Kolmas lapsi tulossa syksyllä, kun kuopus vasta 1v5kk ja esikoinen 3v7kk. Miten tästä selvitään vai selvitäänkö?

nuorimmainen syntyi... Ja hývin olen selvinnyt!!

Mulla mies teki vielä vuorotyötä, ja muutenkin hoidin lapset suurimmalti yksin.

Onneksi kellään lapsista ei ollut koliikkia, mutta rankkoja allergia juttuja kylläkin.

Lähden rennoin mielin eteenpäin, asioitten synkistelyllä siitä et ainakaan selviä!!

Tsemppiä!!!

lestaksi ja voit saada vielä 10 lasta ja pärjäät mainiosti.

Klisee, mutta hyödynnä tukiverkostoasi ja ota apu vastaan. Loppujenlopuksi lapsista on varmasti enemmän iloa ja onnea kui vaivaa, vaikka se ei ehkä eka vuosina työmäärässään siltä tunnu. Paljon onnea! =)

Meillä oli esikoinen 4, seuraava 3v, sitten 1v oli nuorimmainen kun neljäs syntyi ja kuinkas tässä vielä hengissä ollaan. Kauheaa aikaa on oikeastaan vaan ne päivät kun itse on kipeenä, eikä saa ketään auttelemaan. Joka aamu herään, ja totean että vielä hengissä, vaikka alussa kyllä epäilytti tää selviäminen neljän pienen kanssa:)

ja hekin pärjäävät...

Meillä on ollut melko tasan kaksi vuotta ikäeroa ja lapsia yhteensä kolme. Alku voi olla rankkaa kun keskimmäinen on noin pieni mutta ei sitä rankinta vaihetta kestä kauan. Mulla oli kuopus myös ylläri ja olen todella nauttinut hänen vauva-ajastaan; oikeastaan vasta löysin äitiyden tämän kolmannen lapsen myötä. Jotenkin olen osannut nyt olla stressaamatta turhasta, ja hoitohommatkin sujuvat jo vanhalla rutiinilla. Ja alkuvaiheen sumussa tiesi että sitten kun vauva on puolivuotias, väsymys alkaa hellittää. Laitoin itselleni välitavoitteita että kuukauden päästä tämä on taas helpompaa ja niin olikin. Nyt haluaisin jo neljännen lapsen...

Rankkaa oli ja rankemmaksi kaiken teki kuopuksen synnynnäinen sydänvika mutta kaikesta on selvitty. Kaksi vuotta sitten kesän alussa yllätin itseni ajattelemasta että ' ' onpas elämä jo helppoa' ' . Kyllä se siitä, älä stressaa liikaa äläkä ajattele tekeväsi kaikkea mahdollista.

Joskin vanhin lapsista oli 3 v 3 kk. Kyllähän siitä on selvitty. Väsynyt toki olin, kun tämä yllärikuopus valvotti öisin. Mutta nyt alkaa jo helpottaa ja kun nuo nuorimmat ovat samaa sukupuolta, niin onhan niistä mukavasti seuraa toisilleen.

Jos tietoisen riskin on ottanut, on vastuu lapsesta kannettava. Voi olla viimeinen mahdollisuuskin saada lapsi ja jos olet kolmesta lapsesta haaveillut, niin mikä tässä on ongelmana? Kyllä sitä jaksaa jos vain haluaa ja päättää niin! Apuakin saa kun vain osaa pyytää ja joskus sitten myös maksaa siitä. Eiköhän kuntakin tule apuun tuossa tilanteessa kun on 3 noin pientä lasta?? Et onnea vaan raskauden johdosta!

Vierailija:

Meillä oli esikoinen 4, seuraava 3v, sitten 1v oli nuorimmainen kun neljäs syntyi ja kuinkas tässä vielä hengissä ollaan. Kauheaa aikaa on oikeastaan vaan ne päivät kun itse on kipeenä, eikä saa ketään auttelemaan. Joka aamu herään, ja totean että vielä hengissä, vaikka alussa kyllä epäilytti tää selviäminen neljän pienen kanssa:)

Esikoisen ehkä sinuna kyllä veisin päiväkotiin hoitoon, ainakin osan päivää. Voi kyllästyä kotona ja edes yhden hoitoon saaminen auttaa hirmuisesti.



Mulla kolme, 4,5 v. , 3 v. ja 3 kk ja todella hienosti menee kun kaksi isointa on joka päivä 6 h päiväkodissa.