Lue keskustelun säännöt.
Anoppi!
24.03.2006 |
Miten selviän anopin ja miehen välissä, siis olen niin lopen kyllästynyt mielenhäiriöistä kärsivästä anopistani ja olen alkanut nyt raskaana ottaa tosiaan nokkiini hänen kommenteista. Mies-parka on nyt tavallaan välissä, ymmärrän toki että hän on miehen äiti ja tärkeä mutta minä olen nyt vaan ihan loppu!
Esim. anopin suusta mulle että olen kuulema lihonnut tosi paljon nyt vaikka raskaus on rv 28 ja painoa tullut vasta 4kg. Lapset puen aina väärin jne., mutta eniten ehkä ärsyttää että hän on kuin tuuliviiri, lupaa auttaa ja hoitaa lapsien kanssa ja sitten viime tipassa peruukin tai yksinkertaisesti unohtaa.
Viiminen tikki oli kun hän puuttui toisen lapsen kouluun menoon, lapsi alkoi " valittaa" ettei haluaisi mennä kouluun niin anoppi meni lapsen puolelle lapsen kuullen ja alkoi mulle puhua että ehkä olisi parempi että lapsi pitäisi vapaapäivän!? Siis ilman syytä!! Ja tottahan lapsi kääntyi mua vastaan ja sitten olin se pas**a joka pakottaa kouluun..
Argh, pää hajoaa!
Kommentit (3)
Vai että anopinkaan mielestä ei tartte mennä kouluun jos ei lapsi halua!? HUH! En kuuntelis tollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini on sellainen ihminen, että mieheni ei ole oikein väleissä äitiinsä. Ja minun ja anopin ajatusmaailmat poikkeavat täysin toisistaan. minä en ymmärrä sellaista, että lapsien annetaan olla hunningolla " noh, minkäs minä voin" -tyyliin ja arg!
meitä pyytelee kovasti käymään, mutta kun menemme meidän lapset on liian villejä kun eivät osaa istua vain ja ainoastaan sohvalla paikallaan (lapset 3v ja 1,5v). Siellä ei siis saa koskea mihinkään eikä saa mennä mihinkään... Pitää vain siis istua paikallaan, ja meidän lapsille se on mahdottomuus. Siellä ollessa on myös sellainen ongelma, ettei anoppi välitä yhtään lasten allergioista " ei nyt vähän voi haitata" ja kyllä se pikkuinenkin määrä kauraa esikoiselle pistää kahden viikon ajaksi meidän elämän sekaisin...
Hän käy meillä synttäreinä ja ehkä muuten vain pari kertaa vuodessa. Silloin tulee sellainen tupatarkastus. Kyllä tutkitaan onko kirjahyllyn päällä pölyä ja ihmetellään miksi tuo kukka on tuossa, tuonnehan se sopisi. Kuulen koko ajan sellaista " piilo-vittuilua" joka asiasta... ja arvatenkin kun lapset ovat meneviä ja touhuavia niin se on minusta periytynyt " ei meidän Pekka koskaan riehaantunut, sinusta se johtuu..."
Meidän välit on olleet aina aika tulehtuneet, ja juttu on niin, että minä sain mieheni ottamaan yhteyttä äitiinsä. Heillä oli sellainen 4v välirikko, ja olimme olleet yhdessä jo kaksi vuotta ennen kuin näin anoppini ensimmäisen kerran. Mutta jotenkin on anoppi saanut senkin asian kääntymään niin, että minä aiheutin välirikon... vaikka se alkoikin ennen kuin minä tulin edes kuvioihin.
Huh, huh...
Vihjaa vielä, että Suomessa on oppivelvollisuus.