11-vuotiaalla mielikuvituskavereita.

Kuinka omituista on? Kertooko hyvästä vain mielikuvituksesta, vaikko jostakin muusta?



Kyse siis läheisestä tytöstä, ei omasta. Hänellä on aina ollut paljon kaikkia omia salaisia leikkejä ja juttuja, aina siis osannut puuhailla yksin ja viihtynyt yksin omissa jutuissaan (ei ole ainokainen, mutta perheen muut lapset ovat raisuja poikia ja tämä tyttö siis vähän ulkopuolinen heidän jutuistaan). Koulussakin saattaa välitunnit olla yksin ihan huvikseen ja muut luokalla pitävät vähän omituisena. Ei kuitenkaan tietääkseni ole kiusattu, vaan hänellä on hyviä kavereitakin ja on itsevarma ja tykkää koulusta.



Tytöllä on ilmeisesti ollut ihan pienestä asti mielikuvituskavereita ja -sisaruksia yms. mielikuvitusihmisiä. Jo monta vuotta sitten äitinsä selitti että kuvitteli itselleen kaksossiskon jossakin vaiheessa, ja ajattelin että varmaan vaan kaipaisi tyttöseuraa veljien keskellä. Jossakin vaiheessa kuulemma oli samaan aikaan melkein sata mielikuvitusihmistä, ja niiden ympärillä tosi monimutkaiset jutut. Mutta nyt tyttö on siis jo 11 ja ilmeisesti edelleen seurustelee mielikuvitusihmisten kanssa... Puhuu paljon yksikseen ja elehtii ja puuhailee niitten kanssa, vaikka nykyään nolostuukin, jos huomaa, että joku tällainen " vieras" huomaa. Oma äitinsä ei juuri ole milläänsä asiasta, vaan kommentoi sitä vaan jotenkin, että onhan se hyvä että on hyvä mielikuvitus.