70-luvulla syötiin perunoita ja kastiketta

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 05:50"]

Omassa perheessäni 70-luvulla syötiin. Liha-, kala- ja hernekeittoa, kesäkeittoa, ruskeaa kastiketta ja perunoita, maitokastiketta ja kalapullia, joita varten ruotoinen kala hauhettiin lihamyllyssä. Kyljyksiä, riisivelliä ja -puuroa. Ainoa eines taidi olla kalapuikot. Verilettuja syötiin myös. Ja kasviksia syötiin. Etikkapunajuuria, suolakurkkua, porkkanaraastetta. Nauriita ja lanttua. Tomaattia ja kurkkua. Hedelmknä lmena, appelsiini, päärynä, myöhemmin persikka ja luumu. Duunari perhe meilläkin. Kerrostalossa lähiössä asuttiin. Itse olen syntynyt -67

[/quote]

Tästä  selkeästi huomaa, että kirjoittaja kirjoittaa omasta eletystä elämästä, niin oli kuin tuulahdus suoraan lapsuudestani :) Tosin itse en muista naurista syöneeni ja lantun syöntikin rajoittui jouluiseen lanttulaatikkoon, sekä koulun välipalaan, jona se ei kuulunut ykkössuosikkien joukkoon. Saakohan muuten kouluissa enää nykyään välipalaa? Meillä se oli yläasteen juttu ja siis käytiin iltapäivän välitunnilla jonottamassa ruokalasta ruokailun tapaan.

Mutta siis joo, tuttuakin tutumpia nuo, paitsi että minä kyllä muistan eineksistä erityisesti Saarioisten maksalaatikon ja myös makaroonilaatikon, tosin jälkimmäistä oli harvemmin, kun äiti teki makaroonilaatikon pääasiassa itse. Eineksistä löytyi myös yksi lapsuuteni ykkössuosikki, nimittäin Kotikokin lihapullat. Tosin sen suosikkius ajoittui ehkä enemmän 60-luvun puolelle. Toivoin siis aina alle 10 vuotiaana äidiltä nimenomaan kotikokin lihapullia ja olin pettynyt, jos hän teki lihapullat itse. Nykyäään sen harvoin kun äitini tekemiä herkullisia lihapullia saan, niin syön niitä suurella innolla, Kotikokki ei taitaisi enää maistua. Kotikokin lihapullia saa muuten nykyäänkin ja näkyvät olevan ihan samanlaisessa sinietikettisessä purkissakin, kuin silloin joskus 60-70-luvulla.

Kalapuikot asettuu minun muistoissani vasta ihan 70-luvun lopulle. Nehän tulivat kauppoihinkin vasta 70-luvulla, tosin en muista missä kohtaa ko vuosikymmentä. Meillä toki kalapuikkojen ilmestymiseen ruokapöytään vasta 70-luvun jälkipuoliskolla vaikutti sekin, että meille pakastin tuli vasta 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. 

Jännää muuten, että vaikka valmisruuissa on vuosikymmenten aikana  tapahtunut paljon muutoksia ja ruokia on tullut ja mennyt, niin nimenomaan ne 70-luvun suosikit (hernekeitto, kalapuikot, maksalaatikko ja kotikokin lihapullakastike) ovat olleet ja pysyneet ja vieläpä pakkauksetkin täysin muuttumattomina näihin päiviin asti.

-duunariperheen lapsi mallia 1961-

70-luvulla ei ainakaan meillä käytetty paljoa mausteita. Meidänkin perheen eksoottisin ruoka oli varmaan currykastike, kanaa ja riisiä ;)

Meillä syötiin myös veripalttua ja verimakkaraa...oli muuten hyvää voin ja puolukkahillon kanssa.

Äiti teki itse mansikkahilloa :)

Ennen syötiin enemmän kasviksia suhteessa. Myös lihaa syötiin monipuolisemmin, kun ruhon halvempia osia ei syötetty takaisin eläimille.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:08"]Niin. Täytynee ruveta syömään nytkin jos meinaa pärjätä. 
[/quote]Täällä juuri hellalla porisee uudet potut ja jauhelihakastike.Ei kai ne koskaan ole pois perheruuista menneet?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:04"]

Ei koskaan salaattia, vihanneksia, hedelmiä, kalaa. Aina vaan perunoita ja lihakastiketta. Ja leipää ja maitoa ja voita. Ja kaikki oli täysin terveitä eikä kärsinny mistään vitamiinin puutteesta. Ihme juttu tämäkin. Mutta pitäähän niiden vitamiinikauppaidenkin elää.

[/quote]

Pihassa oli kasvimaa, josta tuli perunat, porkkanat ym. juurekset, salaatit, mansikat, raparperit jne. Vadelmaa, karviaisia, herukoita, omenoita poimittiin pihan pensaista ja puista. Säilöttiin talveksi mehut ja hillot. Käytiin syksyllä puolukassa. Nyt taitaa nekin puolukkametsät olla kaikki asuinalueina. Tomaatit ja kurkut ostettiin kaupasta, samoin appelsiinit ja banaanit. Kalaa syötiin, yleensä pakasteseitä. Kesällä ahvenia niin paljon kuin niitä ongella tuli. Särjet syötettiin kissalle. Toisinaan äiti osti verta ja paistettiin verilettuja. Nykyään ei enää taida mistään kaupasta verta edes saada? Jugurtteja syötiin, olivat huomattavasti paremman makuisia kuin nykyisin, paljon vähemmän sokeria. Voita ei syöty kuin sunnuntaina, muina päivinä käytettiin margariinia.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:04"]

Ei koskaan salaattia, vihanneksia, hedelmiä, kalaa. Aina vaan perunoita ja lihakastiketta. Ja leipää ja maitoa ja voita. Ja kaikki oli täysin terveitä eikä kärsinny mistään vitamiinin puutteesta. Ihme juttu tämäkin. Mutta pitäähän niiden vitamiinikauppaidenkin elää.

[/quote]

Pihassa oli kasvimaa, josta tuli perunat, porkkanat ym. juurekset, salaatit, mansikat, raparperit jne. Vadelmaa, karviaisia, herukoita, omenoita poimittiin pihan pensaista ja puista. Säilöttiin talveksi mehut ja hillot. Käytiin syksyllä puolukassa. Nyt taitaa nekin puolukkametsät olla kaikki asuinalueina. Tomaatit ja kurkut ostettiin kaupasta, samoin appelsiinit ja banaanit. Kalaa syötiin, yleensä pakasteseitä. Kesällä ahvenia niin paljon kuin niitä ongella tuli. Särjet syötettiin kissalle. Toisinaan äiti osti verta ja paistettiin verilettuja. Nykyään ei enää taida mistään kaupasta verta edes saada? Jugurtteja syötiin, olivat huomattavasti paremman makuisia kuin nykyisin, paljon vähemmän sokeria. Voita ei syöty kuin sunnuntaina, muina päivinä käytettiin margariinia.

[/quote]

Tämäkin tuttuakin tutumpaa. Kalasoppa tosiaan tehtiin pääsääntöisesti pakasteseistä ja se nimenomaan oli aina omakin toiveeni, koska pakasteseissä ei ollut ruotoja. Varmistin aina, että onhan tämä varmasti seistä tehtyä, ennen kuin meni lusikallistakaan suuhun :)

Me muutimme 60-luvun puolivälissä uudelle omakotitaloalueelle, itse rakennettuun omakotitaloon ja silloin jokaisen omakotitalon pihassa oli ryytimaa. Meillä ryytimaassa kasvoi ainakin porkkana, sipuli, rapaperi, tilli, persilja, herne, salaatti, peruna ja mansikka. Marjat tietysti metsästä, sekä omista pensaista ja niistä säilöttynä mehut ja hillot kellariin ja myöhemmin pakastimen tulon myötä pakkaseen. Omenat tietysti omista omenapuista.

Jugurtti oli yksi 70-luvun uutuus suosikeista, joka taisi ilmestyä kauppoihin 60-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäiset muistikuvat onkin nimenomaan neliskanttisen muotoisista Herajoen parin desin jugurttipurkeista, joista oma suosikkini oli mustikka. Myös se puolenlitran maitopurkin mallinen oliko Valion maustamaton jugurtti on hyvin muistissa ja en tykännyt siitä yhtään, se kun oli vähän niin kuin karvalakkiosastoa, vaikka äiti siihen marjoja sekoittikin. Nykyään maustamaton on ehdoton suosikkini.

Kalaruuista muistuu mieleen erityisesti mummolassa savustetut lahnat, sekä isän aina torilta tuomat savumuikut. Torin ehdoton suosikki oli mustamakkara, jota vähintään kerran viikossa syötiin.

-duunariperheen lapsi mallia 1961-

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:53"]

Tietääkseni suurin osa 70-luvun lapsista on yhä hengissä

[/quote]

Esim. minä 44v. ja veli 47v.

Me assuimme Helsingissä. Oli usein valmisruokia arkena. Ei paljo syöty hedelmiä ja kasviksia. Ruoan kanssa oli yleensä tomaattia ja kurkkua. Kouluikäisenä söin usein karkkia ja muuta makeeta. Teininä myös kokista usein.

Ennen oli paljon vaivoja, joita ei tutkittu. Kyllä esim. v. -40 syntynyt äitini sanoo, että "huonovatsaisia" oli ennenkin, mutta eipä silloin tutkittu keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia. Äitini söi nuoruudessaan lähinnä keitettyjä perunoita, ja kastikkeessa ei ollut enää lihaa siinä vaiheessa, kun harjoittelijatyttö pääsi pöytään. On sanonut kärsineensä mielestään aliravitsemuksesta ja voi huonosti. Toki menneessä oli hyvääkin, muttei se nyt niin auvoista ollut. Toki tervaskantojakin oli, mutta ei sellaisia harmaita panttereita joukoittain kuten nykyisin. Suomalaiselle ruokavaliolle on tehnyt hallaa intomielinen ulkomaiden ihannointi: vitamiinia sai appelsiineista, jotkut mustikat ja puolukat oli kuraa, mitä maalaisjuntit söi.

Kuoriperunat, ruskea kastike ja puolukkasurvos, niitä kyllä syötiin joka ikinen päivä. Suolaa oli joka paikassa ihan valtavasti. Kyllä minä ainakin kärsin jostain hivenainepuutoksesta, kun kynsissä oli paljon valkoisia laikkuja. Kysyin niistä äidiltä ja ne olivat "huolen lampaita", mutta eipä niitä näin aikuisena enää ole ollut.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 16:40"]

Kuoriperunat, ruskea kastike ja puolukkasurvos, niitä kyllä syötiin joka ikinen päivä. Suolaa oli joka paikassa ihan valtavasti. Kyllä minä ainakin kärsin jostain hivenainepuutoksesta, kun kynsissä oli paljon valkoisia laikkuja. Kysyin niistä äidiltä ja ne olivat "huolen lampaita", mutta eipä niitä näin aikuisena enää ole ollut.

[/quote]

Vähän ohi aiheen, mutta mistä ne laikut tulevat? Minulla on niitä vähän ja samoin lapsillani ja huolestuttaa. Mielestäni syömme ihan tavallisesti, mutta ilmeisesti jotain tarvitsisi lisää?

Arkiruoka oli arkiruokaa, juhlapyhinä sitten tehtiin parempaa. Arkena oli tosiaan perunaa ja kastiketta sekä makaronilaatikkoa ilman jauhelihaa. Kurkkua ja tomaattia meillä kyllä syötiin. Tämä siis 60-luvulla. Muistan kun 70-luvulla tuli paprikat ja jogurtit, että ne maistui pahalta aluksi.

Olen vm -75. Mun lapsuudessani syötiin justiinsa perunaruokaa ja keittoja. Eli keitettyä perunaa ja palapaistia / jauhelihakastiketta itse tehdyssä ruskeassa kastikkeessa (ei vehnäjauhoa ja voita ruskistettu pannulla). Lisäksi tosi usein oli jauhelihakeittoa ja makaroonilaatikkoa. En itse asiassa muista että mitään muuta olisi juurikaan syöty.

Kanaa ja riisiä ei ollut koskaan, eikä lohta. Ainoa kala mitä syötiin oli itse ongittu ahven ja verkoilla itse pyydystetty siika. Siikaa ja ahventa sitten grillattiin ulkona grillissä (ja silloin grilli tarkoitti sitä, että ensin nuotiolla poltettiin puita ja siihen hiilloksen päälle laitettiin metalliverkko.

Juureksia syötiin paljon, naurista, lanttua ja porkkanaa. Joskus sai tomaattia ja kurkkua. Mummo poimi meille metsästä mustikat, vadelmat, hillat ja puolukat. Ja omasta pihasta saatiin viinimarjat, raparperit ja omena. Raparperista tehtiin raparperikeittoa ja viinimarjoista keitettiin mehut. Joskus harvoin ostettiin appelsiinia. Sylsyisin kerättiin sieniä ja sitten niistä säilöttiin talveksi suolasieniä.

Muistan joskus pyytäneeni äidiltäni, että ostettaisiin ja keitettäisiin spagettia. Äiti sanoi, että ei osteta koska spagetit on niin kallista. Pyysin myös joskus, että tehtäisiin pizzaa, mutta sihenkin vastauksena oli ei ilman perusteluja. Ja keipanä oli aina ruisleipää.

Mä olen aikuisena ollut tosi huono syömään mitään. Olisko syynä se että lapsuuden ruokavalio oli aika suppea. Mutta kai siitä sai riittävä travintoaineet. Ihan terve olen ollut aina.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 03:59"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:47"]

Miten muka ihmiset kuoli nuorina? Siis ketkä? Kyllähän 70-luvun aikuisia / lapsia vieläkin on elossa... Omat isovanhemmat, ne jotka ei kuolleet onnettomuuksissa elivät yli 100 vuotiaiksi, 1900-luvun alusta 2000- luvulle saakka. Mahtui varmaan monenlaista ravintoa niihin aikoihin.

[/quote]

Nimenomaan... omia sukulaisia on lähentelee sataa vuotta jo ja yhä edelleen toimintakyvyn taustalla on se peruna + kastike ruokavalio...

[/quote]

Tätini täytti viime viikolla 104 vuotta. Pula-ajan lapsi.

[/quote]

Vähäenerginen ruokavalio tutkitusti hidastaa ikääntymisprosessia monilla eri eläimillä. Miksei ihmiselläkin.

[/quote]

Tämä tätini ei suinkaan ole elänyt koko elämäänsä vähäenergisellä ruokavaliolla. Noin 70-vuotiaana hän pudotti painoaan liki 60 kiloa, painonvartijoissa.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 17:33"]

Mmmm.. munuaiskeitto! Äiti osti munuaisia kaupasta ja teki niistä keittoa. Niitä piti keittää pitkään, pinnalle nousi "myrkkyä", sellaista harmaata sakkaa, jonka äiti kaapi pois. Kun oli keitetty "puhtaaksi" niin lisättiin perunat ja sipulit ja tehtiin keitto.

En tiedä parempaa kuin MUNUAISET..

[/quote]Vaari kävi hirvimetsällä ja mummo sitten keitti hirven munuaiset ja sydämmen. Oi mitä herkkua...

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:47"]

Miten muka ihmiset kuoli nuorina? Siis ketkä? Kyllähän 70-luvun aikuisia / lapsia vieläkin on elossa... Omat isovanhemmat, ne jotka ei kuolleet onnettomuuksissa elivät yli 100 vuotiaiksi, 1900-luvun alusta 2000- luvulle saakka. Mahtui varmaan monenlaista ravintoa niihin aikoihin.

[/quote]

Nimenomaan... omia sukulaisia on lähentelee sataa vuotta jo ja yhä edelleen toimintakyvyn taustalla on se peruna + kastike ruokavalio...

[/quote]

Tätini täytti viime viikolla 104 vuotta. Pula-ajan lapsi.

[/quote]

Mun mummo on kans melkein satavuotias. Luulen että silloin kun ruokavalio oli pitkään heikompaa, niin noiden ihmisten elimistö oppi hyödyntämään sitä paremmin ja kehittyi kestäväksi heikompia aikoja kohtaan ja se ominaisuus säilyi läpi elämän. Nykyihmisillä suurin osa vitamiineista ja muista taas tulee varmasti pissan ja ulosteen mukana pois, elimistö on laiska hyödyntämään ruoasta kaikkea kun ravintoaineita saadaan ylinkyllin.

[/quote]

Mun mielestä me syötiin silloin terveellisemmin. Metsästä poimittiin marjat ja sienet, ja säilöttiin niitä talveksi. Omasta pihasta perunat, porkkanat, yms juurekset. Vihanneksia kesällä. Kaikki ruoka oli kästtelemätöntä.

70-luvulla tuli myös hampurilaiset ja kebabit yms.

Minä väitän, että 70-luvun jälkeen tämä kansa on syönyt kehnompaa ruokaa.

Pieni lisäys ^33.

Leipä tuli kauppaan kaksi lertaa päivässä, juuri leivottuna. Leivän päälle levitettiin voita.

Viilit tehtiin itse, ei ostettu kaupasta. Nykyääkin onnistuu, viilipurkista reilu ruokalusikallinen omaan viilipurkkiin, maitoa päälle, vuorokaudeksi lämpimään tai sitten valmista, kun näkee sen kalvon siinä. Jääkaappiin ja samaa tavaraa syötäväksi kuin kaupoissa myytävänä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:04"]

Ei koskaan salaattia, vihanneksia, hedelmiä, kalaa. Aina vaan perunoita ja lihakastiketta. Ja leipää ja maitoa ja voita. Ja kaikki oli täysin terveitä eikä kärsinny mistään vitamiinin puutteesta. Ihme juttu tämäkin. Mutta pitäähän niiden vitamiinikauppaidenkin elää.

[/quote]

Vaikka tuossa oli asiaakin, niin ei se kyllä ihan noin mennyt. Peruna tottakai pääroolissa ja lihaakin syötiin, mutta kyllä sitä kalaakin syötiin, vaikkei silloin juurikaan punaista kalaa, mutta kalaa kuitenkin. Myös vihanneksia syötiin. Ehkä ei niinkään valmiiksi tehtyjä salaatteja, mutta ainakin kurkkua, tomaattia ja porkkanaa oli usein lautasella. Toki eihän vihanneksia niin paljon syöty kuin tänä päivänä, mutta syötiin kuitenkin. Ja meillä oli ihan tavallinen duunariperhe.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:47"]

Miten muka ihmiset kuoli nuorina? Siis ketkä? Kyllähän 70-luvun aikuisia / lapsia vieläkin on elossa... Omat isovanhemmat, ne jotka ei kuolleet onnettomuuksissa elivät yli 100 vuotiaiksi, 1900-luvun alusta 2000- luvulle saakka. Mahtui varmaan monenlaista ravintoa niihin aikoihin.

[/quote]

Nimenomaan... omia sukulaisia on lähentelee sataa vuotta jo ja yhä edelleen toimintakyvyn taustalla on se peruna + kastike ruokavalio...

[/quote]

Tätini täytti viime viikolla 104 vuotta. Pula-ajan lapsi.
[/quote]
Pula-aikana ei paljoa purilaisia ja sipsejä syöty. Oline välivuotenani arkiaamuina marketin kassalla ja voi luoja sitä lapsien ja teinien määrää. Skippaavat lounaan ja ostivat karkkia ja mikropizzaa.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:31"]

Jännä kuinka kaikki jaksaa vauhkota, kuinka ennen syötiin kovia rasvoja ym. epäterveellistä eikä tullut mitään sairauksia!!! No onko ihmekään kun ihmiset kuoli silloin niin nuorina (mm ruokavalio yhtenä syynä), ettei mitkään sairaudet kerenneet oirehtia kun oli jo henki veks

[/quote]Ihan elossa on 70-luvulla syntyneet vielä

[/quote]

Juu ja me 60-luvulla syntyneetkin ;)

Repesin kyllä totaalisesti kun luin tuon yhden viestin, jossa sanottiin, että onhan 70-luvun lapsia vieläkin elossa :D

No joo, mun vanhempani elää ja hengittää vielä ihan komiasti, eikä  tietoakaan mistään vanhainkodista, vaikka ovat 30-luvun alkupuolella syntyneet.