Onko olemassa ihmistä, joka osaa kuunnella läheisensä murheita keskeyttämättä.
Yritin eilen avautua ihmiselle, jota luulin hyväksi ystäväkseni. Halusin kertoa yhdestä ongelmasta, mikä minulla on. Tämä ongelma on suuri huoli koskien toista ystävääni. Olen menettänyt yöuneni ja elämänhaluni sen takia. Olisin halunnut vain avautua siitä ja ehkä saada jotain neuvoja.
Kysyin ystävältäni "Saanko kertoa yhen jutun, mikä on painanut mun mieltä pitkään? Tää ei oo mikään kevyt tarina." Hän sanoi kyllä, ja heti kun olin saanut yhden lauseen sanottua, hän keskeytti minut ja käänsi keskustelun itseensä. Hän alkoi valittaa painostaan ja itki yhtä työmokaansa, minkä teki kuukausi sitten. Moka ei ollut suuri, ja pomo antoi heti anteeksi. Kuitenkin siinä kävi niin, että minä jouduin lohduttamaan häntä. En haluaisi vähätellä, mutta ne hänen ongelmansa eivät olleet yhtään mitään kummempia. Hänellä on ollut oikeitakin hyvin vakavia ongelmia. Silloin olen ollut hänen tukenaan. Mutta hänellä on jotenkin jäänyt päälle se, että hänellä täytyy aina olla jokin kriisi, jotta ihmiset ovat hänen lähellään. Siksi hän vetää ongelmaksi jotkin lähes mitättömät asiat.
Petyin eilen ystävääni hyvin paljon. Harvoin pyydän saada tukea häneltä. Ja nyt kun aloin itku kurkussa selittämään asiaani, hän vain heti keskeytti. Hän oli viimeinen ihminen, jolle ajattelin voivani avautua. Nyt ei ole häntäkään. Onko oikeita ystäviä edes olemassa? Sellaisia, jotka pystyisivät edes sen vartin olla turpa kiinni ja olla tukena toiselle?
Kommentit (21)
Ja otsikossa on näemmä typo. Kysymysmerkki on heti pisteen vieressä. Ap
Olen myös pettynyt yhteen kaveriini vähän vastaavanlaisesti.. Ja olen katkera siitä edelleen. Olin juuri eronnut ja olin aivan hajalla, ei mitään tulevaisuuden näkymiä.. Ensimmäistä kertaa näytin tälle henkilölle aidot tunteeni, ja hän teki minun huonosta olosta lyömäaseen jolla korotti itseään kuinka hänellä menee paremmin, tai kuinka hän on ehjempi kuin minä. Siitä asti olen häntä salaa vihannut ja vaivihkaa kostanut manipuloimalla häntä hänen tietämättään. En toista kertaa tunteitani tälle henkilölle näytä.
Epäitsekkäät ihmiset ovat harvassa ainakin täällä mistä minä katson.. Ja murheet ovat suhteellisia kaikille. Erään tuttavani isoin kriisi oli kun hän täyttää vuosia ja tuntee olonsa vanhaksi. Minä kuvailisin elämääni helvetiksi, joten ikäkriisi vaikuttaa minulle melko turhamaiselta..
No kerro tänne se sun murhe, eiköhän jollakulla ole ollut joskus jotain samantyyppistä ongelmaa elämässään. Ei se nyt ihan pieni juttu ole jos se vaikuttaa suhun noin voimakkaasti.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 21:09"]Olen myös pettynyt yhteen kaveriini vähän vastaavanlaisesti.. Ja olen katkera siitä edelleen. Olin juuri eronnut ja olin aivan hajalla, ei mitään tulevaisuuden näkymiä.. Ensimmäistä kertaa näytin tälle henkilölle aidot tunteeni, ja hän teki minun huonosta olosta lyömäaseen jolla korotti itseään kuinka hänellä menee paremmin, tai kuinka hän on ehjempi kuin minä. Siitä asti olen häntä salaa vihannut ja vaivihkaa kostanut manipuloimalla häntä hänen tietämättään. En toista kertaa tunteitani tälle henkilölle näytä.
Epäitsekkäät ihmiset ovat harvassa ainakin täällä mistä minä katson.. Ja murheet ovat suhteellisia kaikille. Erään tuttavani isoin kriisi oli kun hän täyttää vuosia ja tuntee olonsa vanhaksi. Minä kuvailisin elämääni helvetiksi, joten ikäkriisi vaikuttaa minulle melko turhamaiselta..
[/quote]
Korotti itseään siis että sai tuntea oman olonsa hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 21:09"]No kerro tänne se sun murhe, eiköhän jollakulla ole ollut joskus jotain samantyyppistä ongelmaa elämässään. Ei se nyt ihan pieni juttu ole jos se vaikuttaa suhun noin voimakkaasti.
[/quote]
En halua jakaa sitä kaikelle maailmalle. Kyse on kuitenkin sen toisen ihmisen yksityisyydestä. Täytyy kai vain elää tän kaa yksin :( Ap
Jos ei ole oikeasti ketään kenelle puhua, esim äiti tai joku, ja asia painaa oikeasti paljon, niin voisit lääkäristä kysyä voisitko päästä puhumaan erikoissairaanhoitajalle.
Samat kokemukset. Olen opetellut selvittämään ongelmani oman pään sisällä, käyn ikään kuin keskustelua itseni kanssa.punnitsen asioita eri kantilta, yritän nähdä asian valoisat puolet jne. Totuus on se ettei kukaan ulkopuolinen voi kuitenkaan täysin ymmärtää mitä käyt läpi. Jos kaipaat fyysistä kosketusta, mene vaikka hierojalle tai kampaajalle, auttaa ainakin minua.
Tuo on kyllä hanurista kun jotkut ihmiset kyselee kuulumisia vaan sen takia että haluavat päästä itse kertomaan omansa. Joistakin huomaa ihan selvästi että kysyvät jotain ja odottavat vaan omaa suunvuoroaan ja jos ei kysykkään kuinka heillä on mennyt niin tulee semmonen pohdiskeleva ilme hetkeksi ja puolen minuutin sisään alkaa "no minä kyllä...." Onneksi olen oppinut olemaan vuodattamatta heille, on myös ihmisiä jotka aidosti välittää. Mutta kaikilla ei ole empatiakykyä kuten sulla, toivottavasti löydät aitoja ystäviä.
Loukkaavaa, että keskeytti sinut ja vaihtoi puheenaihetta. Mutta otsikkoon liittyen, minä ainakin tykkään että kaveri myös kommentoi asiaani, eikä todellakaan kuuntele keskeyttämättä. Joskushan sitä selostaa niin sekavasti, että toisen on pakko keskeyttää ja kysyä selvennystä. Paha merkki on, jos toinen todella kuuntelee sanomatta sanaakaan. Luultavasti ajattelee muita asioita silloin.
Miehet on monesti parempia kuuntelijoita - ei arkipäiväisyyksissä niinkään, mutta silloin jos kerrankin päätät luottaa ja avautua. Onko sinulla ketään miespuolista, jolle voisit puhua?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 21:27"]
Miehet on monesti parempia kuuntelijoita - ei arkipäiväisyyksissä niinkään, mutta silloin jos kerrankin päätät luottaa ja avautua. Onko sinulla ketään miespuolista, jolle voisit puhua?
[/quote]
Miehet on hiljaa ja kuuntelee sen takia kun ne kelaa koko ajan että "kohta saa pesää, kohta saa pesää"
Minä. Mutta mä en sitten osaa sanoa mitään vaikka kysyisitkin.
" Ei saa yleistää " :D Olen mies. Mua on naispuoliset sanonu hyväks kuuntelijaks ja mulla ei todellaka oo pesä mielessä ku kuuntelen vaan halu auttaa. Tosin mul on jonkinsortin pelastuskompleksi varmaan..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 21:23"]
Niin. Jatka vain.
[/quote]
.
Äääääääärimmäisen harvassa on. Luulin siskoni olevan sellainen. Tuomitsi ja sulki korvansa, ilmoitti ettei halua keskustella aiheesta ja häntä olen aina pitänyt avarakatseisena ihmisenä elämänkokemuksensa vuoksi. oli moraalinen dilemma kyseessä ja kaipasin neuvoja.
Ap, voin kuvitella miltä susta tuntuu :( ei vaikuta kovin empaattiselta tuo ystäväsi käytös. Silloin kun eniten tarvitsisi tukea eikä sitä saa, tulee tosi petetty olo, nimimerkki saman kokenut.
Luulen, että olisi hyvä jos pääsisit jollekin puhumaan asiasta, kun se on vaikuttanut noin paljon sun hyvinvointiin. Miten voisitko soittaa vaikka Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen tai hakeutua paikkakuntasi Kriisikeskukseen juttelemaan? Usein, jos asioita miettii liikaa yksin, niin ajatukset tahtoo vaan synketä entisestään.
Oli hyvä, että kirjoitit tänne. Mun sympatiat on täysin sun puolella. Voimia sinulle eteenpäin!
Anteeksi, jos teksti on sekavaa. Olen hyvin väsynyt, enkä muutenkaan osaa kirjoittaa selkeästi. Ap