Lue keskustelun säännöt.
Itkettaa! Kukaan ei muistanut, taytin tanaan 30. Ei edes omat vanhemmat, sisarukset tai mies. En viitsinyt pitaa asiasta metelia ja muistuttaa.
Kommentit (24)
Mä luulisin ainakin, että kaikki muut on saanut. Mies tietenkin eriasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkäistä ennalta ja muistuttaa =). Ei vainen, mikä luulet että on syy? Eikö teidän porukat vaan tule ajatelleeksi vai onko jotain riitoja tms.?
Jos ne vaikka on suunnitellut yllätysbileet viikonlopuksi? :)
Kummallista, että edes perheenjäsenet eivät muistaneet. Itse muistan miten pettynyt olin yhteen hyvään ystävääni, joka unohti kolmekymppiseni :(
Nyt huomenna käyt vastahyökkäykseen ja vaadit upeat lahjat hyvitetykseksi mielipahasta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa tahdotaan muistaa kolmannen nimen nimipäivätkin, aina ei kovin innosta väsätä kahvileivonnaisia, kun eihän kukaan kaupanpullaa syö. ARG!!!
Että tasan ei käy.
Mutta kyllä miehesi olisi kuulunut synttärisi muistaa ja edes onnitella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittäiskö joku mulle, kun en tajua. Synttärithän on lapsia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua juhlia, niin silloin luulis olevan ihan sama muistaako sun vanhenemista kukaan vai ei...
Elämä on tätä tasaista arjessa puurtamista - eikö ole joskus kiva viettää arjen keskellä mukavia erityisiä päiviä? Sitten taas jaksaa sitä harmaata, kun on välissä iloiset punaiset raidat - ja siitä mukavat muistot.
Jos suhtautuisimme elämään vähän vähemmän ryppyotsaisemmin ja lapsekkaammin, olisi meillä ehkä vähemmän myös stressiä ja enemmän riemua!! Miksi siis syntymäpäivästä tehdään vaan lasten juttu? Itse vaalin pientä tyttöä sisälläni toivottavasti loppuelämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka itse loukkaantunut kun taytin 30 vuotta ja vaikka oma suku muisti ja onnitteli niin miehen suku ei onnitellut vaikka hyvin tiesivat etta mulla synttarit.
ja 23, kai sita nyt laheisille voi soittaa ja onnitella vaikka ei juhlia pidettaisikaan.
Vierailija:
Elämä on tätä tasaista arjessa puurtamista - eikö ole joskus kiva viettää arjen keskellä mukavia erityisiä päiviä? Sitten taas jaksaa sitä harmaata, kun on välissä iloiset punaiset raidat - ja siitä mukavat muistot.Jos suhtautuisimme elämään vähän vähemmän ryppyotsaisemmin ja lapsekkaammin, olisi meillä ehkä vähemmän myös stressiä ja enemmän riemua!! Miksi siis syntymäpäivästä tehdään vaan lasten juttu? Itse vaalin pientä tyttöä sisälläni toivottavasti loppuelämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä välitä. Tiedän kyllä sun tunteen, ei muakaan edes omat vanhempani muistaneet kun täytin vähän aikaa sitten vuosia. Kyllähän se tuntui pahalta, edes yksi puhelinsoitto, mutta ei.. Eiköhän me pärjätä ilman onnentoivotuksiakin, eikös joo? *haliruts*
Ikävää, etteivät muistaneet. Taitaa olla aika yleistä. Omat 25-vuotis synttärit jäivät aikanaan juhlimatta samasta syystä.
Mieheni unohtui ekana seurusteluvuotenamme mun synttärit ja kyllä tuntui tosi pahalta. Ymmärrän sua hyvin.
Jos ne järkkää jotain ylläriii sulle?
syöksyi kauppaan tuoden lahjaksi karkkipussin. Hänen omat 35-vuotispäivät olivat kuukautta myöhemmin, niihin kutsuttiin 40 vierasta ja hän toivoi lahjaksi 1000 ¿ arvoista rannekelloa....
Onnea sinulle! Juhlista päivää hemmottelemalla itseäsi jotenkin.
Ei kuulemma aikuisia muisteta