Ongelmallinen anoppi

En varmaan ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, mutta nyt on alkanut menemään niin yli hänen juttunsa, että pakko vuodattaa.  Aluksi kaikki oli todella hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Tulimme hyvin toimeen, kävimme yhdessä shoppailemassa, kokkailimme yhdessä jne. Kunnes muutin mieheni kanssa yhteen, silloin kaikki alkoi. Hän kovaan ääneen toitotti, että talo on mieheni ja tulee aina olemaan vain mieheni. Totta, mies oli ostanut talon ennen tapaamistamme, mutta remontoimme sen yhdessä ja maksan nyt puolet lainasta. Anoppi ei vieläkään hyväksy tätä vaan edelleen jankuttaa talon olevan mieheni, eikä suostu kuuntelemaan kun mies kertoo että maksan puolet lainasta.

Anopilla on mukava tapa juhlissa juoda itsensä melkoiseen humalaan ja silloin hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa. Viime juhlissa hän tappeli monien vieraidemme kanssa ja suuttutti heidät. Minulle hän tuhahteli, pyöritteli silmiään aina kun sanoin jotakin ja jankutti lapsien hankinnasta. Piilovittuili minulle koko illan. Vieraiden puolesta tuli paha mieli, mutta eipä anoppia voi oikein jättää kutsumattakaan vaikka miehen kanssa tiedämme, että aina hän alkaa riitelemään kaikkien kanssa. 

Juttelin anopin kanssa, että jos me miehen kanssa hankimme lapsia, niin hän korjasi minua: niin siis sitten KUN hankitte lapsia. Anoppia närästää kovasti, kun emme ole hänelle lapsenlapsia luvanneet. Mieheltäni hän tenttaa, että rakastaako mieheni nyt varmasti äitiään, ihan varmasti rakastaako äitiä. Kysyipä hän tuossa juhlissa kaikkien keskellä, että pelastaisiko mies auto-onnettomuudesta hänet vai minut. Pari viikkoa sitten anoppi alkoi juttelemaan, minun läsnäollessani, miehelleni miten haluaa tehdä meidät molemmat miniät perinnöttömiksi. Samalla kuitenkin muisti kertoa minulle ettei hänellä ole mitään meitä miniöitä vastaan.

Onneksi mies pitää minun puoliani, mutta alkaa silti ottamaan aika huolella päähän. Saan kerätä kaikki voimani, että jaksan esittää anopille kivaa. Hän on tehnyt paljon kaikkea muutakin mitä en jaksa nyt kirjoittaa. Pahinta tässä on, että joudun miehen koko perheen kanssa ennen joulua ulkomaanmatkalle. Ennen olen pystynyt välttämään heidän perhematkansa, mutta nyt joudun sinne. En tiedä miten kestän anoppia koko reissun ajan, koska hän haluaa olla siellä tietysti 24/7 rakkaiden poikiensa kanssa ja vetäisee tietty joka ilta kauheat lärvit. Onneksi sinne tulee mukaan hänen toinenkin miniänsä, joten onpa meitä sitten kaksi jakamassa tuota ihanuutta. Toinen miniä saa vain kuunnella miten kamala äiti on, kun laittoi lapsen päiväkotiin.