Onko muita jotka ahdistuu mm. koskemisesta?

Mä tunnen itseni ihan kummalliseksi, kun mulle on ihan ok, että lääkärit koskee ja tutkii, myös intiimejä paikkoja. Ainakaan yleensä se ei haittaa mua ollenkaan. Mutta sitten aika monissa muissa tilanteissa mä ahdistun ihan hirveesti jos muhun meinataan koskea. Mutta kun tätä ei tapahdu, kuin silloin, jos se tilanne tuo mulle mieleen jonkun huonon muiston. Mulla on aika paljon huonoja muistoja koskemisista ihan viime vuosilta.

Ongelma on nyt varsinkin se kun mä käyn fysioterapiassa, jonka tekee psyk.polin työntekijä psyk.osastolla, niin se ahdistaa mua ihan hirveesti vaikka se fyssari on mukava ja ymmärtäväinen. Ekalla ja tokalla kerralla tehtiin harjotuksia, joissa se ei koskenu muhun ja mä olin ihan fine. Ehkä pientä ahdistuksenpoikasta ilmassa. Seuraavalla kerralla se paineli mun kroppaa piikkipallolla ja joo se tuntu hyvältä, mutta mun mieleen tulvi miljoona huonoa muistoa muista hetkistä kun oon hävenny tai pelänny tai mut on pakotettu johonkin yms. Jäi tosi ristiriitainen fiilis.

Nyt viimeksi sitten toiminnallinen harjoitus meni ok, vaikka olikin liian rankka mulle, mut sen jälkeen oli tarkotus et se painelee mua käsin eri puolilta ku mä makaan ja mä sanoin et mua ahdistaa jo valmiiksi. Se sano et no otetaan vaan jalkapohjat ja katotaan sit tilanne. Sit se teki sen ja kyllä mä tunsin, että sen kädet oli lämpimät, mutta mulla alko kyyneleet valuun ja sit kun se kysy että miltä tuntu niin aloin vaan itkeen ihan hirveesti ja mua hävetti. Keskusteltiin sit loppuaika ku olin rauhottunu et mitä mä mietin jne. Ihan hyvä keskustelu sinänsä, mutta nyt musta tuntuu etten pysty ees menemään siihen samaan tilaan ees ilman, että oon jo itku kurkussa tärinä paniikissa, vaikka sovittiin jo ettei oo pakko tehä noita koskemisharjotuksia.

Mulle vaan jäi tosta käynnistä päähän pyörimään hirvee kasa huonoja muistoja ja negatiivisia ajatuksia itseä kohtaan. Nyt kun mä yritin sit itekseni tehä yhtä niistä kotiharjotuksista niin mua alko siinäkin ahdistaa samalla tavalla.

Meneeks tää ikinä pois? Onko parempi että mä väkisin siedätän itteeni tollasiin tilanteisiin vai mitä mä teen? Tuntuis tosi typerältä jättää menemättä oman aivovammasuutensa vuoksi, mutta niin mä oon usein vastaavissa muissa tilanteissa tehny. Siinä vaiheessa kun ahdistun jo pelkästä rakennuksen näkemisestä, niin mun on tosi vaikeeta saada sitä moodia pois, vaikka kaikki loput käynnit siellä oliskin ihan ok.

Kilometrisepustus. Ehkä joku jakso lukea loppuun.