Luulen että pidän sittenkin enemmän tai ehkä jopa pelkästään naisista

Niin siinähän se tulikin, olen ensimmäisen kerran ollut ihastunut samaa sukupuolta olevaan henkilöön 13-vuotiaana, ja siitä lähtien olen huomannut pitäväni heistä romanttisessa mielessä. En ole kuitenkaan tutustunut yhtä ihmistä lukuunottamatta kehenkään myös naisista pitävään naiseen, joten ei ole edes kokemusta seksistä naisen kanssa. Olen kuitenkin tämän yhden ihmisen kanssa tapaillut silloin aikoinaan pari kuukautta ja suutelimme, mutta se ei mennyt pidemmälle. Olin kyllä ihastunut jne, mutta sitten juttu lopahti muihin syihin. Olisin ollut valmis sinkkuna olessa suhteeseen naisen kanssa, mutta en vaan tavannut ketään. Olen itse "ihan tavallisen näköinen", en siis esimerkiksi sellainen stereotyyppinen poikamainen tyttö, ja olen ihastunut aina ihan naisellisiin naisiin. Ja tämä on hankaloittanut varmaan jonkun verran, koska en ole tietenkään osannut sanoa, että kuka on hetero ja kuka ei. En käy esim baareissa, en käytä alkoholia, joten homobaariin ovat olleet poissuljettuja vaihtoehtoja.

Nyt jostain kumman syystä olen alkanut miettiä, että pidänkö edes miehistä seksuaalisessa mielessä ollenkaan. Asiaa monimutkaistuttaa sellainen seikka, että elän siis parisuhteessa miehen kanssa ja meillä on yhteinen lapsi. Voiko olla mahdollista, että ns tottumuksesta olen vaan tapaillut myös miehiä. Välitän hänestä ja rakastan miestäni, mutta tässä kuten muissakin suhteissani on vaan puuttunut se jokin asia. "Tylsää" tajuta asia nyt kun on perhe perustettu, koska kyllä minä olen sitoutunut tähän elämään ja meillä on hyvä elämä näin. En voisi tätä tietenkään muuttaa vain omien tarpeiden takia, koska olen kuitenkin ihan onnellinen.

Mietin vaan että onko tämä joku kriisi vai voiko tällaisia asioita tajuta oikeasti vasta myöhemmällä iällä?