Tunnen oloni turhaksi

Asun uudella paikkakunnalla (okei asunut jo useamman vuoden) ja en ole täältä saanut yhtään uutta ystävää. Vaikka kuinka yritän niin en tavoita sellaista henkilöä, joka haluaisi viettää aikaa kanssani. En mielestäni koe olevan mitenkään outo. Tavallisen näköinen nuori nainen joka sai työhaastettelussa ja opiskelupaikan haastattelussa erityispointsit ystävällisyydestä, reippaudesta ja pirteydestä.

Kun tapaan muualla asuvia "ystäviäni" tunnen oloni entistä yksinäisemmäksi. Kun he kertovat miesystävistään (yhden miesystävää en edes tiedä) tunnen oloni oudoksi koska he olettavat että tuntisin miehet vaikka he eivät ole ikinä edes kertonut kuin nimen. Lisäksi tuntuu, että olen keskusteluissa aina ulkona koska en tunne ihmisiä joista puhutaan ja eikä niitä minulle selvitetä vaikka kysyisin tarkentavia kysymyksiä.
.
Koska nämä ystävät ovat ainoat ystäväni niin haluaisin pitää heiden kanssa lähemmin yhteyttä, mutta olen heille vaan henkilö jonka kanssa tavataan epäsäännöllisen säännöllisesti vain velvollisuudesta. Ehkä he kuvittelevat etten tajua
.
Otin asian muutama vuosi sitten puheeksi ja he eivät olleet huomanneet asian laitaa ja enää toistamiseen en jaksaisi nolata itseäni.
.
Työpaikallani ei ole ikäisiäni eikä henkilöitä joiden kanssa voisin keskustella "samassa elämäntilanteessa" ja en opiskele tällä hetkellä.
.
Ainut oikea ystäväni on poikaystäväni jolla on paljon ystäviä joidenka tyttöystävät eivät ehdi/halua tavata minua vapaa-ajalla. Monen mielestä myös varmaankin näytän siltä kun minulla olisi paljon ystäviä ja sosiaalisia kontakteja.
.
Ei ole helppoa olla nainen maailmassa joka yhä enemmän perustuu sosiaalisille kontakteille ja jossa yhä enemmän niillä on työelämässä vaikutusta. Sosiaaliset taitoni senkun heikkenevät kun yksinäni harrastuksissa/vapaa-ajalla esim kaupungilla pyörin :-(