Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ahdistuu mm. koskemisesta?
09.07.2015 |
Mä tunnen itseni ihan kummalliseksi, kun mulle on ihan ok, että lääkärit koskee ja tutkii, myös intiimejä paikkoja. Ainakaan yleensä se ei haittaa mua ollenkaan. Mutta sitten aika monissa muissa tilanteissa mä ahdistun ihan hirveesti jos muhun meinataan koskea. Mutta kun tätä ei tapahdu, kuin silloin, jos se tilanne tuo mulle mieleen jonkun huonon muiston. Mulla on aika paljon huonoja muistoja koskemisista ihan viime vuosilta.
Ongelma on nyt varsinkin se kun mä käyn fysioterapiassa, jonka tekee psyk.polin työntekijä psyk.osastolla, niin se ahdistaa mua ihan hirveesti vaikka se fyssari on mukava ja ymmärtäväinen. Ekalla ja tokalla kerralla tehtiin harjotuksia, joissa se ei koskenu muhun ja mä olin ihan fine. Ehkä pientä ahdistuksenpoikasta ilmassa. Seuraavalla kerralla se paineli mun kroppaa piikkipallolla ja joo se tuntu hyvältä, mutta mun mieleen tulvi miljoona huonoa muistoa muista hetkistä kun oon hävenny tai pelänny tai mut on pakotettu johonkin yms. Jäi tosi ristiriitainen fiilis.
Nyt viimeksi sitten toiminnallinen harjoitus meni ok, vaikka olikin liian rankka mulle, mut sen jälkeen oli tarkotus et se painelee mua käsin eri puolilta ku mä makaan ja mä sanoin et mua ahdistaa jo valmiiksi. Se sano et no otetaan vaan jalkapohjat ja katotaan sit tilanne. Sit se teki sen ja kyllä mä tunsin, että sen kädet oli lämpimät, mutta mulla alko kyyneleet valuun ja sit kun se kysy että miltä tuntu niin aloin vaan itkeen ihan hirveesti ja mua hävetti. Keskusteltiin sit loppuaika ku olin rauhottunu et mitä mä mietin jne. Ihan hyvä keskustelu sinänsä, mutta nyt musta tuntuu etten pysty ees menemään siihen samaan tilaan ees ilman, että oon jo itku kurkussa tärinä paniikissa, vaikka sovittiin jo ettei oo pakko tehä noita koskemisharjotuksia.
Mulle vaan jäi tosta käynnistä päähän pyörimään hirvee kasa huonoja muistoja ja negatiivisia ajatuksia itseä kohtaan. Nyt kun mä yritin sit itekseni tehä yhtä niistä kotiharjotuksista niin mua alko siinäkin ahdistaa samalla tavalla.
Meneeks tää ikinä pois? Onko parempi että mä väkisin siedätän itteeni tollasiin tilanteisiin vai mitä mä teen? Tuntuis tosi typerältä jättää menemättä oman aivovammasuutensa vuoksi, mutta niin mä oon usein vastaavissa muissa tilanteissa tehny. Siinä vaiheessa kun ahdistun jo pelkästä rakennuksen näkemisestä, niin mun on tosi vaikeeta saada sitä moodia pois, vaikka kaikki loput käynnit siellä oliskin ihan ok.
Kilometrisepustus. Ehkä joku jakso lukea loppuun.
Kommentit (61)
Älä välitä. Tuo on raiskatulle arkipäivää. Joka helvetin kerta joutuu pelkäämään mieslääkärilläkin että onko sekin jokin pervo joka ihan piruuttaan riisututtaa ja kopeloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:34"]Älä välitä. Tuo on raiskatulle arkipäivää. Joka helvetin kerta joutuu pelkäämään mieslääkärilläkin että onko sekin jokin pervo joka ihan piruuttaan riisututtaa ja kopeloi.
[/quote]
Mullakin yks tällainen huono kokemus takana, vaikka tuskin siitä tuomiota olisi tullut. Yks niistä huonoista muistoista muiden joukossa. Mulla on vaan se, etten oo ikinä ollu ees parisuhteessa vaikka lähestyn jo 30v. Taidan jäädä ikuisesti sinkuksi, mutta ehkä se ei haittaa. Ap
Oon mä tästä ahdistumisongelmasta terapiassakin puhunut, mutta ratkaisu on löytymättä. Välillä ahdistun jostakin tietystä ihmisestä samoin, etten pysty menemään ees samaan tilaan olematta kokoajan ahdistunut. Ap
Mä en tykkää koskettelusta vaikka tykkään läheisyydestä, ahdistaa normaalit halaus ym tilanteet myös. Ja exien kanssa on tullu monesti vääri ymmärryksiä kun en halua halailla tai nukkua iholla, mut kuitenki haluaisin mut en pysty, kun tulee jotenki kiusallinen olo ja ahdistaa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:17"]Mä en tykkää koskettelusta vaikka tykkään läheisyydestä, ahdistaa normaalit halaus ym tilanteet myös. Ja exien kanssa on tullu monesti vääri ymmärryksiä kun en halua halailla tai nukkua iholla, mut kuitenki haluaisin mut en pysty, kun tulee jotenki kiusallinen olo ja ahdistaa.
[/quote]
Ootko keksiny mitään syytä tälle vai onko aina vaan ollu niin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis mieli vähän näpelöidä sinua.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:22"]Tekis mieli vähän näpelöidä sinua.
[/quote]
Jos oon tosi kännissä ja ollaan samoissa bileissä niin en ehkä ahdistuisi. Riippuu ihmisestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mulla sama, mut on raiskattu ja muutenkin pahoinpidelty. En pidä koskettuna olemisesta.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:38"]Ap mulla sama, mut on raiskattu ja muutenkin pahoinpidelty. En pidä koskettuna olemisesta.
[/quote]
Niinhän me kaikki. Sitä voi muistella vielä kiikkutuolissa ja voivotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan pitänyt ihmisten kosketuksesta enkä halua itsekään koskea ketään. Pystyn pakon edessä siihen itseni pakottamaan, esim. lääkärillä kun pitää käydä tai kampaajalla, mutta vapaaehtoisesti en koskaan mene tilanteisiin missä on vaara joutua kosketelluksi.
Minulla ei ole menneisyydestä edes mitään huonoja kokemuksia ihmissuhteista, saati mitään raiskauksia. Olin vaan jo lapsena sellainen yksinäinen susi, joka viihdyin vain omissa oloissani ja hermostuin jos vanhemmat osoittivat läheisyyttä ja hellyyttä. Eipä tämä taipumus minua niin haittaa, kyllä aikuinen ihminen saa vapaasti erakkonakin elää.
Mä jotenkin pelkään, että haisen pahalle tai tunnun likaiselle, hikiselle ja rasvaiselle :(. Pelkään, että koskija huomaa tämän jos tulee liian lähelle. Ja ei auta vaikka olisin juuri käynyt suihkussa. Toisaalta en vaan luota ihmisiin. Mua pelottaa sekin, että joku huomaa, että mua ahdistaa ja suuttuu jo pelkästään siitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama! Mua ei haittaa, jos lääkäri tutkii, mutta jos joku tuppaa liian lähelle tai halaa vaikka, joku sellainen kosketus jossa on tunneaspekti mukana, niin koen sen epämiellyttäväksi.
Niin just toi jos yllättäen halataan. Toisaalta ihanaa et joku haluaa halata mua ja toisaalta mä tungen sen toisen henkilön päähän ajatuksia että hyi hitto, olipas ällö ihminen, jota just halasin :(. Läheisyyden kaipuuhan mulla on sinänsä kova kun oon jääny lapsesta saakka niin vaille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:21"]
no ehkä se vahvistu vaan kun olin hyvin narsistisessa ja väkivaltaisessa suhteessa aikuisuuden kynnyksellä, mut jokseenkin aina ollut näin, meidän perheessä ei kauheesti halailtu ym niin se ei tunnu nykyäänkään sit normaalilta kosketella muita ihmisiä. mut harmillisinta on se kun haluaisin läheisyyttä ja muuta toki, mut on vaan tosi kiusaantunur ja epämukava olo jos sitä lähtee toteuttaa
[/quote]
Surullista että näin on :(.
Munkaan perheessä ei hirveästi läheisyyttä ollut ja toisaalta muistan itse pienenä lapsena torjuneeni sen usein kun äiti joko halasi aina niin etten saanut henkeä kun painoi mun pään rintaansa vasten niin lujaa tai toisaalta äiti haisi usein niin pahalle, etten halunnut häntä lähelleni. Sitten hän vain lakkasi yrittämästä enää ollenkaan. On ainakin itse sanonut, että luuli etten halua läheisyyttä. Enkä minä uskaltanut sanoa, että vaan sillon jos sä haiset tai en saa henkeä... Ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:29"]
Aktivoi selvästi traumat ja juttu ei ole ok noin että traumatisoidut tavallaan joka kerta uudelleen koska tehdään sietokyvyn ylittäviä asioita. Silloin rajoituksia tulee lisää niinkuin itsekin kerrot että jo pelkkä rakennuksen näkeminen voi laukaista ahdistuksen.
[/quote]
Niin. Vaikeeta vaan tietää, että mikä sen sietokyvyn milloinkin ylittää. Ja koska mä väheksyn omia syitäni ahdistua, niin sehän tietysti vaan pahentaa asiaa. Mutta kun musta on typerää itkeä hysteerisesti sen vuoksi, että joku koski sun jalkapohjiin :(. Tunnen itteni ihan vajukiksi tollasen tilanteen jälkeen ja sit hävettää nähä se ihminen uudestaan kun se on todistanu mun meltdownin viimeksi.
Niin ja siis sekin ahdistaa jos ihmiset näkee kun mä itken tai että oon ahdistunu, koska mulla on noistakin tilanteista huonoja muistoja. Mulle on huudettu että "Mitä helvetin perkelettä sä rääyt täällä!" Ja kun oon superahdistuneena ollu sängyn alla piilossa psyk.osastolla niin hoitaja on tullu huoneeseen ja väkivalloin repiny sen sängyn mun päältä pois, jättäny sen keskelle lattiaa ja huutanu mulle, että "Täällä maataan sängyssä eikä sängyn alla!" Ja tossa vaan pari esimerkkiä. Lapsena hoettu sen miljoona kertaa kuinka mua saa hävetä ja eikö mua itteeni yhtään hävetä :(. Plus oon kai aina ollu herkkä perusluonteeltani.
Sori, luulin pistäneeni kappalejaot selkeämmin näkyviin. Ap