Millainen maailman kuva pitäisi olla vanhemmilla jos on lapsia

Tai siis, mitä pitäisi ajatella elämästä ja arjesta.

Ajatellaanko siis loogisesti, että nyt olemme päivän töissä ja illalla vaikka leikimme lasten kanssa. Vai keskustellaanko ylipäätään esim. että kumpi tekee ruoan tai käy kaupassa, jos molemmat ovat töissä.

Ei ole lapsia, mutta en saa mitään keskusteluyhteyttä mieheen, saatamme käydä molemmat kaupassa ja tuoda kassilliset samaa ruokaa, mikä olisi ainakin ajankäytön suhteen  ja rahallisestikin huonoa, jos olisi lapsia.

Miten arki siis kulkee, jos kumpikin vanhempi on töissä ja haluaa harrastaa omia harrastuksia.  En jotenkin pysty kuvittelemaan, että mies sanoisi, että vien lapsen harrastukseen vaan todennäköisesti lähtisi yksin omaansa ja tulisi kotiin  valmiiseen ruokapöytään.

Ahdistaa, kun olen lukenut niin paljon näitä ero juttuja, että koko arjen ja lapsen asioiden hoitaminen jäisi minun vastuulle.

Tekevätkö muuten miehet erotessaan itse ruoan, jos muuttavat muualle , jos vaimo on passannut vain kuolevatko nälkään?