Lue keskustelun säännöt.
Eka vauva helppo, toinen vaikea ja toisinpäin?
03.08.2015 |
Kokemuksia eri vauvojen ja lapsien luonteenpiirteistä.
Ensimmäiseni sain 20 veenä yksin, kun miehen isä sairastui ja tottakai just tämä oli koliikkivauva ja valvotti mua ekat puoli vuotta. Muutenkin luonteenpiirre on sellainen vilkas, vaativa ja kokoajan äänessä, mutta muuten positiivinen mieleltään ja ihana lapsi tottakai.
No, toinen sitten antoi mun nukkua synnäriltä saakka ja oli niin helppo. Viihtyy itsekseen ja on rauhallinen. Tämäkin kuitenkin aurinkoinen tapaus.
Kun on kokenut 2 ääripäätä, niin miettii haluaako enää kolmatta :D
Kommentit (18)
Ja tuo on totta, että 1 lapsi voi ottaa niin paljon tilaa, ettei vaan enää pysty lisääntymään vaikka toivoisi :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse se kuopus, joka vei 27-vuotiaan äitini ihan piippuun.. :D Temperamentti näkyi jo silloin ja olen kyllä melko vaikea vieläkin, mutta tahdonvoimaa ei puutu.
Molemmat yhtä rauhallisia ja helppoja, kom,atta en uskaltanut
Meillä kyseessä oli enemmän äidin eli minun kokemukset ja päänsisäinen maailma. Ensimmäinen vauva-aika oli rankka mutta jälkeenpäin ja hieman perspektiiviä saaneena ei varsinaisestsi haastava vauva vaan ehkä sellainen helpon ja haastavan välimaasto. Itseni ajoin kuitenkin piippuun, kun yritin olla täydellinen. Lapsi heräsi yöllä syömään kolmen tunnin välein ja söi aina kerralla noin 40 minuuttia. Minä sitten kuuntelin vauvan nukahtamista melkein tunnin, torkuin tunnin ja kuuntelin vauvan heräämistä sen seuraavan tunnin ja väsyin ja uuvuin ja lakkasin lopulta nukkumasta lähes kokonaan. Toisaalta vauva itse oli hereillä ollessaan iloinen ja aurinkoinen ja päivällä saattoi nukkua jopa neljä tuntia putkeen. Minä vain en osannut nukkua mukana. Kun vauvalla oli huono päivä ja itki/kitisi paljon, niin olin aivan hermoraunio enkä kestänyt sitä lainkaan. Onneksi nukkumisasiat saatiin kuntoon, kun vauva oli 5 kk, ja 8 kk:n ikäisenä myös minä pääsin nauttimaan aurinkoisesta vauvasta, kun olin oppinut nukkumaan ja jättämään vastuuta isälle.
Toinen vauva-aika oli helppo, koska ensinnäkin vauva nukkui yöt heti, kun sai siihen luvan ja koska itse asennoiduin toisin. Vauva oli ensimmäiset kuukaudet sairas ja käytiin sairaalassa kontrollissa aluksi viikottain. Päiväunia nukkuui max 20 minuuttia kerrallaan ja päivät kuluivatkin paljon vauvaa kantaessa mutta itse en ollut niin ankara itselleni vaan pidin huolta, että sain myös itse nukuttua. Vaikka tämä vauva ei ollut niin aurinkoinen eikä niin helppo hoitaa, niin vauva-aika oli helpompi ihan siksi, että osasin nauttia hyvistä hetkistä enkä ottanut stressiä huonoista. Vauvan itku ei ollut suora osoitus siitä, mitä mieltä hän oli minusta äitinä.
Eli minun kohdallani myös oma asennoituminen asioihin vaikutti. Kun en odottanut täydellistä vauvaa enkä varsinkaan odottanut itse olevani täydellinen, saatiin melkein täydellinen vauva-aika.
Eka oli helppo, toka oli helppo ja vasta kolmas "vaikea". Jo raskaus oli erilainen kolmannesta. Ensimmäinen kokemani raskauspahoinvointi ja muutenkin haastava tilanne. Vauvan itkuisuuden syyksi paljastui refluksi. Eihän noita voi etukäteen tietää. Ja lapsi on yhtä rakas vaikka sairastaakin vaikeaa tautia. Oma avuttomuudentunne teki siitä vauva-ajasta vaikeaa, kun ei tiennyt, mistä on kyse. Ja väsymys, päivällä ei paljon torkuttu vauvan kanssa kun oli isommatkin hoidettavana. Nyt esikoinen sairastaa vaikeaa murkkuikää, että se siitä helppoudesta ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen "vaikea", eli nukkui huonosti jos ollenkaan. Jo raskausaika oli fyysisesti vaikea ja kivulias. Olin luonnollisesti hyvin uupunut. Imetys oli kamalaa, väkisin jatkoin kunnes vauva oli 8kk, tuona aikana ei juuri käyty kodin ulkopuolella sillä ei suostunut syömään kuin kotona, syitä en jaksa tässä alkaa tarkemmin eritellä. Rakastuin lapseen vasta kun imetys loppui, niin paljon sitä hommaa vihasin. Lapsi alkoi nukkua yönsä 3-vuotiaana, kävin koko ajan töissä kuitenkin eli muistikuvia tuosta ajasta ei juuri ole.
Toinen superhelppo, imetys onkin helppoa ja vaivatonta. Vauva nukkuu paljon ja hyvin, yöt alusta asti syömistä lukuunottamatta. Raskausaika ei koetellut fyysisesti. Ikäeroa on lapsilla 6v, olisi ollut vähemmän jos helppo vauva olisi syntynyt ensin.
molemmat lapset ovat kuitenkin terveitä ja olemme onnekkaita, lapsiluku on tässä. En riskeeraa enää kolmannen kanssa, kun nyt on elämä helppoa.
Anteeksi, pakko kysyä: Miten lapsen saamiseen yksin vaikutti se että miehen isä sairastui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas ensimmäinen oli ihan harvinaislaatuisen helppo. Nukkui pitkään ja paljon, söi hyvin ja oli aina iloinen ja tyytyväinen. En muista että olisi paljoa itkenyt ennen kuin kolmevuotiaana, jolloin alkoi hieman uhmaikäiseksi.
Liitto päättyi kuitenkin eroon ja koska en ihan ensimmäisen vastantulijan kanssa halunnut uutta suhdetta, niin esikoinen oli jo 10v kun seuraava syntyi. Erittäin hartaasti odotettu vauva ja romahdus oli aika täydellinen, kun vauva-ajasta tulikin ihan hirveää. Vauva oli itkuinen ja ärtyisä, monen kuukauden päästä selvisi maitoallergia, valvominen meni ihan överiksi ja sairastuin vielä raskauden jälkeiseen masennukseen. Kävin psykologilla ja mies ja sukulaiset auttoivat että sain nukuttua, niin kyllä se siitä sitten helpottui.
En olisi halunnut enempää lapsia, mutta mies niin hartaasti toivoi ja itsekin olin aiemmin halunnut, koska en halunnut että taas on vain yksi lapsi, ilman suht samanikäistä sisarusta. Tehtiin sitten vielä se kolmas, mutta koko raskausaika epäilytti, että oliko tämä typerin virhe ikinä ja kuinka tulen selviämään. No vauva olikin sitten taas tosi helppo ja tyytyväinen ja olin itsekin ihan onneni kukkuloilla heti kun vauva syntyi. Nyt kuopus on 8kk ja voin sanoa että olen todella tyytyväinen että uskalsin ottaa riskin. Ihanaa että pääsin vielä nauttimaan onnellisesta vauva-ajasta. Keskimäisenkin kanssa on helpottanut ja hänkin on nykyään pääasiassa ihana kullanmuru, vaikka välillä valvottaa vieläkin melkein kolmevuotiaana.
Näppituntumalla tuntuisi esikoiset olevan hankalampia kuin myöhemmin syntyneet. Toki tiedän tapauksia, että viides lapsi on ollut koliikkihirviö, mutta noin yleisesti tuntuisi menevän helpommaksi. Uskon, että kyse on siitä, että ensinnäkin ihan jokainen ihminen saa enemmän tai vähemmän shokin vauvasta. Sitä ei ennen lapsia osaa käsittää, kuinka työläitä vauvat, helpotkin, on. Toiseksi esikoisen kanssa usein vanne kiristää päätä ja hoitaminen on jollain tavalla epävarmempaa, joka saattaa tehdä lapsestakin levottomamman. Sitten toisen kohdalla homma on jo tuttua, osaa ottaa rennommin, niin lapsikin on tyytyväisempi.
Mutta tämä yleistyksenä. Uskon kuitenkin, että tässä on perää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:13"]Ensimmäinen oli helppo ja tasainen lapsi. Kipuilin vaan äidiksi tulemisen ja itsestä luopumisen kanssa. Toinen on tempperamenttinen, haastava tuuliviiri, täytti kaiken tilan olemuksellaan. Tämän vuoksi kolmatta ei tule. Olen kaikkeni antanut ja enempää minusta ei ole otettavaksi,
[/quote]
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani. Puit sanoiksi sen, mitä olen ajatellut omista lapsistani. Kiitos.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:02"]
Mulla taas ensimmäinen oli ihan harvinaislaatuisen helppo. Nukkui pitkään ja paljon, söi hyvin ja oli aina iloinen ja tyytyväinen. En muista että olisi paljoa itkenyt ennen kuin kolmevuotiaana, jolloin alkoi hieman uhmaikäiseksi.
Liitto päättyi kuitenkin eroon ja koska en ihan ensimmäisen vastantulijan kanssa halunnut uutta suhdetta, niin esikoinen oli jo 10v kun seuraava syntyi. Erittäin hartaasti odotettu vauva ja romahdus oli aika täydellinen, kun vauva-ajasta tulikin ihan hirveää. Vauva oli itkuinen ja ärtyisä, monen kuukauden päästä selvisi maitoallergia, valvominen meni ihan överiksi ja sairastuin vielä raskauden jälkeiseen masennukseen. Kävin psykologilla ja mies ja sukulaiset auttoivat että sain nukuttua, niin kyllä se siitä sitten helpottui.
En olisi halunnut enempää lapsia, mutta mies niin hartaasti toivoi ja itsekin olin aiemmin halunnut, koska en halunnut että taas on vain yksi lapsi, ilman suht samanikäistä sisarusta. Tehtiin sitten vielä se kolmas, mutta koko raskausaika epäilytti, että oliko tämä typerin virhe ikinä ja kuinka tulen selviämään. No vauva olikin sitten taas tosi helppo ja tyytyväinen ja olin itsekin ihan onneni kukkuloilla heti kun vauva syntyi. Nyt kuopus on 8kk ja voin sanoa että olen todella tyytyväinen että uskalsin ottaa riskin. Ihanaa että pääsin vielä nauttimaan onnellisesta vauva-ajasta. Keskimäisenkin kanssa on helpottanut ja hänkin on nykyään pääasiassa ihana kullanmuru, vaikka välillä valvottaa vieläkin melkein kolmevuotiaana.
[/quote]
Siis ihan samanlaiset vauvat meillä. Ensimmäinen ei juurikaan oikeasti itkenyt ja oli niin tyytyväinen koko ajan.
Toisen saaminen olikin totaalinen romahdus itselleni. Vauva itki erittäin paljon ja sitoi minut lähinnä kodin seinien sisälle jatkuvien puklaksien ja löysien kakkojen myötä. Syyksi paljastui paljon myöhemmin maitoallergia, oman sinnikkyyteni ansiosta. Neuvolasta kuitattiin vain koliikiksi ja "yritä kestää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 09:40"]
Anteeksi, pakko kysyä: Miten lapsen saamiseen yksin vaikutti se että miehen isä sairastui?
[/quote]
Tuota minäkin jäin ihmettelemään, olisko kuitenkin lapsen isä sairastui? Tai miehen isä tosiaan sairastui niin, että miehen piti mennä häntä hoitamaan?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:02"]
Näppituntumalla tuntuisi esikoiset olevan hankalampia kuin myöhemmin syntyneet. Toki tiedän tapauksia, että viides lapsi on ollut koliikkihirviö, mutta noin yleisesti tuntuisi menevän helpommaksi. Uskon, että kyse on siitä, että ensinnäkin ihan jokainen ihminen saa enemmän tai vähemmän shokin vauvasta. Sitä ei ennen lapsia osaa käsittää, kuinka työläitä vauvat, helpotkin, on. Toiseksi esikoisen kanssa usein vanne kiristää päätä ja hoitaminen on jollain tavalla epävarmempaa, joka saattaa tehdä lapsestakin levottomamman. Sitten toisen kohdalla homma on jo tuttua, osaa ottaa rennommin, niin lapsikin on tyytyväisempi.
Mutta tämä yleistyksenä. Uskon kuitenkin, että tässä on perää.
[/quote]
Mä en kyllä allekirjoita tätä ollenkaan. Meillä esikoinen superhelppo ja kakkonen supervaikea. Ei johdu kuule vanhemmista!
Kaikista eniten vaikuttaa vauvan helppouteen vauvan oma tempperamentti ja mahdolliset vaivat (kuten onko refluksia, maitoallergiaa tai muuta, joka itkettää ja valvottaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea, helppo, helppo, helppo, vaikea
Ensimmäinen oli helppo ja tasainen lapsi. Kipuilin vaan äidiksi tulemisen ja itsestä luopumisen kanssa. Toinen on tempperamenttinen, haastava tuuliviiri, täytti kaiken tilan olemuksellaan. Tämän vuoksi kolmatta ei tule. Olen kaikkeni antanut ja enempää minusta ei ole otettavaksi,
Toinen vaikea ja toinen todella helppo ja hyväuninen!
Älkää hei takertuko :D Eli siis, lapseni isä sairastui odotukseni aikana ja jäin tuolloin jo yh-äipäksi ;) Se oli rankkaa kun minulla ei ollut tukiverkostoa ja koliikkinen ensimmäinen lapsi vailla edes oman miehen tukea. Ei ollut mahista masentua, vaikka kävi läheltä..