Olitko tai oletko onnellinen opiskeluaikana?

En ole onnellinen. Oon yksinäinen, mulla ei ole mitään päivärytmiä, lohtusyön holtittomasti... Opiskeluaika on ollut elämäni paskinta aikaa.

Olin :) Niin yksineläessä kuin myöhemmin parisuhteessakin. Opiskeluelämä oli rentoa!

En tykännyt opiskeluajoista. Liian stressaavaa. Koko ajan piti olla tehokas, oli aikatauluja, pakkoja, piti suorittaa ja esiintyä ja keskustella ja olla aktiivinen. Ei ollut rahaa, jännitti, väsytti. Vaikka ala oli oikea, ujolle introvertille ei opiskelijaelämä ole kovin mukavaa.

Olen onnellinen. Aion vielä opiskella lisää, maisteriksi yliopistossa.

Olen oikeastaan, koska elämäni ei ole koskaan ollut rentoa (väkivaltainen koti, koulukiusaaminen ym)

Mutta on tämä todella ahdistavaa. Luen alaa, jolla kurssit ovat todella, todella paljon työläämpiä kuin monella muulla, ja sivussä pitäisi vielä käydä töissä koska lapuuden ongelmien takia tarvitsen terapiaa, lääkkeitä ja sen sellaista, eikä opintotuki tietenkään riitä siihen.

Itsehän olen alani valinnut ja usein mietin keskeyttämistä, mutta en toisaalta tiedä mitä muutakaan tekisin. Ärsyttää vain kuulla sitä ainaista valitusta siitä miten opiskelijoilla on niin helppo elämä ja leikata pitäisi, kun itse itken itseni uneen harva se ilta 

Vapaus oli kivaa, mutta rahapula teki onnettomaksi.

Pidän siitä, että pääsin vihdoin kolmannella yrittämällä haluamaani kouluun ja että opinnot ovat vastanneet odotuksia. Pidän myös yliopistosta, opettajista ja koulukavereista. Lisäksi pidän kaupungista, jossa asun ja uusista ystävistä ja tunteesta, että kuulun jonnekkin.
.
Siitä mistä opiskelussa en pidä on jatkuva kiire, stressi, aikataulut ja suorittaminen. Jokasta tehtävää, esseetä, portfoliota ja tenttiä arvioidaan. Et voi välillä vetää henkeä ja ottaa rennommin, koska opintosuoriteotteeseen napsahtaa joku vähemmän mairitteleva arvosana. Myös rahapula aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, mutta poikaystäväni valmistuttua ja saatua töitä, on tämän suhteen tulevaisuus helpompaa.
.
Pääsääntöisesti olen onnellinen, olen oikealla alalla, minulla on ystäviä ja viihdyn täällä.

Lukiossa olin mutta yliopistossa en. Kaikki lukioaikaiset kaverit lähtivät muualle enkä saanut uusia kavereita yliopistossa vaan jäin yksin. Kaikki tuntui paljon rankemmalta, kun piti puurtaa yksin ja lopulta piti melkein itku kurkussa lähteä kouluun aina. Lisäksi myös taloudelliset ongelmat niin kuin opiskelijoilla yleensä, mutta se oli pientä verrattuna siihen, että joutui aina syömään yksin

En ollut onnellinen, kaukana siitä. Olin ahdistunut, stressaantunut ja masentunut. Sain migreenikohtauksia joka viikko ja koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, vaikka arvosanani olivat erinomaisia. Onneksi tajusin lopettaa opiskelun ja voin nyt paljon paremmin.

Olen opiskellut sekä parikymppisenä että kolmekymppisenä. Opiskeluaikaan on aina liittynyt tunne vapaudesta ja uudesta alusta, mitkä jo itsessään tekevät minut onnelliseksi. Sinänsä tietenkään pelkkä opiskeluaika ei ole tehnyt onnelliseksi, koska elämässä on aina muutakin iloa tai surua.