Naisen elämään kuuluu keskenmenot, kohtukuolemat ja
ja ei-toivotut ja toivotut raskaudet ja synnytykset.
Me olemme nisäkäsnaaraita ja kannamme jälkeläiset. Luonto on näin määrännyt. Ei osaansa vastaan kannata pullikoida.
Meille on annettu onneksi ajattelukyky ja aivot ja voimme säädellä lisääntymistämme toisin kuin villieläimet jotka ovat viettiensä varassa.
Eikö ole kummallista että eläinten keskuudessa kiima-aikana erittyy verta ja veristä limaa ja niiden hajujen perusteella uros lähestyy naarasta jne.
Meillä on himot ja halut jatkuvasti, voimme nauttia seksistä milloin haluamme jos vain hyväksymme jonkun kumppaniksemme.
Minulla on ollut kaksi keskenmenoa ja en ole niitä jäänyt suremaan, olen todennut että olivat elinkelvottomia, kenties vammaisia ja parempi että raskaus keskeytyi. En laske perheenjäseniksi keskenmenneitä, eivät ole enkelivauvoja tai mitään muuta höpö höpöä. Kivipaaseja ei ole pystytetty.
kolmen elävän lapsen äiti
Kommentit (17)
Perusta kampanja kahden menehtyneen lapsen takia. Selvästikään et ole suruprosessia pystynyt käymään läpi niin kyynisesti suhtadut pienokaisiisi.
juu ei meidän perheeseen kuulu yks abortoitu sikiö vaan ainoastaan elossa olevat
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 14:48"]
Sun ajattelutapas on sun tapas selviytyä. En tuomitse, vaikka kuulostaa provolta.
[/quote]
En todellakaan ole provo, annoin ajatusvirran juosta näppikselle. Olen puhunut yhden ystävättäreni kanssa jolla myös keskenmeno ja hän ajattelee samalla lailla. Hän sanoi lisäksi sen ettei hänsestä olisi ollut vammaisen lapsen hoitajaksi joten parempi näin.
Ei se ole mitenkään väärin sekään, jos jää keskenmenoaan joksikin aikaa suremaan. Tai jos ajattelee menehtynyttä alkiota/sikiötä enkelivauvana tms. Jokaisella on oma tapansa käsitellä keskenmenoa.
Monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja sitten hekumoivat tällä ajatuksella. Mistä tällainen käsitys on muuten syntynyt, kun sitä ei missään edes opeteta.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 14:59"]
Itse en vissiin ole nainen kun mikään noista ei kuulu elämääni. Aamu-tv:ssäkin viime viikolla joku imetyskoordinaattori (vittu mikä nimike), sanoi että imetys on todellisen naiseuden mittari. Naisen lapsettomuus on yhä outo asia Suomessa. Kiva täällä on elää kun itsetuntokin valmiiksi huono.
[/quote]
Toki olet nainen sukupoleltasi vaikket tee lapsia. Meitä ihmisiä on naaraita ja uroksia, osa syntyy sellaisina joiden sukupuolesta ei ole varmuutta tai kaksilla värkeillä - eli valuvikaisina.
Suurimmalla osalla meillä on lisääntymiskyky ja sitä pidetään normaalina, muu on poikkeavaa ja voi johtua esim. synnytinelinten puuttumisesta tai muust kehityksen häiriöstä.
Kurja tilanne, elämän arpajaisissa meille kullekin tulee käteen sattumanvaraiset kortit ja niillä on pelattava.
ap
Jokaisella on omat tapansa selviytyä. Kuolema, sairaudet ja menetykset on kaikki ihan tätä elämää. On helppo pitää itseään vahvana järkiolentona, kun ne menetykset on olleet asioita, joiden kanssa on selvinnyt. Kun eteen tulee asia, jonka kanssa ei selviä, ei se olekaan niin helppoa vaan unohtaa ja jatkaa porskuttamista.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:05"]
Monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja sitten hekumoivat tällä ajatuksella. Mistä tällainen käsitys on muuten syntynyt, kun sitä ei missään edes opeteta.
[/quote]
tai nyt se ukki/mummo tuikkii tähtenä taivaalla. Ei ihminen muutu tähdeksikään
https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hti
Ehkäpä se on niin ettei kaikkien ihmisten mieli pysty hyväksymään jonkun lopullista katoamista. Jos kaivetaan hauta auki niin siellä ne kehonjäännökset ovat jossain mätänemisvaiheessa tai pidemmällä aikavälillä jää vain luut ja hiukset. Siinäpä teille enkeliä ja tähiä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:05"]
Monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja sitten hekumoivat tällä ajatuksella. Mistä tällainen käsitys on muuten syntynyt, kun sitä ei missään edes opeteta.
[/quote]
tai nyt se ukki/mummo tuikkii tähtenä taivaalla. Ei ihminen muutu tähdeksikään
https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hti
Ehkäpä se on niin ettei kaikkien ihmisten mieli pysty hyväksymään jonkun lopullista katoamista. Jos kaivetaan hauta auki niin siellä ne kehonjäännökset ovat jossain mätänemisvaiheessa tai pidemmällä aikavälillä jää vain luut ja hiukset. Siinäpä teille enkeliä ja tähiä.
[/quote]
korjaan tähtiä.
Hyvä, ettet usko enkelivauvoihin, sillä ihmisestä ei voi tulla enkeliä. Enkelit ovat erikseen, he eivät ole kuolleita ihmisiä.
No ei kenenkään vanhemman pitäisi joutua lastaan hautaamaan.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 14:58"]Enkelivauvat ovat niin satua kuin vain voi olla. Mitään enkelivauvoja ei ole.
Ollaan ihmisiä ja ihmisten jälkeläisiä on ihmiset, keskenmenneet ovat biojätettä ei enkeleitä.
[/quote]
Vaikkeivat keskenmenneet ovatkaan mielestäsi enkeleitä, miten voit sanoa että ovat jätettä? Vaikka en olekkaan jäänyt suremaan keskenmennyttä raskauttani sen kummemmin, ehdin jo tottua siihen että minulle tulee lapsi, ei kukaan äiti ajattele niin että hänellä on lapsi vasta kun lapsi on sylissä...
Keskenmenot ovat luonnollinen osa elämää, ja hyvin yleisiä.
Seksi ei ole perusoikeus ja kukaan ei pakota siihen. Tasa-arvoinen nainen kantaa vastuunsa tasa-arvoisesti ja lopettaa sen ainaisen vinkumisen.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:05"]
Monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja sitten hekumoivat tällä ajatuksella. Mistä tällainen käsitys on muuten syntynyt, kun sitä ei missään edes opeteta.
[/quote]
tai nyt se ukki/mummo tuikkii tähtenä taivaalla. Ei ihminen muutu tähdeksikään
https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hti
Ehkäpä se on niin ettei kaikkien ihmisten mieli pysty hyväksymään jonkun lopullista katoamista. Jos kaivetaan hauta auki niin siellä ne kehonjäännökset ovat jossain mätänemisvaiheessa tai pidemmällä aikavälillä jää vain luut ja hiukset. Siinäpä teille enkeliä ja tähiä.
[/quote]
Niin. Sillä, mitä ihminen uskoo, ei ole mitään väliä niin kauan, kun se tukee ihmisen selviytymistä ja toimintakykyä. Jos joku saa menetyksen jälkeen hoidettua itsensä, lapsensa, työnsä ja ihmissuhteensa sillä, että uskoo tuonpuoleiseen, niin se on aivan ookoo. Tärkeintä on tämä elämä, tässä ja nyt, ja se että sen saa hoidettua.
Minun kokemukseni on, että iän myötä tietty ylimielisyys karisee ihmisistä sen jälkeen, kun he ymmärtävät, kuinka raskas prosessi surutyö on. Kuinka siinä pitää järjestellä uudelleen nykyisyys, tulevaisuus ja joskus menneisyyskin. Ei se sitten ollutkaan sellainen keikka, että no, sellaista sattuu, tekisköhän sitä tänään ruuaksi makaroonia vai riisiä, hmm, siinäpä pulma.
Pahimpia on ne, jotka eivät ole ikinä raskaana olleetkaan. Menkat pari päivää myöhässä ja kun ne viimein alkavatkin, aletaan kuvitella jotain enkelivauvaa taivaalle.
Sun ajattelutapas on sun tapas selviytyä. En tuomitse, vaikka kuulostaa provolta.