.. Nyt hän on käynyt siellä viitisen kertaa, ja on kuin toinen mies. Tapaamiskertoja on vielä jäljellä. johtuuko tämä tästä terapiasta. Hän kertoo, että on huomannut siellä, että syy on ollut minussa, niinkuin on epäillytkin. Siitä huolimatta, voiko muutos olla pysyvää? Uskallanko luottaa siihen. En halua enää pudota...
Kommentit (5)
Vierailija:
Mies ihastui minuun korviaan myöten. Hengästyin siitä palvonnasta. Olin kuin prinsessa. Ensimmäinen räjähdys syntyi, kun löysin miehen ravintolassa suutelemassa nainen sylissään juuri ennen hääpäivää. Hän räjähti minulle, miksi olin lähtenyt pois tilanteesta. Häät ja pian vauvan syntymä. Mies ei hoitanut lasta kuin pakosta. Hän raivostui mitättömästä, uhkasi itsemurhallakin joskus. ei välittänyt vaikka pelkäsin, itkin siitä raivoamisesta. Sanoi, että hänellä on oikeus käydä vieraissa. Pian hän haukkui minua muiden kuulen. Lasten kasvaessa hän teki paljon kotitöitä, mutta halusi siitä huomion. Vieraiden tullessa muisti aina mainita, mitä oli tehnyt. Kerran sanoi minulle, että aikoo joku päivä antaa minulle turpiin. Ja se päivä tuli aika pian siitä. Jälkeenpäin ei ole siitä puhunut eikä ilmeisesti edes muista asiaa. Tuonkin jälkeen hän on uhannut ja ollut uhkaava. Huolestuttavinta on, ettei niihin juurikaan ole näkyvää syytä. Sanoo, ettei koskaan ole tehnyt minulle väkivaltaa. Hän ei koskaan pyydä anteeksi ilkeyksiään, kokee ne oikeutetuksi.
Sovimme avioerosta. Mies halusi kuitenkin käydä psykologilla juttelemassa vielä, anoi minulta lisäaikaa.. Nyt hän on käynyt siellä viitisen kertaa, ja on kuin toinen mies. Tapaamiskertoja on vielä jäljellä. johtuuko tämä tästä terapiasta. Hän kertoo, että on huomannut siellä, että syy on ollut minussa, niinkuin on epäillytkin. Siitä huolimatta, voiko muutos olla pysyvää? Uskallanko luottaa siihen. En halua enää pudota...
kuulostaa aika tyypilliseltä narsistilta. Narsisti ei yleensä parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös minusta kuulostaa narsistin tyyppikuvaukselta tuo miehesi. valitettavasti.
Nauttii, kun saa psykologille kertoa ITSESTÄÄN, hänen asioistaan, moittia sinua hänelle ja haukkua retostaa, jossa toinen YMMÄRTÄÄ häntä. Narsisti EI MUUTU! Ja mielenterveyongelmakin hänellä on, kun ilmoittaa melkein lyötipäivätkin etukäteen!
Kiitos yhteydenotosta!
Kertomasi perusteella parisuhteessanne on tunnistettavissa sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Väkivallan syy on aina tekijässä. Väkivallan tekijälle on olemassa apua, mutta pysyvä muutos vaatii pitkäaikaista työskentelyä oman väkivaltaisuuden lopettamiseksi.
Koska olet elänyt pitkään väkivaltaisessa suhteessa, neuvomme sinua hakemaan tukea omaan selviytymiseesi. Yhteystietoja löydät Nettiturvakodista (www.turvakoti.net).
Kehittämispäällikkö Auli Ojuri, Ensi- ja turvakotien liitto
Lasten ja nuorten psykologi Eija Keränen, Pääkaupungin Turvakoti