Vanhoillislestadiolaisille kysymys suviseuroista

Ihminen vain kertakaikkiaan toimii niin että oli kyseessä mitkä festarit tahansa niin sinne on päästvä. Tyyliä ja tapaa on monenlaista. Jokainen valitsee mieleisensä. Toinen kuuntelee saarnoja kun toinen taas kuuntelee musaa. Tarkoitusperät on samat. Viihtyminen ja itsensä vahvistaminen yhteisössä.

niin kortsumyynti on huipussaan ja joistan kaupoista jopa loppuu. ja lestadiolaiset ei muka käytä ehkäisyä..

Ehtoollisella uskovaiset käyvät USKON VAHVISTUKSEKSI, ei syntien anteeksi saamiseksi. Ja vastaavaa "joukkohysteriaa" esiintyy muissakin tilaisuuksissa, joissa ihmisten tunteet on pinnalla.

Sinulla on eri käsitys luterilaisesta ehtoolliskäsityksesstä.Sanot että uskovaiset ei mene ehtoolliselle syntien anteeksi saamisen vuoksi. Ehtoollinen asetettiin Jeesuksen lihasta ja verestä syntien sovittamiseksi. Jeesus oli tullut lunastamaa ihmisen.

Jeesus asetti ehtoollisen meille muisto- ja kiitos ateriaksi. Se on myös yhteysateria, jossa seurakunta kokee yhteyttä keskenään. Mutta ennen kaikkea ehtoollinen on ateria, jossa saamme syntimme anteeksi.

Mitä virkaa ehtoollisella on?

Ehtoollisella vajavainen ja ennen kaikkea syntinen ihminen saa kuulla, nähdä ja maistaa omilla aisteillaan anteeksiantamisen salaisuutta. Ehtoollisella saa syntinsä anteeksi. Leipä ja viini kertovat, että kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet. Armosta!

Jeesus on antanut ruumiinsa ja verensä meidän puolestamme. Tämä kaikki perustuu ristin sovitustyöhön. Ristillä tapahtui täydellinen teko: Jeesus sovitti koko maailman synnit. Nyt ehtoollisen sakramentissa tästä täydellisestä teosta jaetaan meille. Jakaja on itse Jumala, joka käyttää välikappaleenaan tavallisia ihmisiä eli pappeja. Heille on annettu papin virka, jotta he voivat asettaa ehtoollisen sekä jakaa Kristuksen ruumiin ja veren meille. Ehtoollisessa saamme siis Kristuksen ruumiin ja veren. Maistamme palan taivasta. Kyseessä on Pyhän Jumalan kohtaaminen. Ehtoollinen on tarkoitettu koko seurakunnan juhlaksi. Siksi sitä vietetään osana messua.

Sovelias on sellainen ehtoollisvieras, joka myöntää tarvitsevansa Jeesusta oman syntisyytensä ongelmaan. Ensimmäisellä ehtoollisella ei ollut pyhempiä tai parempia ehtoollisvieraita. Siellä oli syntisiä ihmisiä, jotka saivat murtaa leipää ja maistaa viiniä. Saat tulla syntisenä, epäuskoisena ja kiusattuna alttarille. Siellä sinulle sanotaan: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.” Saat poistua alttarilta Jumalalle kelvollisena, armahdettuna syntisenä. Taivaskelpoisena.

niin kortsumyynti on huipussaan ja joistan kaupoista jopa loppuu. ja lestadiolaiset ei muka käytä ehkäisyä..

Tää on niin urbaanilegenda. :D

Olin itse töissä suviseurapaikkakunnan apteekissa muutama vuosi sitten. Tämän tarinan takia varasimme kortsuja, kun niitähän menee... Ainuttakaan pakkausta ei ostettu meiltä, eikä seurapaikkaa lähellä olevalta huoltoasemaltakaan, missä kaverini oli töissä. (apteekiin jäikin sitten useamman kymmenen vuoden normaalikulutuksellinen varasto!)

Kävin seurapaikallakin. Mielenkiintoinen kokemus. Mikään muu festarikansa ei jätä paikkaa niin siistiksi. Ei roskia missään! Sitä jaksoin ihailla.

AIka harva siellä ainakaan silloin saarnoja kaiuttimista kuunteli. Ne, jotka teltoissa/penkeillä olivat kuuntelivat, mutta muut lähinnä seurustelivat. Varmasti tärkeä tapahtuma heille jokatapauksessa, vaikkei joka saarnaa kuuntelisikaan aktiivisesti.

t. tavallinen ev lut

näin vanhemmalla iällä parannuksen tehneenä voisin näyttää asioita tältä kantilta.



lähipiirissäni ei ollut yhtään uskovaista kun itse löysin uskon. vanhemmatkin kauhisteli uutta suuntaa elämässäni.



seuroissa aloin kulkea aluksi miehen sukulaisten mukana, vaikken niitä hirveän hyvin tuntenutkaan. mieheni ei ole uskomassa, hän on ateisti. kuitenkin hyvin ymmärtäväinen sellainen ja olen saanut ottaa poikani mukaan aina seuroihin ja suviseuroihin. miten yksinäistä minulla olisi ollutkaan, jos yksin olisi aina pitänyt lähteä.



suviseuroissa olen käynyt kahdesti ja se on tuntunut taivaalliselta. parasta on nimenomaan se kun aamulla herää kaiuttimista kuuluvaan siionin lauluun. on ihanaa kun kaiuttimista kuuluu puheita koko ajan. itse kuuntelen niitä hyvin tarkkaan. saan sitä hengen ravintoa.



mulla on aina hieman pelottanut suurissa ihmisjoukoissa. siis oikeasti. aina jos olen markkinoillekin lähtenyt, olen saattanut kotona tehdä lähtöä 2 tuntia, kun niin jännittää muut ihmiset. mielenkiintoista kyllä, suviseuroissa ei ole jännittänyt. en tiedä mistä se johtuu. siellä on kuitenkin aivan järkyttävä määrä ihmisiä. pojan kanssa me on kahdestaan oltu koko aika. meillä ei ole siellä ketään tuttuja, muuta kuin niitä miehen sukulaisia. me emme siis mene sinne sen takia, että olisi totuttu, tai että näemme tuttuja.



olen molemmilla kerroilla pyytänyt miestäkin mukaan suvareihin, mutta ei se suostu lähtemään. olisi mahtava saada se kaveriksi. pojasta on kyllä suuri apu, eikä olo ole niin yksinäinen, mutta aikuisen seura olisi mukavaa. olisi mukava päästä käymään lähimmässä kaupungissa uimahallissa peseytymässä. mulla hävettää pyytää lähes tuntemattomilta kyyti, mutta niin olen kahdesti tehnyt. helpompi olis omalla autolla mennä, mutten uskalla ajaa ollenkaan seuduilla, joita en tunne. kulkeehan sieltä bussit, mutta en uskalla käyttää niitä kun pelkään eksyväni. onhan kentälläkin suihkut, mutta mukavampaahan se on uimahallissa käydä. teltan pystytyskin on hieman vaikeaa yksin. on kuitenkin aivan mahtavaa yöpyä teltassa. retkitunnelmaa.



suviseuroissa käynti on pojan ja minun kahdenkeskistä laatuaikaa samalla kun saa hengen ravintoa. se on hengähdystauko kaiken kiireen keskellä. on ihanaa päästä suviseura-alueelle. olen tosiaan kahtena vuonna siellä nyt käynyt ja missään muualla en ole ollut niin onnellinen kuin siellä. olen niin onnellinen, että vedet valuvat silmistäni. ymmärrän siis ne onnenkyyneleet. olo on vaisu viimeisenä päivänä. ei haluaisi lähteä pois, vaan juhlia siellä ikuisesti. sillä sielläolo on ollut minulle yhtä juhlaa.



mulle ei ole kukaan koskaan sanonut, että muut kuin vanhoillislestadiolaiset ei pääse taivaaseen. mä uskon niin, että vain Jeesukseen uskovat pääsee taivaaseen. me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä. on hyvä, että on olemassa erilaisia seurakuntia, jotta jokainen löytää omansa. vanhoillislestadiolaisuus on tuntunut mulle sopivimmalta vaihtoehdolta. sieltä minä olen löytänyt oman hengellisen kotini. ihmiset ovat lämpimiä ja suvaitsevaisia. mutta eiköhän joka joukosta löydy myös niitä pahoja ihmisiä. on varmasti olemassa pahoja vanhoillislestadiolaisia, pahoja helluntailaisia, pahoja ev.lutteja, pahoja ateisteja jne.. joka ryhmään sopii myös niitä mätiä hedelmiä tuoreiden joukossa. se on vain hyväksyttävä ja muistettava, ettemme yhden huonon kokemuksen takia saa yleistää koko ihmisryhmää. olemme kaikki erilaisia ihmisiä, ei meitä saa ahtaa vain yhteen lokeroon.



ja mitä tulee omaan ulkonäköön, niin meikittä olen kulkenut jo useamman vuoden, jo ennen uskoontuloani. koen sen vain niin turhaksi ja aikaa vieväksi. ulkonäkö ei ole niin tärkeää. sisäinen kauneus se on loppupelissä se, joka ratkaisee. kaksi ulkonäköön liittyvää pahetta mulla kuitenkin on. 1) tykkään ostella vaatteita ja pukeutua näyttävästi ja 2) tykkään käyttää koruja. seuroissa kun käy, näkee että nuoriso pukeutuu muodikkaasti. niillä on nättejä vaatteita. ei mullakaan pitäisi hävetä omaa vaatteilla koreilua, mutta jotenkin vain tuntuu, että sekin on turhaa. pitäisi päästä tästä materialistisesta ajattelutavasta ja elää hieman askeettisemmin, keskittyen enemmän uskonelämään. en minä noita kauniita vaatteita mukanani saa kun kuolen. siksi ne tuntuvat yhdentekeviltä. tämä kaikki on omaa oivallustani. kukaan ei ole puhunut minulle halaistua sanaa, eikä katsonut nenän vartta pitkin. ja tuo toinen asia, eli korut. käyttää muutkin lessut koruja. ainakin kaulakoruja ja sormuksia. korviksia ei näe kellään. itse olen tottunut korviksiin ja olo on kuin alastomalla, jos en laita niitä korviini. seuroihin mennessä otan ne pois, mutta muualla liikkuessani, laitan ne korviini. puhuin asiasta erään miehen sukulaisen kanssa ja tämä nainen kertoi, että vanhoillislestadiolaisten kulttuuriin ei kuulu korvalävistysten laitto. minkään lävistyksen. se ei vaan ole niiden juttu. siksipä ne ei korviksia käytäkään, kun ei ole korvareikiä. ei se nähnyt pahana mun korviksien käyttöä, koska mulla kerran reiät on. kunhan en enempää niitä tee. sama neuvo tatuointeihin. 3 niitä mulla on. pois niitä ei saa. harmittaa ja kaduttaa nyt. ei voi mitään. ei kuulemma niitäkään tarvi erityisemmin peitellä, jos on esim. kuuma kesäpäivä, niin ei tarvi pukeutua pitkähihaiseen. mä olen ajatellut niin, että mähän olen hyvä esimerkki muille, miten alhaalla käynytkin ihminen voi pelastua. ja alhaalla käymisellä tarkoitan menneisyyttäni, joka on itsetuhoinen, viinanhuuruinen, huumeidenkatkuinen, väkivaltainen ja kevytkenkäinen. sellainen menneisyys mulla on takana ja silti minäkin saan uskoa syntini anteeksi! voin olla ylpeästi oma itseni ja kertoa miten Jeesus armahtaa kaikki, ketkä Häneen vaan haluaa uskoa ja seurata Häntä Hänen viitoittamalla polullaan.

Kuulostaa näin ulkopuolisen korviin kovin ulkokultaiselta touhulta, näyttämisen tarpeelta yms.



Lienee niin että perinne on todella vahva ja ei voi olla poissakaan koska suku ja tuttavat sekä omat seurakuntalaiset alkaisivat supisemaan selän takana.



Olisi mielenkiintoista käydä katsomassa sitä touhua. Arveluttavaa että siellä on itkeviä ihmisiä. Jos on muka ainoassa oikeassa totuudessa mikä siinä itkettää, luulisi olevan ilon ylimmillään noissa tapaamisissa.

lapsena noissa suviseuroissa ja lähinnä muistan sen että siellä oli aina tosi kivaa kun sai jätskiä niin paljon kun jaksoi syödä... :D Ei me lapset niistä puheista paljon kuultu/ymmärretty, mutta ne reissut oli kivoja, aurinko yleensä paistoi ja me tehtiin kaikenlaisia kepposia kuten kaadettiin jogurttia autojen päälle yms... :D



Mut kyllä mun isovanhemmat istui siellä teltassa ja kuunteli. Ja käyvät seuroissa edelleen.

Enkä ole ikinä käynyt Suviseuroissa. Ihmetytti vain edellisen kommentti itkevistä ihmisistä. Minä ainakin itken todella herkästi ilosta ja liikutuksesta. Se ei minusta ole huono merkki, jos jossakin itketään. Muuten en kommentoi kyseistä tapahtumaa, kun en siellä ole tosiaan ikinä ollut.

tuntuu että suviseuroissa se itkeminen menee joukkohysterian piikkiin.

tai varsinkin siinä vuoroa odottaessa. Kerran itkin niin, etten meinannut päästä omin jaloin takaisin paikalle. Silloin hävetti, kun en tienyt, että Pyhä Henki vain teki työtään.



T. ev-lut-tavis

jos joutuisin osallistumaan rituaaliseen ihmissyöntiin.



t. ateisti

En ole nähnyt kenenkään itkevän kuin pienestä ehtoollispöydän vieressä. Ja itkettäähän se jos muistelee Jeesuksen kärsimystä "tehkää se minun muistokseni".. Ruoat ovat valmiina, sen kun ostat ja syöt. Mukava loma perheelle, vuoden kohokohta! T. Kohta 30 vuotta joka kesä suviksissa

Mielenkiintoinen aloitus. Itse en ole kokenut suviseuroja noin joukkohysteerisinä kuin ap kuvaili. En mäkään jonoissa ole kovin paljon itkeviä ihmisiä nähnyt, lähinnä ehtoolliskaiteen luona. Ja mikäs siinä jos itkettää, sehän on vain hyvä asia jos voi näyttää tunteensa vapaasti, vaikka siinä jonossa.



Mie oon joskus nuorempana käynyt siellä ihan vain kavereitten vuoksi, ja kyllähän se ystävien tapaaminen edelleenkin on tärkeä pointti suviseuroihin menossa. Mutta ehkä tärkeämpi on kuitenkin se tunnelma, mitä muualla ei ole vaikka ne samat puheet kuulisi muuallakin. Ja voihan ne kuunnella netin kautta kotonakin, monethan nykyään tekeekin niin. Meillä on ollut tavoitteena joka päivä kuunnella vähintään yksi puhe ihan rauhassa isossa teltassa. Ja voi että, ne aamut. On niin ihana herätä hikisessä teltassa kun kaiuttimista kajahtaa ihan korvan juuressa. :D Mies on ehdotellut välillä jossain mökissä yöpymistä, mutta noiden aamujen takia en ole vielä suostunut. Meillä kun on vasta yksi lapsi niin telttamajoitus onnistuu helposti.



Mitäs ap kysyitkään? Kyllä mä tunnistan suviseurat tuosta sun kuvauksesta, mutta silti väittäisin että se on vain yksi tapa nähdä asia. Ei siis ainoa totuus. :)



Mitäs jos tänä kesänä et lähtisikään vaan osallistuisit suviseuroihin kotona netin kautta? Helpottaisiko? Näkisikö asioita jotenkin vähän eri vinkkelistä?

Kyllä oli ulkopuolisen ihmisen tekstiä! Luulenpa että todellisuudessa kokemuksesi perustuu muutamaan käyntikertaan, tv-uutisiin, dokumentteihin tms. Tuskin ainakaan kunnolla olet mukana ollut tuon kirjoituksen perusteella. =) Minusta on jännä että lähes kaikki tutu ja sukulaiset, jotka ovat vl-yhteisön jättäneet, lähtevät kuitenkin joka vuosi suviseuroihin. Onko se heillekkin pakkopullaa vai mistä johtuu?



Ensinnäkin, asuntovaunussa ei pyöritetä pyykkirumbaa, eihän se ole mahdollistakaan. =) Kaikki likaiset vaatteet vain pussiin, koriin tms ja uutta tilalle.



Ehtoollisjonossa tosiaan ei itketä(ehkä joku harva saattaa ja koskaan ei voi tietää syytä), sen sijaan astuessani mieheni kanssa ehtoollis telttaan, minua alkaa heti itkettää. Itken onnesta! Se tunne on niin mahtava, kuin olisi Taivaassa. Vaikea sanoin kuvata. En osaa kuvitella että siinä tilanteessa joku teeskentelisi tai voisi pysyä kylmän viileänä.



Minulle ja perheelleni suviseurat ovat ehdottomasti vuoden kohokohta. Viime kesänä 9v poikani sanoi, että "olisi niin mukavaa kun suviseurat ei loppuisi ikinä. Olisipa kaikki maailman ihmiset uskovaisia niin elämä olisi joka paikassa näin turvallista. Toivottavasti Taivaassa on tällaista."

Kyllä minä nautin myös saarnoista. Aina kun mahdollista, kuuntelen niitä tarkasti ja saan niistä paljon voimaa. Suviseuroista pois lähteminen on aina niin haikeaa! Enkä pois haluaisi jäädä mistään hinnasta. Nytkin on laskettuaika pian suviseurojen jälkeen ja matka sinne pitkä, mutta olemme jo vaunun varanneet. Toivottavasti menee synnytys yli lasketunajan että päästään mukaan! Niin on ainakin muut menneet.

jännä miten erilailla ihmiset kokee ja näkee asioita.:)



Toisille suurperheille se on tosiaan lomaa! Aatella ny, ei tarvi ruokaa laittaa, ei pyykätä, eikä siivota moneen päivään. SAa tosiaan nauttia olosta ja oleskella perheen ja ystävien kanssa. Minusta on myös mukava kun siinä lasten kans touhutessa saa kuunnella saarnoja ja lauluja!



Minä olen niitä ihmisiä jotka ei mielellään sieltä jää pois, aina sinne tekee mieli. Mutta jos joku tutuista ei sinne lähde, pääse tai muuten vaan jaksa siellä olla niin ymmärrän kyllä ja ei tulis mieleenkää alkaa ihmettelemää heidän ratkasuaan tai alkaa juoruamaan heistä.:D

Kylläpä särähti korvaan tuo "haukutaan muut uskovaiset". Enpä ole moiseen törmännyt! Meillä kyllä lapsillekkin opetetaan että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, eikä ketään saa MISTÄÄN syystä haukkua. Näin myös minua on lapsesta saakka opetettu.

Tulee jo mieleen, onko tämä provo vai kärjistääkö ap tahallaan saadakseen oikein mehukkaan väittelyn aikaiseksi. =)



t. 10

haikailla taivaaseen pääsystä ja kuolemasta? Eihän noin pienen vielä kuulu tuollaisia asioita miettiä.

Jämsässä suviseuroissa tuntui ainakin aina uusia pareja muodostuvan. Kun ehkäistä ei saa ja suviseuroissa tytöt tapaa poikia, niin aina jotkut menee sitten syksyllä pikapikaa naimisiin, että lapsi ikään kuin syntyis avioliitossa.

Suviseurat on virallinen tapa löytää kumppani ja päästä nautiin avioseksistä!

vissiin voi edes ymmärtää, jos ei ole ymmärtänyt, mitä ko. usko on. Kyllä ainakin itellä on haikea mieli, kun tietää, että suviseurat jää väliin, ku LA osuu 28.6. eli just suviseurasunnuntaille. Onneksi lapset on vielä niin pieniä etteivät ymmärrä pahoittaa mieltään, kun emme pääse. Nykyään tosin radiointi on niin kattavaa, että edes sitä kautta pääsee seuratunnelmaan.



Itse olen lapsesta asti käynyt joka kesä suviseuroissa, nyt siis ensimmäiset jäävät väliin ja olen 29.



Saattaahan se näyttää joukkohysterialta, mutta mitä sitten on jotku festarit, ku palvotaan jotain bändiä..? Kyllä uskovaiselle ne puheet on tärkeitä, mutta ei sieltä haeta suoritusta, siis että pitäs kaikki puheet kuunnella ja monesti käy niin, että ikään kuin unohtuu kuuntelemaan, kun puhujan kautta kirkastetaan asiaa, joka on itselle läheinen, vaikkei varsinaisesti olisi asettunut kuuntelemaan.



Esirukouksista voisi sen verran sanoa, että tuntuu turvalliselle jättää huolet ja murheet ja omat läheiset uskovaisten esirukousten suojaan, mieltä painavat asiat Jumalan käsiin. Ja tilastoja mielenterveysongelmaisten taustoista (uskonnollisista ym) pitäis kyllä tehdä muualla kuin suviseuroissa. Jos miettii, että paikalla on liki 100 000 ihmistä, ni sinnehän mahtuu jo jos vaikka minkälaista tallaajaa. Otetaanpa ihan normaali otanta suomalaisista, siis se 100 000, ni enpä usko, että suviseuraväestä mielenterveysongelmaisten osuus on sen suurempi, ku "normiotoksessakaan".



Ehtoollisella uskovaiset käyvät USKON VAHVISTUKSEKSI, ei syntien anteeksi saamiseksi. Ja vastaavaa "joukkohysteriaa" esiintyy muissakin tilaisuuksissa, joissa ihmisten tunteet on pinnalla.



Niin ja toki tuttujen, sukulaisten, ystävien tapaamisella on merkittävä "rooli" seuramatkalla. Hehän ovat "saattomiehiä", elävät samojen arvojen mukaan, ovat tukena arjessa, heidän kanssaan voi jakaa omia asioitaan.. ja toki paljon on niitä rakkaita ihmisiä, joita ei välimatkojen vuoksi muulloin näe.



Mutta sehän ei liene sinulta pois, ap, jos et suviseurojen merkitystä lestadiolaiselle ymmärrä. En minäkään ole sanomassa sinulle, että jokin sinun säännöllinen tärkeä tapahtumasi olisi järjetön tai joukkohysteriaa. Ketäähän ei pakoteta osallistumaan suviseuroihin, ei sinuakaan. Siksipä en ymmärrä, miksi sinua kiusaa, jos joku saa sisältöä elämäänsä suviseuroista, jos se on monien, monien lestadiolaisten vuoden kohokohta.. niin ja sieltähän minäkin, Perhosta 2005 "löysin" mieheni, ja täytin samana kesänä sen maagisen 25v.. enemmän kyllä kuulostaa kateellisen panettelulta, mutta se suotakoon sinulle anteeksi..



Muuten, meikit ei todellakaan oo kaikille tärkeitä, en oo ikinä jaksanu innostua ulkonäöstä niin paljon, todennu, että ku itelle kelpaan tällaisena, ni se on sen ongelma kenelle en kelpaa... ainoa ongelma tämän pallomahan kans on se, että ku en jaksa panostaa shoppailuun, ni aika vähissä on vaatteet ;)

Taitaa olla niin, että moni nuori menee seuroihin ihan muista syistä kuin vanhempansa olettaa...