Synnytys, mikä olisit halunnut tietää etukäteen?

Sen, että napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä ja että lapsivettä oli todella vähän, jonka vuoksi suositeltiin sektiota laskettuna pvm:nä. Minulle ei vain kerrottu sektion syitä,  ja tietämättömänä niistä syistä halusin synnyttää alateitse. 42. viikolla käynnistetty synnytys päätyi sektioon. Lapsivettä ei ollut edes niin paljoa, että sen väriä olisi voinut nähdä. 

Sen että (mulla ainakaan) kipu ei loppunut vauvan syntymään, istukan synnyttämisen supistukset sattuivat aivan tajuttomasti vaikka niitä kestikin vain muutaman sekunnin.

en ollut varautunut siihen letkujen määrään, 2 meni vauvan päähän, kädessä oli 2, koko ajan joku asentaa jotain kanyylia ja mittaa verenpainetta ja ottaa sydänääniä, koko ajan kätilö käskee: käänny kyljelleen, mene kontilleen, nouse seisomaan, pissaa ämpäriin, istu keinutuoliin, mene makuulleen, levitä jalat. kätilö oli tosi kiva ja kaikki meni hyvin mutta en osannut ajatella ennakkoon että synnytykseen kuuluu niin paljon toimenpiteitä, vaikka ei ollut edes mitään komplikaatioita.

Olisin halunnut tietää, että synnytys voi olla myös helppo. Netistä lukenut juuri kaikki kakkaamiset, istukansynnytyskivut ym. eikä mikään niistä sattunut omalle kohdalle. Oli tosi kiva kokemus!

Synnytystä jotenkin mietti etukäteen ja tulevaa vauva-aikaa.

Yllätys oli melkoinen kun pöntöllä käynti sattui, ei pystynyt istumaan lukemattomien tikkien kanssa, käveleminen oli hankalaa ja ne kamalat jälkisupistukset!

Luulin että viimeiset viikot raskaana ovat pahin olotila koko vauva hommassa. Pöh! Ne ensimmäiset viikot ja kivut olivat moninkertaiset.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:57"]

Minua olisi helpottanut aivan loputtomasti jos olisin tiennyt, ettei synnyttäminen vaadi lihasvoimaa. Pelkäsin ihan hulluna että tällaisena "yhtään leukaa en vedä" -heikkiksenä en selviäisi synnytyksestä vaan lopulta päätyisin siihen että kätilöt olisivat minuun ihan raivona ja lopulta päädyttäisiin puukottamaan maha auki hätäsektossa siksi että äiti on niin heikko ja laiska ettei jaksa ponnistaa vauvaa ulos...

Luojan kiitos se oli väärä käsitys. Olisin voinut olla koomassa ja vauva olisi silti syntynyt alakautta. Ehkä jopa nopeammin, kun en olisi kivun takia ollut niin jumissa, eikä olisi ollut niin huolta repeämisestä.

Kivuliasta jne. joo, mutta teknisen osaamisen suhteen synnyttäminen oli kyllä hyvinkin "helppoa".

[/quote]

Miksi sitten elokuvissa synnyttäjiä käsketään ponnistamaan jos kerran lihasvoimaa ei vaadita?

Että ensisynnyttäjät voivat kohdata ns. latenssivaiheen ja jumiutua siihen. Että kätilö voi vaihtua kesken 15 min kestäneen ponnistusvaiheen. 

Että yhden lapsen kanssa ei välttämättä ole helppoa. 

Sama kuin 10! Ja että ponnistusvaiheen supistukset eivät sattuneetkaan ollenkaan! :)

Olisin ollut paljon helpottuneempi jos olisin tiennyt että joo, sattuu mutta sitä kipua ei tule ajatelleeksi niin kovin. Olen sellainen, että jännitän etukäteen mutten tilanteessa.

Odotin paljon suurempaa tuskaa ja kauhua, mutta loppujen lopuksi koko toimitus eteni hienosti oppikirjojen mukaan nopeasti ja helposti. Kokemus oli paljon parempin kuin ikinä saatoin kuvitella. Lisäpelkoa toi tietenkin kaikkien synnytyksen jo kokeneiden kauhutarinat ja suoranaiset pelottelut.

Istuin ja kävelin heti, enkä tarvinnut edes yhtään kipulääkettä synnytyksen jälkeen.

Olisi ollut hyvä tietää miten tukalaa maidonnousu on. Rinnat kipeät ja turvonneet ja hikoilin koko ajan

Sen että synnytyksessä voi tulla ihan järkyttävät pukamat, jotka kuitenkin paranevat nopeasti. En olisi turhaan luullut peräpääni olevan lopullisesti pilalla.

Synnytys kesti 37h, joista olin synnytyssalissa 17h. Synnytykseni olo lähes täysin kivuton, lukuunottamatta loppuvaihetta, jolloin olin saanut maksimiannokset kipulääkkeitä. Seuraavan synnytyksen kipuja en pelkää yhtään. Sanoin heti kätilölle, että ainoa toiveeni on mahdollisimman kivuton synnytys.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:54"]

Synnytys meni oikein mallikkaasti, niin että ei siitä sen ihmeempää. Mutta miksi ei kukaan kertonut ennakkoon, kuinka kamalaa on ensimmäinen vessassa asioiminen synnytyksen jälkeen??? Pissaaminen toosa tikattuna on asia sinänsä, mutta se ensimmäinen kakka, voi luoja!

[/quote]

Juuri tämä! Ihan kamalaa oli.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:16"]

Odotin paljon suurempaa tuskaa ja kauhua, mutta loppujen lopuksi koko toimitus eteni hienosti oppikirjojen mukaan nopeasti ja helposti. Kokemus oli paljon parempin kuin ikinä saatoin kuvitella. Lisäpelkoa toi tietenkin kaikkien synnytyksen jo kokeneiden kauhutarinat ja suoranaiset pelottelut.

Istuin ja kävelin heti, enkä tarvinnut edes yhtään kipulääkettä synnytyksen jälkeen.

[/quote]

Nojoo! Sukulaisilta ja lähipiiriltä en olisi halunnut kuulla yhtään "faktaa" ja "synnytyskertomusta". Enkä kavereilta sitä miten he vaan hengitti vauvan ulos. 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:57"]

Minua olisi helpottanut aivan loputtomasti jos olisin tiennyt, ettei synnyttäminen vaadi lihasvoimaa. Pelkäsin ihan hulluna että tällaisena "yhtään leukaa en vedä" -heikkiksenä en selviäisi synnytyksestä vaan lopulta päätyisin siihen että kätilöt olisivat minuun ihan raivona ja lopulta päädyttäisiin puukottamaan maha auki hätäsektossa siksi että äiti on niin heikko ja laiska ettei jaksa ponnistaa vauvaa ulos...

Luojan kiitos se oli väärä käsitys. Olisin voinut olla koomassa ja vauva olisi silti syntynyt alakautta. Ehkä jopa nopeammin, kun en olisi kivun takia ollut niin jumissa, eikä olisi ollut niin huolta repeämisestä.

Kivuliasta jne. joo, mutta teknisen osaamisen suhteen synnyttäminen oli kyllä hyvinkin "helppoa".

[/quote]

Miksi sitten elokuvissa synnyttäjiä käsketään ponnistamaan jos kerran lihasvoimaa ei vaadita?

[/quote]

En osaa vastata tähän kuin omalta kohdaltani (olen tuo lainaamasi kirjoittaja), mutta itselläni se ponnistamiseen käskeminen oli ilmeisesti ihan ajoitusjuttu. Koko ajan oli sellainen olo että pitää ihan sairaasti ponnistaa, mutta suurimman osan ajasta kätilöt sanoivat että ei saa ponnistaa kun et ole tarpeeksi auki. Kun sitten vihdoin sanoivat että saa ponnistaa, se oli suuri helpotus.

Ilmeisesti jos olisi todella puutunut epiduraalista tms. eikä pystyisi tuntemaan supistuksia, pitäisi ihan vain käskystä ponnistaa silloin kun monitorista näkyy että on supistus. Itsellänikin oli ekalla kerralla epiduraali, mutta se ei vaikuttanut niin paljon ettenkö olisi tuntenut supistuksia (kylläkin vähensi kipua hyvin merkittävällä tavalla).

Ekalla kerralla sen, mitä haittavaikutuksia mikäkin kivunlievitys tuottaa. Että ne "avut" onkin usein haitaksi synnytyksen etenemisessä. Tai vauvalle.
Vaikka helpostihan tuon selvittää että samaan aikaan kun epiduraalin käyttö yleistyi, imukuppisynnytykset ja lopulta sektioon päätyvät yleistyivät.

Että veriklimppejä (tai mitä hyytymiä olivatkaan) voi tulla vielä päiviä synnytykaen jälkeen. Jouduin itse vetämään hillittömän kokoisen hyytymän toosastani ulos, hyi saasta. Tosin silloin naureskelin ja heiluttelin sitä käsissäni, olin selkeästi sekaisin vielä.

Itseäni hämmentää tuo kakkaaminen, siis ymmärrän toki mistä se johtuu mutta voiko siihen vaikuttaa jotenkin? En haluaisi puskea paskaa pöydälle kun vauva olisi tarkoitus saada ulos. Vaikka niille työntekijöillehän se on varmaan ihan normia eikä niitä kiinnosta? Vai miten ne suhtautuu?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:28"]

Itseäni hämmentää tuo kakkaaminen, siis ymmärrän toki mistä se johtuu mutta voiko siihen vaikuttaa jotenkin? En haluaisi puskea paskaa pöydälle kun vauva olisi tarkoitus saada ulos. Vaikka niille työntekijöillehän se on varmaan ihan normia eikä niitä kiinnosta? Vai miten ne suhtautuu?

[/quote]

Monilla suoli tyhjenee itsestään ennen kuin synnytys edes varsinaisesti alkaa. Minäkin istuin toista tuntia vessassa ripuloimassa ja siitä se sitten lähti.

Jos kakkaa tulee, kätilö siivoaa sen pois huomaamattomasti ja homma jatkuu. Se on ihan normaalia.