Avioitunut 2kk sitten...en ole onnellinen

Sinun pitäisi varmaan keskustella asiasta jonkun luotettavan ja järkevän ihmisen kanssa. Kuka sellainen olisi? 

Ensimmäinen vuosi oli mulla vaikea. Sitten alkoi sujumaan. Nyt on 34vuotta takana.

Hanki tosiaan keskusteluapua, kun se nykyään on mahdollista.

Odota nyt edes se 6vuotta, että saat puolet miehen omaisuudesta.

Turha pelätä miehen reaktiota asiasta, kannattaa kuunnella omia tuntemuksia...Miksi miellyttää toista ihmistä jos tietää itse mitä haluaa? Kunnioitettavampaa sitä miestä kin kohtaan se, että kertoo suoraan. Ja aina voi eroa ilman sen kummempia hälyä. Älä mieti, toimi omien tuntemusten mukaan.

Tyypillistä, useat luulevat naimisiin menon muuttavan elämää jotenkin.

Ap, olet vielä niin nuori, että kehityksesi on pahasti kesken, odota 10 vuotta.

Odota nyt vähän aikaa, ainakin vuosi tai kaksi. Ehkä sitten tiedät, mitä todella haluat. Itse en noin vain hyppäisi avioliitosta pois.

Käy jonkun asiantuntijan kanssa keskustelemassa niin kuin täällä on ehdotettu.

Mulla kävi samoin, ensimmäisen kk jälkeen halusin erota. No onneksi en eronnut, tais vaan tuo häästressi jäädä päälle :) nyt 2v naimisissa!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 04:56"]

Tyypillistä, useat luulevat naimisiin menon muuttavan elämää jotenkin. Ap, olet vielä niin nuori, että kehityksesi on pahasti kesken, odota 10 vuotta.

[/quote]

Ja sitten ihannoidaan nuorena naimisiin menemistä ja nuorena lasten hankkimista...

Kyllä se nyt on vaan oltava yhessä, peruutta ei enää voi

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 04:56"]Tyypillistä, useat luulevat naimisiin menon muuttavan elämää jotenkin.

Ap, olet vielä niin nuori, että kehityksesi on pahasti kesken, odota 10 vuotta.
[/quote] voi, ap on 10v päästä jo vanha ämmä

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 05:11"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 04:56"]Tyypillistä, useat luulevat naimisiin menon muuttavan elämää jotenkin. Ap, olet vielä niin nuori, että kehityksesi on pahasti kesken, odota 10 vuotta. [/quote] voi, ap on 10v päästä jo vanha ämmä

[/quote] 

34 vuotias nainen on kaikkea muuta kuin vanha ämmä. ;*)

M 41

Parisuhdeterapiaa suosittelen. Eka vuosi on aina hankala.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 05:10"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 04:56"]

Tyypillistä, useat luulevat naimisiin menon muuttavan elämää jotenkin. Ap, olet vielä niin nuori, että kehityksesi on pahasti kesken, odota 10 vuotta.

[/quote]

Ja sitten ihannoidaan nuorena naimisiin menemistä ja nuorena lasten hankkimista...
[/quote]

Nuoret ihannoi.. kun eivät mistään mitään vielä ymmärrä.

Naimakrapula. Yhtä päivää varten ollut ajatukset koko ajan kohdistettuna ja nyt se on ohi niin ei tiedä mihin energiansa suuntaisi. Et ole ainoa, tämä on tosi yleistä nykyään. Perustuu tosiaan harhaluuloon, että jokin muuttuisi paremmaksi, mutta kun ei se oikein niin mene

PWS, aika yleistä, etenkin jos oli suuret häät. (post wedding syndroma)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 06:25"]

Naimakrapula. Yhtä päivää varten ollut ajatukset koko ajan kohdistettuna ja nyt se on ohi niin ei tiedä mihin energiansa suuntaisi. Et ole ainoa, tämä on tosi yleistä nykyään. Perustuu tosiaan harhaluuloon, että jokin muuttuisi paremmaksi, mutta kun ei se oikein niin mene

[/quote]Ja yleistä se on ollut ennenkin, etenkin kun usein syy naimisiinmenoon oli vähemmän romanttinen kuin nykyään, vaikka yllätysraskaus tai asunnon saaminen vasta avioparina tms. Eikä se silloinkaan ollut avain onneen, se avioliitto. Se onni lähtee ihan jostain muualta. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että naimisiin mennään, KOSKA ollaan onnellisia yhdessä, ei siksi, että tultaisiin onnellisiksi yhdessä.

Ei se vittu vihkien parane..

Eikö tuossa vaiheessa jo toinen pitäis tuntea jos ollaan naimisissa, oon sitä mieltä että itseä täytyy kuunnella ja selvittää omat tuntemukset, ei toki kannata helpolla luovuttaa, mutta ei se aina niinkään mee että pariterapiaan....olin itse miehen kanssa joka halusi mennä pariterapiaan ja mies sattui olemaan itse terapian tarpeessa. Kuuntele omaa itseä! Toki yksilöterapia vois selvittää omia tunteita! Turha virrata paikallaan, eletään 2015 vuotta ei 1950 lukua enää vaikka kauniit on nuo vanhat perinteiset arvot ollu!