Lapsi nakkelee niskojaan äidille
Minulla on 4v tyttö, joka nakkelee minulle eli äidille vain niskojaan kun esim. sanon, että nyt lähdetään iltapesulle. Olen pohjustanut tätä esim. iltapesuasiaa jo pidemmän aikaa tyyliin, että saat leikkiä vielä hetken aikaa, mutta kohta lopetetaan ja lähdetään iltapesulle. Saatan sanoa näin parikin kertaa kunnes sitten sanon, että nyt mennään. Vastaus on aina vain napakka ei, ei katsekontaktia, ei mitään muuta kuin ei tai eipäs ja tyttö ei hievahdakkaan siitä mitä oli tekemässä. Tuon iltapesu-sanan kohdalle voi laitta minkä vaan sanan lähteminen, pukeminen, syömään tuleminen, käsien pesu ... you name it. Mitä vaan mitä pyydän. Kun isä pyytää, ei hän lähde ensimmäisellä kehoituksella, mutta kohta seuraavalla. Isänsä kyllä jaksaa vääntää ja hienosäätää vaikka kuinka paljon ja höpsötellä, jotta itse lähteminen/meneminen/tilateesta siirtyminen unohtuu. Minä toimoin paljon suoraviivaisemmin.
Menee vain hermot. En jaksaisi joka päivä vääntää samoista asioista, mistä insänsä kanssa. Meillä mä olen muutenkin se bad cop ja mies good one.
Jos tää nyt on vain rajojen hakua ja joku kausi niin fine, ehkä tää loppuu joskus, mutta hermot vaan meinaa mennä ja joskus meneekin ja sorrun rimanalituksiin :/
Kommentit (8)
Penska kiinni ja kannetaan pesulle. Ei lepsuilua.
Okei, miksi et voi toimia kuten lapsen isä, jolloin homma hoituu?
Koska mä en jaksa alkaa taiteileen. Teen siis niin, että jos lapsi ei parista kehoituksesta lähde niin alan sitten ohjaamaan häntä sinne iltapesulle yms päin. Eli en siis jätä sitä kesken tai pyydä miestä apuun. Lapsi vain niskuroi juuri minua vastaan.
ap
Älä kuitenkaan tee taisteluja, vaan ensisijaisesti pidä yllä mukavaa ilmapiiriä. Jos olet kiva, lapsikin on todennäköisemmin kiva. Toki totella täytyy, mutta mukavassa ilmapiirissä se käy luontevammin itsepäiselläkin lapsella. Ja puhu ihan järkeä lapselle, lempeästi, perustele. Hän ymmärtää, kun kerrot, että nyt on mentävä, jotta sitten sitä ja tätä. Ja palkitse hyvää käytöstä kehuilla ja osoita myönteiset seuraukset tyyliin "nyt meillä on aika lukea kaksi satua, koska kävit niin reippaasti iltapesulla".
Meillä on vähän sama tilanne. Lapselle ei pitäisi tulla yllätyksenä, että joka päivä esim. pestään hampat / harjataan tukka / pestään kädet / käydään pesulla / syödään / puetaan yms. Ja silti hermoja raastavaa vitkuttelua. Tiedän, kuinka hermoja raastavaa se on. Poikamme on muutenkin todella tempperamenttinen. Se kun kuitenkin vaikuttaa myös siihen käyttäytymiseen.
No tyttömme on myös todella temperamentinen ja näyttää sen myös. Mutta useinmiten vain äidille. Isälle ollaan pieni enkeli..
ap
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 19:53"]No tyttömme on myös todella temperamentinen ja näyttää sen myös. Mutta useinmiten vain äidille. Isälle ollaan pieni enkeli..
ap
[/quote] sitä suuremmalla syyllä sinun tulee olla tiukka ja johdonmukainen. Jokainen käsky noudatetaan tai kärsitään sanktio.
Otappa ensin perusteet kuntoon. Kun annat käskyn, vaadit ja valvot, että sitä myös noudatetaan. Eli kun sanot että iltapesulle, niin jos ei kymmenessä sekunnissa ala lapsi liikkumaan itsenäisesti pesuhuoneen suuntaan niin toistat käskyn ja viet sen samalla sinne pesulle.
Älä anna periksi äläkä missään tapauksessa pistä miestä käskyttämään lasta. Otatte yhtenäisen linjan, eli ekan pyynnön jälkeen se asia tehdään sitten pahalla. Tähän menee n. 1-10 kertaa ennenkuin lapsi sisäistää et okei, mammalle ei kannata ryttyillä ja on ite parempi raahata luunsa kylppäriin.
Pahinta mitä tossa voit tehdä, on luistaa pyynnöistä tai toistaa käskyä monta kertaa. Lapsi ei ikinä tule toimimaan ensimmäisestä käskystä jos sille annetaan lukematon määrä niitä käskyjä toistolla.