Mies ei ole enää varma haluaako elää kanssani

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:41"]

Meillä mies ajattelee samoin. Takana yli kahdenkymmenen vuoden liitto. Tietää kyllä että minä haluaisin jatkaa, jalosti kyllä sanoi että voidaan asua täällä toistaiseksi, mutta ei tiedä haluaako jatkaa liittoa.

Pää meinaa levitä ja tunnen kyllä itseni loukatuksi, sekä kynnysmatoksi, sisäköksi. Asuntoa olen etsinyt ja asuntojonossa olen. Tuntuu vain niin raskaalta heittää näin pitkä historia hukkaan. 

[/quote]

hukkaan? Historia? Jospa se oli se tarina. Kyllä siinä on molemmat saaneet elää ja oppia. Uusi kenties pelottaa. 

Elämä on vaan vaiheita.

Totta sekin että uusi pelottaa, mutta mulla suhteen jatkamisen motiivina on rakkaus. Vaikka mies on kohdellut mua kuin p*skakasaa, ei rakkaus ole silti kadonnut mihinkään. Samalla menetän parhaan ystäväni.

Kynnysmatoksi. Oletko ollut uhrautuva tässä suhteessa? Ehkä on aika edetä. Voi olla, että toinenteistä nyt sanoo sen, mitä kumpikin kokee. Hyvät juttunsa ja aikansa suhteessa on, mutta ne huonot sitten vahvemmat nyt miehestä. Jos ei suhdetta pysty muuttamaan...tai ei halua, niin se oli se sitten.

Et ole kynnysmatto. Ole ylpeä itsestäsi. Sanot vaan, että KIITOS. Tämä oli tässä. Jos ei suhdetta pysty muuttamaan, niin sitten muuttaa omaa suuntaa.

älä vaivu itsesääliin. Se on turhaa. Olet arvokas.juuri sinä. Rinta rottingille vaan. Nuolet haavat rauhassa. Se vie aikansa. Olet nyt rikki, mutta eheydyt. Mitä nopeamminpääset siitä roikkuvasta tilasta, niin sen parempi. Voimia. Sinulla on oikeus tuntea olevasi loukattu. Mutta teitä on kaksi... Jos ei voi hyvin, niin ei voi. On siinä miehessäkin niitä puolia mitkä ei ihan kymppejä ole. Ja pakottaahan ei voi. Ei tarvitse. 

Toivottavasti pääset pian omillesi. Sinä pärjäät kyllä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:41"]

Pää meinaa levitä ja tunnen kyllä itseni loukatuksi, sekä kynnysmatoksi, sisäköksi. Asuntoa olen etsinyt ja asuntojonossa olen. Tuntuu vain niin raskaalta heittää näin pitkä historia hukkaan. 

[/quote]

Mihin hukkaan se menee? Ei sitä sulta olla pois ottamassa, se historia on sun omaa elettyä elämääsi ja tulee aina olemaan. Nyt elämäntilanne vain muuttuu, se on hyväksyttävä, ja jatkettava uutta elämää.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:42"]

Totta sekin että uusi pelottaa, mutta mulla suhteen jatkamisen motiivina on rakkaus. Vaikka mies on kohdellut mua kuin p*skakasaa, ei rakkaus ole silti kadonnut mihinkään. Samalla menetän parhaan ystäväni.

[/quote]

rakkaudesta vai läheisriippuvuudesta?

ehkä voisit käydä jossain juttelemassa. Jos sinua kohdellaan kuin paskaa, niin ajattelet sen olevan rakkautta. 

Höpö höpö taas! Mies on kohdellut kuin paskakasaa??? ja nainen vain höpisee rakkaudesta ja parhaasta ystävästä!!!

Vastenmielistä miten tällä palstalla aina yllytetään eroamaan. Jos rakastaa yhä miestä, niin mitä sitä eroamaan. Pariterapiaan, ja mies miettiköön mitä tahtoo. Ei nyt määrättömiin, mutta voi sille pitkässä liitossa puoli vuotta tai vuodenkin antaa.

Niin siis tämän kevään kohdellut ilkeästi ja kylmästi kun oli se toinen nainen. Pariterapiaa ehdotin, mies ei usko niihin kuulemma.

Ja ajattelin mennä itse terapiaan, koska en muuten usko pääseväni yli tästä. Melkoista tunteiden vuoristorataa on nämä viime kuukaudet olleet. Välillä ok, sitten taas tulee romahdus. Nyt tekisi hyvää päästä muualle asumaan, näkisi ikävöikö miestä vai sitä että on joku.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:00"]

Höpö höpö taas! Mies on kohdellut kuin paskakasaa??? ja nainen vain höpisee rakkaudesta ja parhaasta ystävästä!!!

[/quote]

Päästä menemään! Itse haluaisin myös erota miehestä mutta hän ei minusta ja voi tätä syyllistämisen määrää.. Kaikki kunnioitus mennyttä.

Onko lapsia?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:06"]Vastenmielistä miten tällä palstalla aina yllytetään eroamaan. Jos rakastaa yhä miestä, niin mitä sitä eroamaan. Pariterapiaan, ja mies miettiköön mitä tahtoo. Ei nyt määrättömiin, mutta voi sille pitkässä liitossa puoli vuotta tai vuodenkin antaa.
[/quote]
Meillä myös samankaltainen tilanne. Mies on kertakaikkisen väsynyt tähän arkeen, lapsiin (nuorin vauvaikäinen) minuun, työhönsä siis aivan kaikkeen. Olisi valmis väsymyksensä vuoksi eroamaan ja vuoroviikoin pitämään lapsia luonaan, että saisi edes viikon olla vuorollaan yksin ja rauhassa. Ymmärrän häntä ja sovittiin, että annan hänelle aikaa miettiä asiaa kesälomaansa ja sen yli josko stressi ja väsymys helpottaisi. Lupasin hänelle myös enemmän vapaa-aikaa lapsista ja onkin ollut ihan eri mies kun on "saanut" sitä nyt enemmän. Rakastaa minua ja lapsia kyllä valtavasti mutta on aivan jaksamisensa rajamailla ja olen perheemme vuoksi valmis tekemään uhrauksia. En vain ole oman väsymykseni ja kaiken tämän oman oloni takaa nähnyt toisen "kärsimystä" En halua erota ja annan kyllä aikaa hänelle pohtia asioita. Ihmettelen myös tätä kamalaa yllytystä eroamiseen?! Miksi ihmeessä? Jos rakkautta on jäljellä niin aina on toivoa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:41"]

 Tuntuu vain niin raskaalta heittää näin pitkä historia hukkaan. 

[/quote]Menee loppuelämä hukkaan jos suhteeseen jäät.

Täällä myös yksi samassa tilanteessa. Sanoi että haluaa erota, mä en ole halunnut sitä. Pakko on ollut kuitenkin koittaa orientoitua ajatukseen, surkeaan kesään, muuttoon yms. Sitten yhtäkkiä eilen illalla sanoi, että tilanne on nyt sellainen, ettei haluakaan erota. Wtf?! Siis joo, en mäkään ole halunnut ja periaatteessa mun pitäisi olla onnellinen, mutta jotenkin kun sitä on erojuttua pyöritellyt mielessään nyt tämän pari viikkoa ja ryhtynyt tekemään selvittelyjä, niin ajatus jäämisestä, meistä pariskuntana tuntuukin nyt vieraalta. Miksi hän tekee näin?! Saahan sitä epäröidä ja kyseenalaistaa haluamisiaan ja elämäänsä, mutta eikö sitä voisi tehdä ilman erouhkailuja. Sanoa vaikka, että tarvitsee aikaa ja tilaa miettiä asioita, eikä suoraan puhua erosta. En totta puhuen tiedä kuinka tästä nyt voi jatkaa, jotain on pahasti rikki.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:01"]

Täällä myös yksi samassa tilanteessa. Sanoi että haluaa erota, mä en ole halunnut sitä. Pakko on ollut kuitenkin koittaa orientoitua ajatukseen, surkeaan kesään, muuttoon yms. Sitten yhtäkkiä eilen illalla sanoi, että tilanne on nyt sellainen, ettei haluakaan erota. Wtf?! Siis joo, en mäkään ole halunnut ja periaatteessa mun pitäisi olla onnellinen, mutta jotenkin kun sitä on erojuttua pyöritellyt mielessään nyt tämän pari viikkoa ja ryhtynyt tekemään selvittelyjä, niin ajatus jäämisestä, meistä pariskuntana tuntuukin nyt vieraalta. Miksi hän tekee näin?! Saahan sitä epäröidä ja kyseenalaistaa haluamisiaan ja elämäänsä, mutta eikö sitä voisi tehdä ilman erouhkailuja. Sanoa vaikka, että tarvitsee aikaa ja tilaa miettiä asioita, eikä suoraan puhua erosta. En totta puhuen tiedä kuinka tästä nyt voi jatkaa, jotain on pahasti rikki.

[/quote]Sai pakit naiselta, jää nyt odottelemaan suhteeseen jos tilanne muuttuu.

Meillä on lapsia, nuorempi ekaluokkalainen.

Taidan päästää miehen menemään, toivottavasti teki oikean päätöksen kun erota haluaa. Paluu yhteen olisi mahdollinen, mutta ei tällä pohjalla. Muutoksia tarvittaisiin ja mun pitäisi ensin eheytyä ja antaa anteeksi.

Masentaa nämä ilmatkin, paistais edes aurinko niin olis vähän helpompaa sietää.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:51"]

Onko lapsia?

[/quote]

Totta kai "pakit naiselta" on mahdollista, aina se on mahdollista ja sinä saat toki olla siinä kuvitelmassa. Mä en kuitenkaan sellaiseen usko, kun ei ole mitään viitteitä sellaisesta ollut. 

nro 22

Ihan sinusta riippuu. Haluatko sinä? Ja mitä sinä haluat? anna vaikka viikko aikaa. Usein sellainen epäröinti syö suhteelta pohjaa. Kerro oma ajatuksesi hänelle. 

tai sitten vaan pakkaat ja menet.

mulle epävarmuus olisi iso signaali. En kestä sellaista. Ei vaan oma psyyke oel sellainen...nin paljon menetystä taustalla. Tarvitsen selkeään ja varman  ihmisen rinnalleni.

teillähän voi mies olla se epävarma ja tarvitsee varman...

kyllä sen yleensä tuntee mikä on oikein.

Tiedätkö mitä sinä haluat? Kuuntele mielummin itseäsi tämän asian kanssa. Sinuna en lähtisi taistelemaan miehen mietteiden kanssa, vaan tekisin aika nopean pesäeron ilman ehtoja kumpaakaan suuntaan. Jos toinen edes miettii tuollaista, on suhde silloin entinen.

Itse en haluaisin olla ihmisen kanssa, joka ei ole varma haluaako olla kanssani. Eli eroaisin.

Tuosta tulisi niin suuria vaurioita itsetuntoon ja suhteeseen, että turha olisi jatkaa, epäreilua kaikkia kohtaan. Mikä on syynä? Miksei mies ole varma?