Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelmallinen anoppi
28.07.2015 |
En varmaan ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, mutta nyt on alkanut menemään niin yli hänen juttunsa, että pakko vuodattaa. Aluksi kaikki oli todella hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Tulimme hyvin toimeen, kävimme yhdessä shoppailemassa, kokkailimme yhdessä jne. Kunnes muutin mieheni kanssa yhteen, silloin kaikki alkoi. Hän kovaan ääneen toitotti, että talo on mieheni ja tulee aina olemaan vain mieheni. Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta. Anoppi ei vieläkään hyväksy tätä vaan edelleen jankuttaa talon olevan mieheni, eikä suostu kuuntelemaan kun mies kertoo että maksan puolet lainasta.
Anopilla on mukava tapa juhlissa juoda itsensä melkoiseen humalaan ja silloin hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa. Viime juhlissa hän tappeli monien vieraidemme kanssa ja suuttutti heidät. Minulle hän tuhahteli, pyöritteli silmiään aina kun sanoin jotakin ja jankutti lapsien hankinnasta. Piilovittuili minulle koko illan. Vieraiden puolesta tuli paha mieli, mutta eipä anoppia voi oikein jättää kutsumattakaan vaikka miehen kanssa tiedämme, että aina hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa.
Juttelin anopin kanssa, että jos me miehen kanssa hankimme lapsia, niin hän korjasi minua: niin siis sitten KUN hankitte lapsia. Anoppia närästää kovasti, kun emme ole hänelle lapsenlapsia luvanneet. Mieheltäni hän tenttaa, että rakastaako mieheni nyt varmasti äitiään, ihan varmasti rakastaako äitiä. Kysyipä hän tuossa juhlissa kaikkien keskellä, että pelastaisiko mies auto-onnettomuudesta hänet vai minut. Pari viikkoa sitten anoppi alkoi juttelemaan, minun läsnäollessani, miehelleni miten haluaa tehdä meidät molemmat miniät perinnöttömiksi. Samalla kuitenkin muisti kertoa minulle ettei hänellä ole mitään meitä miniöitä vastaan.
Onneksi mies pitää minun puoliani, mutta alkaa silti ottamaan aika huolella päähän. Saan kerätä kaikki voimani, että jaksan esittää anopille kivaa. Hän on tehnyt paljon kaikkea muutakin mitä en jaksa nyt kirjoittaa. Pahinta tässä on, että joudun miehen koko perheen kanssa ennen joulua ulkomaanmatkalle. Ennen olen pystynyt välttämään heidän perhematkansa, mutta nyt joudun sinne. En tiedä miten kestän anoppia koko reissun ajan, koska hän haluaa olla siellä tietysti 24/7 rakkaiden poikiensa kanssa ja vetäisee tietty joka ilta kauheat lärvit. Onneksi sinne tulee mukaan hänen toinenkin miniänsä, joten onpa meitä sitten kaksi jakamassa tuota ihanuutta. Toinen miniä saa vain kuunnella miten kamala äiti on, kun laittoi lapsen päiväkotiin.
Kommentit (63)
Mahdollisimman vähäinen yhdessäolo auttaa jonkin verran. Toisaalta täti on varmaan yhtä hankala koko suvulle, myös omille lapsilleen. Kissan nostaminen pöydälle eli asiasta puhuminen sukulaisten kesken voisi auttaa myös. Minua on kovasti auttanut se, että mies on samaa mieltä kanssani. Koko ajan en hauku appivanhempiani, ovathan he hänen vanhempiaan. Mutta olen maininnut huonosta kohtelusta miehelle (jos tämä ei ole sattunut olemaan silloin paikalla).
Minäkin ehdottaisin myös tutkimaan alkavan muistisairauden mahdollisuutta. Yhteen aikaan anopilla oli tapana sanoa minulle kahden kesken tosi ikäviä asioita päin naamaa. Aivan kuin hän olisi unohtanut, kenen kanssa puhui (tyyliin: olin kotiäitinä pari vuotta ja hän lausuu, ettei voi ymmärtää miten joku elää kotiäitinä yhteiskunnan siivellä). Tavallaan hän puhui eri persoonassa, niistä muista, jotka tekevät näin. Sitten hän tavallisesti vähän hämääntyi, tämähän koskikin minua ja yritti jotenkin paikkailla sanomisiaan. Tuntuu, että muistiongelmia alkaa olla yhä enemmän hänellä, samoin tiettyä avuttomuutta. Toisaalta korostunutta jyrkkyyttä, mikä tuntuu pahenevan. Tavallinenkin asian sanominen saattaa aiheuttaa silmittömän purkauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:41"]"Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta"
Ei ihme jos mies on hiljaa ja tukee sinua, jos maksat vielä puolet talon lainasta, vaikka juridisesti se on miehen. Miten paljon teitä naisia saa vetää höplästä. Jos joskus mahdollisesti eroat, ettekä ole edes naimisissa, jää nuolemaan tyhjiä näppejäsi.
Ja todella, anoppisi voi tehdä miniänä perinnöttämäksi, koska et ole rintaperillinen ja testamentissaan hän voi sinut sulkea pois ja perintö menee suoraan miehellesi tai lapsenlapsille. johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka olisitte naimisissa.
[/quote]
Hei oikeesti, pliis, lukekaa ketju läpi ennen kommentoimista. Ap on naimisissa, ja niillä on joku soppari talon suhteen.
Talon omistus asiat sisään ulos tyyppisesti. Ei voi olla niin tärkeetä, että kaikki tietää, että säkin sijoitat siihen taloon.
Lasten teko, jos se alkaa olla sitä jatkuvaa piinaa, niin sanot, ettet sä tee lapsia. Ihan sama mitä ajattelet asiasta. Eihän se hiljennä anoppia, mutta kiusa se on pienikin kiusa.
Juhliin en känniörvelöitä kutsuis, enkä lähtis moisen kanssa reissuunkaan.
Muutenkin viilentäisin täysin välit tuohon naiseen.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:16"]
Matka on eräänlainen juhlamatka eräälle perheenjäsenelle, joten olisi minulta äärimmäisen tylyä olla lähtemättä yhden ihmisen vuoksi.
[/quote]Hei, sinulla on aikuisena ihmisenä oikeus ja velvollisuus tehdä arvovalinta: onko sinulle tärkeämpää mennä matkalle vai puolustaa omia rajojasi törkeältä ja epäsopivalta käytökseltä? Tämä päätös on vain sinun. Tee se tietoisesti. -18
[/quote]
Mietin että ennen matkaa menisimme miehen kanssa anopille ja apelle kylään ja puhuisimme nämä asiat selviksi. Hän saisi sanoa mikä minussa niin risoo ja miksi pitää olla ilkeä, ja minä saisin kerrottua hänelle miten hänen käytöksensä ottaa päähän ja on loukkaavaa. Toki tässä on sekin puoli, ettei anoppi muista mitään niistä kerroista kun on vetänyt kunnon lärvät ja ilkeillyt. Tiedän olevani liian kiltti, en halua riidellä tai olla hankla, mielummin itse sopeudun ja nieleskelen. Haittapuolena tässä on se, että keräilen näitä asioita sisälleni ja jonkin ajan kuluttua räjähdän kun en vain enää kestä.
Miehen kanssa olemme puhuneet paljon tästä ja tulleet siihen tulokseen ettei anoppia enää kutsuta juhliin ellei ole aivan pakko. Mies kyllä sanoo äidilleen vastaan ja todella suoraan, mutta jotenkin anoppi kääntää ne minun syykseni.
[/quote]On tietysti sinun itsesi kannalta ihan hyvä sanoa anopillesi suoraan, miten loukkaavaa hänen käytöksensä on. En kuitenkaan odottaisi liikoja tällaiselta tapaamiselta.
Miehen tehtävä on hoitaa välit omaan lapsuudenperheeseensä ja puolustaa omaa puolisoaan. Jos oman äitini käytös saisi vaimossani aikaan noin pahaa oloa, eikä äitini suostuisi muuttamaan käytöstään, laittaisin välit poikki äitiini välittömästi. -18
[/quote]
Olisipa minun miehelläni samanlainen asenne... vaan ei. Kaiken saan kestää. Kaikki haukut. Huono vaimo, huono äiti jne.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:48"]
Olisipa minun miehelläni samanlainen asenne... vaan ei. Kaiken saan kestää. Kaikki haukut. Huono vaimo, huono äiti jne.
[/quote]Oksettavaa toimintaa. Kuulostaa siltä, että miehesi napanuora ei ole katkennut. -18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"]"Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta" Ei ihme jos mies on hiljaa ja tukee sinua, jos maksat vielä puolet talon lainasta, vaikka juridisesti se on miehen. Miten paljon teitä naisia saa vetää höplästä. Jos joskus mahdollisesti eroat, ettekä ole edes naimisissa, jää nuolemaan tyhjiä näppejäsi. Ja todella, anoppisi voi tehdä miniänä perinnöttämäksi, koska et ole rintaperillinen ja testamentissaan hän voi sinut sulkea pois ja perintö menee suoraan miehellesi tai lapsenlapsille. johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka olisitte naimisissa. [/quote]
Hei oikeesti, pliis, lukekaa ketju läpi ennen kommentoimista. Ap on naimisissa, ja niillä on joku soppari talon suhteen."
Talo on kiinteää omaisuutta, eikä sen omistusoikeus siirry millään "sopparilla", vaan viralllisella kaupanvahvistajan allekirjoituksella eli ne "sopparit" on tyhjän kanssa, jos ero tulee.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:42"]
Ottamatta muuten kantaa asiaan, niin huomautan, että miniät ei peri anoppia, joten ei miniöitä tarvitse erikseen tehdä perinnöttömiksi. Pojat perii äitinsä, ja on sitten poikien asia miten perintörahansa käyttävät.
[/quote]
Mpnet appivanhemat sulkevat nykypäivänä miniänsä/vävynsä erikseen vielä ulos siitä perinnöstä jonka omalle lapselleen jättvät.
Appivanhemmat varmistavat yhä useammin testamentilla, ettei lapsen puoliso pääse käsiksi suvun perintöön. Ilman testamenttia tai avioehtoa lapsen puoliso saa avioeron yhteydessä puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden nojalla.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/elake/elake_ajankohtaista/tein_testamentin_minuahan_ei_minia_peri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:48"]
Olisipa minun miehelläni samanlainen asenne... vaan ei. Kaiken saan kestää. Kaikki haukut. Huono vaimo, huono äiti jne.
[/quote]Oksettavaa toimintaa. Kuulostaa siltä, että miehesi napanuora ei ole katkennut. -18
[/quote]
No, se on hyvinkin ilmeistä. Mielestäni miehelläni ja hänen äidillänsä on jopa hieman outo suhde. Juoruilevat keskenänsä puhelimessa, anoppi haukkuu miestänsä ja toista poikaansa miehelleni. Mieheni ei ikinä sano äidillensä pahasti tai edes vastaan, koska tämä loukkaantuu todella herkästi. Olen niin täynnä tätä, että anoppi on meidän elämässämme niin vahvasti mukana. Mieheni on hyvä aviomies, mutta vielä parempi poika. Kyllä se on meillä melko selkeää, että ykkösnainen mieheni elämässä on äiti, ja sitten vasta tulen minä kakkosena. Harmittaa vain, etten tätä aiemmin huomannut.
Ihan on normi anoppi sulla, et elä huolestu yhtään. Miehes on kuitenkin tajunnu anopin käytöksen, joten siltä osin homma kunnossa. Nauti ny siitä anopistas, kohtahan siitä kuitenkin aika jättää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 13:02"]Ihan on normi anoppi sulla, et elä huolestu yhtään. Miehes on kuitenkin tajunnu anopin käytöksen, joten siltä osin homma kunnossa. Nauti ny siitä anopistas, kohtahan siitä kuitenkin aika jättää :)
[/quote]Entäs jos anoppi vaikka 40-vuotias" ja vähän päälle". Oletan että todella nuoresta ja lapsellisesta ihmisestä kyse. Siis ap.
En lähtisi lomalle katsomaan örvellystä. Alkoholistin kanssa lomailu ei ole lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt AP kipin kapin oikeusaputoimistoon tarkistamaan taloudellinen asemasi, kun et ole tarkemmin asiaa avannut, niin haiskahtaa pätemättömältä teidän "sopparinne".
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:41"]"Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta" Ei ihme jos mies on hiljaa ja tukee sinua, jos maksat vielä puolet talon lainasta, vaikka juridisesti se on miehen. Miten paljon teitä naisia saa vetää höplästä. Jos joskus mahdollisesti eroat, ettekä ole edes naimisissa, jää nuolemaan tyhjiä näppejäsi. Ja todella, anoppisi voi tehdä miniänä perinnöttämäksi, koska et ole rintaperillinen ja testamentissaan hän voi sinut sulkea pois ja perintö menee suoraan miehellesi tai lapsenlapsille. johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka olisitte naimisissa. [/quote] Hei oikeesti, pliis, lukekaa ketju läpi ennen kommentoimista. Ap on naimisissa, ja niillä on joku soppari talon suhteen.
[/quote]
Linkitä, en löydä vaikka luin kaikki vastaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 59 :) täytyy vain yrittää kestää, luulen että tilanne tulee vielä pahenemaan, kun juominen jatkuu ja jatkuu. Todennäköisesti anopilla on nyt jo alkavaa muistisairautta, selittää samoja asioita joka päivä jos olemme useamman päivän samassa paikassa. Taisi hän hieman loukkaantua kun kieltäydyin hoitamasta häntä kotonamme jos hän joskus sairastuu (olen sairaalassa töissä). Sanoin etten aio elää elämää jossa työpäivän jälkeen saan aloittaa uuden työpäivän kotona. Sen jälkeen hän alkoi tivaamaan mieheltäni meinaako tämä nyt hylätä hänet vanhainkotiin sitten joskus. Jos joku työssäni on hankalaa, niin alkoholidementikot ja siihen suuntaan anoppi on menossa.
Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan perheenperustusta. Tässä vaihtoehtosi:
1. Sinä hyväksyt anopin paskat silloinkin, kun tilanne pahenee (jos ja kun saatte lapsia) ja olet valmis elämään vittuilun kohteena siihen asti, kunnes anopista aika jättää.
2. Sanot miehellesi, että asioiden on muututtava. Miehesi on annettava äidille ehto: jos käytös ja asenne ei muutu, niin miehesi laittaa välit poikki. Kannattaa myös miettiä - olisiko mies valmis tähän sinun vuoksesi?
3. Pidätte yhteyttä mahdollisimman vähän. Silloin kun anoppi tulee kylään, niin tekohymy naamalle, ja vastaat kaikkeen vain kyllä tai ei - anopin kanssa kun järkevän keskustelun käyminen ilman vittuilua on mahdotonta.
4. Vaadit miestä pistämään välit poikki äidinsä kanssa (aika brutaalia, mutta joskus välttämätöntä).
5. Jätät miehesi.
Vaihtoehto 2 tuskin toimii. Mutta voihan sitä yrittää? Itse valitsin vaihtoehdon 1, ja nyt 8 vuoden avioliiton jälkeen lastemme ollessa 1 v 9 kk ja 3 kk olen saanut tarpeekseni. Aion jatkaa vaihtoehdolla numero 3. Mies ja hänen vanhempansa saavat skypettää niin paljon kuin huvittaa, mutta minä en niihin keskusteluihin enää osallistu, eivätkä puhelut saa häiritä perhe-elämäämme. Sitten kun tulee pakollinen tapaaminen, niin en aio edes keskustella, vaan tekohymy naamalle, ja kyllä, ei tai en tiedä-vastaukset kaikkeen.
Mistä noita lassukkamiehiä sikiää..
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:22"]
6 tässä vielä. Haluan vielä lisätä, että kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan, että haluatko lapsia miehesi kanssa. Rakastan lapsiani ja miestänikin yli kaiken, mutta kyllä tuo anoppi luo aivan järjettömän määrän stressiä ja pahaa mieltä. Jos olisin tiennyt aiemmin millaista tulee olemaan, niin en olisi mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia mieheni kanssa. Meilläkin tämä tilanne kehittyi pikkuhiljaa. Eli neuvoisin harkitsemaan tarkkaan. Nyt on minun osaltani myöhäistä - en kuitenkaan halua erota anopin takia.
[/quote]
Sitähän minä olenkin tässä miettinyt. Jos meille lapsi tulisi, niin anoppi varmaan muuttaisi meille, kun muutenkin asuvat appeni kanssa melko lähellä. Ja hän on ilmoittanut jo, että hän jää sitten hoitamaan lasta kun menen töihin. En halua erota anopin takia tai muutenkaan antaa hänen määräillä elämäni suuntaa, mutta kyllähän kieltämättä hän luo oman painolastinsa suhteeseemme ja saa miettimään lapsia todella tarkkaan.
[/quote]
Älä ikinä, ikinä jätä lastasi alkoholistille hoitoon!
Ottamatta muuten kantaa asiaan, niin huomautan, että miniät ei peri anoppia, joten ei miniöitä tarvitse erikseen tehdä perinnöttömiksi. Pojat perii äitinsä, ja on sitten poikien asia miten perintörahansa käyttävät.
Miksi anoppi olisi pakko kutsua mihinkään muihin juhliin kun silloin tällöin kahveille ihan vaan teidän kanssa? En ole edes omaa äitiäni kutsunut meille kuin perhejuhliin (kasteet, lasten synttärit, joulu yms). Kavereiden kanssa juhlitaan ihan erikseen. Ja mitä helkkaria teidän raha-asiat sille kuuluu, miksi olette kommentoineet yhtään mitään? Toteatte vaan, että asia ei sulle kuulu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:16"]
Matka on eräänlainen juhlamatka eräälle perheenjäsenelle, joten olisi minulta äärimmäisen tylyä olla lähtemättä yhden ihmisen vuoksi.
[/quote]Hei, sinulla on aikuisena ihmisenä oikeus ja velvollisuus tehdä arvovalinta: onko sinulle tärkeämpää mennä matkalle vai puolustaa omia rajojasi törkeältä ja epäsopivalta käytökseltä? Tämä päätös on vain sinun. Tee se tietoisesti. -18
[/quote]
Mietin että ennen matkaa menisimme miehen kanssa anopille ja apelle kylään ja puhuisimme nämä asiat selviksi. Hän saisi sanoa mikä minussa niin risoo ja miksi pitää olla ilkeä, ja minä saisin kerrottua hänelle miten hänen käytöksensä ottaa päähän ja on loukkaavaa. Toki tässä on sekin puoli, ettei anoppi muista mitään niistä kerroista kun on vetänyt kunnon lärvät ja ilkeillyt. Tiedän olevani liian kiltti, en halua riidellä tai olla hankla, mielummin itse sopeudun ja nieleskelen. Haittapuolena tässä on se, että keräilen näitä asioita sisälleni ja jonkin ajan kuluttua räjähdän kun en vain enää kestä.
Miehen kanssa olemme puhuneet paljon tästä ja tulleet siihen tulokseen ettei anoppia enää kutsuta juhliin ellei ole aivan pakko. Mies kyllä sanoo äidilleen vastaan ja todella suoraan, mutta jotenkin anoppi kääntää ne minun syykseni.
[/quote]On tietysti sinun itsesi kannalta ihan hyvä sanoa anopillesi suoraan, miten loukkaavaa hänen käytöksensä on. En kuitenkaan odottaisi liikoja tällaiselta tapaamiselta.
Miehen tehtävä on hoitaa välit omaan lapsuudenperheeseensä ja puolustaa omaa puolisoaan. Jos oman äitini käytös saisi vaimossani aikaan noin pahaa oloa, eikä äitini suostuisi muuttamaan käytöstään, laittaisin välit poikki äitiini välittömästi. -18