Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelmallinen anoppi
28.07.2015 |
En varmaan ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, mutta nyt on alkanut menemään niin yli hänen juttunsa, että pakko vuodattaa. Aluksi kaikki oli todella hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Tulimme hyvin toimeen, kävimme yhdessä shoppailemassa, kokkailimme yhdessä jne. Kunnes muutin mieheni kanssa yhteen, silloin kaikki alkoi. Hän kovaan ääneen toitotti, että talo on mieheni ja tulee aina olemaan vain mieheni. Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta. Anoppi ei vieläkään hyväksy tätä vaan edelleen jankuttaa talon olevan mieheni, eikä suostu kuuntelemaan kun mies kertoo että maksan puolet lainasta.
Anopilla on mukava tapa juhlissa juoda itsensä melkoiseen humalaan ja silloin hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa. Viime juhlissa hän tappeli monien vieraidemme kanssa ja suuttutti heidät. Minulle hän tuhahteli, pyöritteli silmiään aina kun sanoin jotakin ja jankutti lapsien hankinnasta. Piilovittuili minulle koko illan. Vieraiden puolesta tuli paha mieli, mutta eipä anoppia voi oikein jättää kutsumattakaan vaikka miehen kanssa tiedämme, että aina hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa.
Juttelin anopin kanssa, että jos me miehen kanssa hankimme lapsia, niin hän korjasi minua: niin siis sitten KUN hankitte lapsia. Anoppia närästää kovasti, kun emme ole hänelle lapsenlapsia luvanneet. Mieheltäni hän tenttaa, että rakastaako mieheni nyt varmasti äitiään, ihan varmasti rakastaako äitiä. Kysyipä hän tuossa juhlissa kaikkien keskellä, että pelastaisiko mies auto-onnettomuudesta hänet vai minut. Pari viikkoa sitten anoppi alkoi juttelemaan, minun läsnäollessani, miehelleni miten haluaa tehdä meidät molemmat miniät perinnöttömiksi. Samalla kuitenkin muisti kertoa minulle ettei hänellä ole mitään meitä miniöitä vastaan.
Onneksi mies pitää minun puoliani, mutta alkaa silti ottamaan aika huolella päähän. Saan kerätä kaikki voimani, että jaksan esittää anopille kivaa. Hän on tehnyt paljon kaikkea muutakin mitä en jaksa nyt kirjoittaa. Pahinta tässä on, että joudun miehen koko perheen kanssa ennen joulua ulkomaanmatkalle. Ennen olen pystynyt välttämään heidän perhematkansa, mutta nyt joudun sinne. En tiedä miten kestän anoppia koko reissun ajan, koska hän haluaa olla siellä tietysti 24/7 rakkaiden poikiensa kanssa ja vetäisee tietty joka ilta kauheat lärvit. Onneksi sinne tulee mukaan hänen toinenkin miniänsä, joten onpa meitä sitten kaksi jakamassa tuota ihanuutta. Toinen miniä saa vain kuunnella miten kamala äiti on, kun laittoi lapsen päiväkotiin.
Kommentit (63)
52, olen miettinyt samaa asiaa myös. Miehelläni on kovin kontrolloiva ja sekaantuva äiti, jonka tehtävänä on julistaa myös kaikenlaiset mielipiteet kaikille. Olisiko näin, että dominoivan äidin pojat hakevat aivan eriluontoista, suurpiirteisempää ja rennompaa vaimoa? Toisaalta tällainen mies on jo nuoresta oppinut sumplimaan kontrollifriikin äidin kanssa, tämä tuonut arvokasta kokemusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussahan ei nyt ollut kyse siitä millaisen sopimuksen olemme talosta tehneet. Sopimus on laillinen ja jos avioero tulisi, niin kuuluisi talosta minulle puolet.
Kiitos vertaistuesta asiallisille vastaajille, helpottavaa tietää etten ole ainoa joka elää hankalassa tilanteessa anoppinsa kanssa.
Mitä tuohon perheasiaan tulee, niin kyllä minä lasken miehen, minut ja koiramme meidän perheeksemme, ja mies myös, mutta kyllä silti edelleen äitini, isäni ja siskoni kuuluvat perheeseeni. Eivät he ole poistuneet mihinkään avioliittoni myötä, vaikka he eivät enää samassa merkityksessä ole perheeni. Joten totta kai anoppi ja appi on miehelleni perhettä.
Matkalle minun on lähdettävä, en halua loukata muita miehen perheenjäseniä sillä etten lähde anopin vuoksi. Lähteehän toinenkin miniä, vaikka anoppi on hänellekkin inhottava. Äkkiä kun tämä kääntyisi siihen, että minä olisinkin hankala eikä anoppi, jos jäisin taas pois. Mies on äidilleen useasti sanonut miten inhottava tämä on, mutta ei mene perille.
Sopimus talosta. Kun olette naimisiin menneet tehdään avioliiton päättyessä (eroon, kuolemaan) ositus, jolloin omaisuus puolitetaan. Talosta ei ole tarvinnut erikseen tehdä mitään sopimusta! Ellei teillä sitten ole tehty avioehtoa, jolla on rajattu osa omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta talo kuitenkin kirjattu jaettavaksi puoliksi? Toivottavasti olet ymmärtänyt mihin paperiin olet nimesi kirjoittanut.
Mistä ihmeestä näitä jankkaajia aina löytyy.... Asiat ovat omaisuuden suhteen kunnossa, en jäisi eron tullessa puille paljaille. Tiedän kyllä mitä eron tullessa tapahtuu omaisuudelle jne. Edelleen, sopimuksemme talosta tehtiin ennen avioliittoa, emme olleet silloin edes kihloissa. Sopimus on laillinen ja asian olen tarkistanut. Voitaisiinko jankutus tästä nyt lopettaa?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:39"]
Hän kovaan ääneen toitotti, että talo on mieheni ja tulee aina olemaan vain mieheni. Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta. Anoppi ei vieläkään hyväksy tätä vaan edelleen jankuttaa talon olevan mieheni, eikä suostu kuuntelemaan kun mies kertoo että maksan puolet lainasta.
[/quote]
Ei sillä ole mitään merkitystä, vaikka maksaisit 100% lainasta. Taidat olla vähän tyhmä. Sinun pitää olla toinen omistajista, tai anoppisi on oikeassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tuo perinnöttömäksi tekeminen.. Olen jo perinyt hieman, ja siinä oli maininta, ettei nykysillä ja tulevillapuolidoilla ole oikeutta perintöön.
Ihan normaalia minusta. Esimerkikkitapaus: perinnöksi tulee kesämökki. Pariskunta eroaa, jolloin ilman avioehtoa mökkikin menee jakoon, jos sitä ei ole jo perinnössä huomioitu. Tai jos puoliso on perinnöstä jo poistettu, mökkiä ei huomioida omaisuudenjaossa eronn tullen.
Ihan järkevä käytäntö siis. Ja niin tulevat minun ja miehenikin vanhemmat tekemään.
.
On taas aivan eri asia jos mies päättäisi myydä mökin ja käyttää rahat johonkin yhteiseen hyvään. Silloin sitä ei enää lasketa.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oman mielenrauhan kannalta on parasta vain olla kuuntelevinaan anopin jaarituksia. Onhan se ikävää että vanha ihminen on alkoholisti ja ilkeä luonteeltaan, mutta minkä sille voi. Millään keskustelulla tai puhumisella et saa asiantilaa muuttumaan. Kaikki sellainen vie vain turhaa energiaa. Mahdollisimman vähän vain tekemisissä ja kuiviksi ne juhlat, joihin hänet on pakko kutsua. Samalle tasolle ei kannata alentua, olet vain kohteliaan ystävällinen ja et reagoi hänen provoamiseensa. Matkalle mukaan hyvää lukemista ja kuulokkeet musiikin kuuntelua varten. Pysy mahdollisimman etäällä anopistasi, ymmärsin että matkalle on lähdössä isompi ryhmä ihmisiä, joten anopin välttely on helpompaa kuin vain appivanhempien kanssa matkustaessa. Älä ota itseesi anopin puheita, hän käyttäytyisi varmasti ihan samoin olisi miniänä sitten kuka tahansa. Saahan toinenkin miniä saman kohtelun. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Mun tilanne on se, että.. No, kuvittele anoppisi vittumaisuus ja kerro se sadalla. Sitten vielä, että mies ei oikeastaan ole sinun puolellasi, eikä puolusta sinua noissa tilanteissa. Selittää äidinsä paskan käytöksen sillä, että tämä ei tarkoita mitään pahaa, on vaan vähän hupsu. Tällaista meillä. Anoppia tosin ei tarvitse tavata, kuin kaksi kertaa vuodessa, mutta silloin tapaaminen kestää kaksi viikkoa putkeen. Meillä on tällä hetkellä tosi tulehtuneet välit, sillä anoppi haukkui mut viime kerralla ihan lyttyyn. Haukkui huonoksi äidiksi, tyhmäksi (itse on kouluttamaton, mulla yliopistotutkinto...), laiskaksi, ilkeäksi, en kuulemma hoida lapsiamme, en siivoa, en laita ruokaa jne., lista jatkuisi vielä. Ja tuon haukkumisen sain kuulla meidän kotonamme.
Miksi sinun pitää lähteä matkalle? Ei kai se mikään pakko ole?
Yritetään kestää. Minulla on hyvin samantyylinen anoppi. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta, joten näiden vuosien aikana olen saanut kaikenlaista kuulla/kestää.
Minä, mieheni ja anoppi olimme menossa anopin tyttären pojan ristiäisiin. Anoppi kommentoi yhtäkkiä, että seuraavat ristiäiset ovat sitten teillä. Olin ihan, että anteeksi mitä? Myös aiemmin on tullut usein kommenttia esim. teidän pitää hankkia kolme lasta. Minun mielestäni nämä asiat eivät kuulu anopille.Ne ovat minun ja mieheni omia asioita. Kun hän sen vaan suostuisi ymmärtämään.
Anoppini on myös kova juopottelemaan. Hän on suorastaan sietämätön juopuneena. Miehenikin hermostuu aina jos äitinsä örveltää kännissä. Yritämme vältellä tilanteita joissa joudumme tekemisiin kännisen anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:49"]
Miten voi aikuinen ihminen "joutua" väkisin jonnekin perhematkalle, johon ei itse halua?
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen. Mene ap viettämään joulua omien vanhempiesi luokse, niin et "joudu" mihinkään anopin kanssa..
Mitä muuta on tapahtunut noihin aikoihin kun muutit miehesi kanssa yhteen? Haluaisin mielelläni kuulla vähän enemmän. Vaikea uskoa, että plet ollut niin pidetty kauan, mutta YHTEENMUUTTO olisi aiheuttanut kamalan närän. Johtuuko lapsettomuudesta tms? Onko teille tullut jotain väärinkäsityksiä tms?
Huh huh. Onneksi mieheni on iso poika, eikä ole äitinsa kanssa tekemissä kuin jouluna. :D
Opi ottamaan asioita huumorilla ja laita pahat sana anopin puutteellisuudeen piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivumennen sanoen, jos talo on miehesi nimissä ja sinä kuitenkin maksat puolet lainasta, se on sinun kannaltasi epäedullista ja suoraan sanoen tyhmää, jos ette ole naimisissakaan.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:58"]
Yritetään kestää. Minulla on hyvin samantyylinen anoppi. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta, joten näiden vuosien aikana olen saanut kaikenlaista kuulla/kestää.
Minä, mieheni ja anoppi olimme menossa anopin tyttären pojan ristiäisiin. Anoppi kommentoi yhtäkkiä, että seuraavat ristiäiset ovat sitten teillä. Olin ihan, että anteeksi mitä? Myös aiemmin on tullut usein kommenttia esim. teidän pitää hankkia kolme lasta. Minun mielestäni nämä asiat eivät kuulu anopille.Ne ovat minun ja mieheni omia asioita. Kun hän sen vaan suostuisi ymmärtämään.
Anoppini on myös kova juopottelemaan. Hän on suorastaan sietämätön juopuneena. Miehenikin hermostuu aina jos äitinsä örveltää kännissä. Yritämme vältellä tilanteita joissa joudumme tekemisiin kännisen anopin kanssa.
[/quote]
Tarvitseeko aina ottaa henkilökohtaisesti? Meiltä anoppi kysyi kun miehen sisar sai lapsia, että olisiko meidän vuoro seuraavaksi.. Eipä otettu niin vakavasti, kunhan naureskeltiin, että ei taida ihan vielä olla.. Kaikestahan sitä voi mielensä paihoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet ap turvannut oman selustasi tuossa lainamaksu asiassa?!
Kyllä sinä nyt yritit aivan liikaa. Ei suomalaismiehet niin valtavasti "rakasta" edes vaimojaan ja lapsiaan, että äiti sitä rakastamista niin kyselisi. Toiseksi suomalaiset harvemmin järjestävät sellaisia ryyppybileitä, joihin on pakko kutsua myös anoppi.
Sen minä kyllä uskon, että tuollaisia lasten elämään sekaantuvia äitejä on paljonkin.
Auttaisiko yhtään jos ajattelisit, että anoppi on sairas? Useimmat hankalat anopit nimittäin ovat, mutta sukulaiset ovat heihin niin tottuneet, etteivät huomaa kannustaa heitä hoitoon oireiden pahentuessa. Ja sitten on ne tapaukset, jotka ovat mielestään ihan terveitä eivätkä tarvitse mitään hoitoa.
Tosi monilla hankalilla anopeilla on jokin alkava muistiin tai kognitioon vaikuttava sairaus, nehän saavat yleensä kehittyä kymmeniä vuosia ennen kuin oireet ovat niin vakavat että lähipiiri huoma ja puuttuu asiaan. Toisilla taas on jokin luonnevika, joka voi johtua varhaisen hoivan puutteesta. Anoppien ollessa pieniä ei lapsia vielä hoivattu läheskään samaan tapaan kuin nykyään, vaan monen lapsuus on ollut todella karu. Terapiaa ei myöskään ollut saatavilla ja siihen hakeutuminen oli iso sosiaalisen häpeän aihe.
Anna anopille armoa, jos suinkin voit. Hän on oman aikansa tuote eikä todennäköisesti voi itselleen mitään.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:42"]
Ottamatta muuten kantaa asiaan, niin huomautan, että miniät ei peri anoppia, joten ei miniöitä tarvitse erikseen tehdä perinnöttömiksi. Pojat perii äitinsä, ja on sitten poikien asia miten perintörahansa käyttävät.
[/quote]
Anoppi varmaan tarkoittikin, että laittaa testamenttiinsa pykälän, jolla sulkee miniöiden avio-oikeuden perintöön pois.
Minun vanhemmillani oli tällainen pykälä. Se oli siellä jo 15 vuotta ennen kuin meillä lapsilla oli edes vävyehdokkaita saati puolisoita. Kun iskä sitten kuoli ja perinnönjako tehtiin ja tämä pykälä tuli ilmi, ensin loukkaantui mieheni - ja ihan turhaan, koska kysymys ei ollut mistään henkilökohtaisesta mielenilmaisusta vaan halusta turvata lasten perinnöt. seuraavaksi loukkaantui appi ja julisti isoon ääneen, että kyllä heidänkin nyt täytyy tehdä sama, antaen kaikin tavoin ymmärtää, että halusi loukata minua ja tyhmiä ahneita vanhempiani.
Näitä anoppi tarinoita yhdistää yleensä yksi asia, heikko itsetunto. Ette te miniät mitään viattomia uhreja ole, te typistätte itsenne jonnekin lapsen asemaan ja mahdollistatte anoppinne käytöksen. Suu auki ja sanokaa ääneen se mitä ajattelette! Ette te enää tarvitse miestä prinssinä pelastamaan itseänne!
Minuakin kiinnostaa tuo lainamaksusopimus...Osa talosta myös sinun nimissä?!
Eihän miniät häntä perikkään, mutta hän ei halua että pääsemme avioliittojemme kautta käsiksi hänen perintöönsä. Joka nyt ei ole miljoonia, joten en oikein ymmärrä tuota vouhaamista siitä.
Olisi se nyt hieman tylyä olla kutsumatta anoppia esim. syntymäpäiville, kun täytetään pyöreitä, häihin, joulut jne. Eihän meidän raha-asiamme hänelle kuulukaan, mutta kun hän tykkää luoda ihmisille mielikuvaa, että mieheni maksaa kaiken ja minä makaan prinsessana kotona, niin on tehnyt mieli oikaista asia.
Olen vältellyt näitä perhelomia jo useampia aina töihin vedoten, mutta nyt ei ole sitä mahdollisuutta ja en halua omalta osaltani tehdä tilannetta enempää hankalaksi. Miehelle olen sanonut, että lomalla menemme kyllä sitten myös omia menojamme emmekä ole anopin kanssa jatkuvasti.
Alue: Aihe vapaa
Mulla myös ilkeä anoppi,vuodesta 1987. Vieläkin yhteinen pihamaa mutta onneksi omat kodit. Otin alusta alkaen asenteen,etten lähde riitelemään. Mieheni varoitti heti että äitinsä on pahaluonteinen ja pahemmaksi luultavasti menee. Oikeassa oli. On käsketty lukemaan talon kauppapaperit,haukuttu huonoksi äidiksi pitkin kyliä,mollattu ja yritetty alistaa. Jos raivo nousi mulla,välttelin häntä kuin ruttoa. Kerran sanoin että mua ei kiinnosta lähteä mistään riitelemään,niin heti sanoi vaan että hyvähän se on häneen purkaa jos mulla menee huonosti =D Ilkeä on edelleen, mut kerran ku oli huonokuntoinen pyysi anteeksi kaikkea pahaa. Ei oo anteeksi annettavaa,itse on oman elämänsä luonteellaan paskannut. En ymmärrä että hän on kumminkin kasvattanut maailman ihanimman pojan, minun mieheni!