Tuleeko SEKTIOSSA vauva joten etäisemmäksi äidille?
Joudun ilmeisesti sektioon, vaikka se oli viimeinen juttu mitä halusin alunperin. Mutta nyt se alkaa tuntumaan parhaimmalta vaihtoehdolta.
Esikoinen kyseessä, joten kokemusta ei ole minkäänlaisesta synnytyksestä. Nyt on alkanut herkkää mieltä painamaan sellainen asia, että voiko vauvasta tulla äidille jotenkin etäisempi sektion takia, kun isä kuitenkin hoitaa vauvan suurimman osan, eikä äiti voi hoitaa vauvaa synnytysosastollakaan ns. normaalisti. Onko kotiin lähtö sitten semmoista, että isää osaa "kaiken" ja äiti ei mitään.... Ja kotona kuulemma jatkuu vielä sama homma, että äidin pitää enemmän levätä.
Itkuhan tässä tuli taas, kun mieli herkkänä ja tätä asiaa vatvoo. Olisi kiva kuulla kommentteja asiasta, varsinkin teiltä jotka olette saanut esikoisen sektiolla.
Kommentit (24)
vieraaksi, tuli se sitten ulos mistä reiästä hyvänsä. Itse olen tuntenut lapset alusta asti niin läheisiksi kuin uskon olevan mahdollista, vaikka molemmat ovat tulleet sektiolla, suunnitellusti.
Moni on alatiesynnytyksen jälkeen aivan puhki joten voi olla jopa paremmin energiaa keskittyä vauvaan vaikka kaksi ekaa tuntia olettekin erossa.
Minä synnytin esikoisen alateitse, ja seuraavina päivinä oli todella etäinen ja vieras olo suhteessa vauvaan. Ihmettelin sairaalassa, että kenenkähän vauvaa tässä hoidan.
Vielä kotonakaan en tuntenut ihmeellisiä äidinrakkauden aaltoja. Meni varmaan pari kuukautta, ennen kuin olin luontevasti rakastunut ja kiintynyt vauvaani. Totta kai ennen sitäkin häntä rakastin ja hoivasin, mutta noin kauan meni ennen kuin äitinä olo tuntui kotoisalta.
Ja ihan sen varalle, että imetyksessä et onnistu; se ei ole äitiyden mitta, unohda sellaiset mietteet. Tärkeintä on, että lapsesi saa lämpöä ja syliä aina tarvitessaan ja ruokaa tulee, tuli se sitten tissistä tai pullosta. Lapsen onnellisuuteen tarvitaan muutakin kuin alatiesynnytys ja onnistunut imetys. Se on pitkä taival. Synnytystavalla ei ole vaikutusta rakkauteen, se syntyy sydämessä kun hetki on siihen kypsä.
lähti piipaa-autolla lastenklinikalle ja olin 5 päivää kokonaan erossa vauvasta, kun en itse päässyt mukaan huonon kuntoni takia. Vasta sitten viiden päivän päästä laskivat synnytyssairaalasta vauvani luokse. Ja lapsi on ollut todella rakas eikä yhtään etäinen koko ajan.
Eka vauvani syntyi myös sektiolla ja samana päivänä jo kävelin sairaalan käytävillä ja olisin halunnut kotiin vauvan kanssa, mutta eihän mua heti kotiin laskettu. Vasta kolmantena päivänä pääsin kotiin ja kotona kipulääkkeiden turvin hoidin ihan normaalisti vauvaa.
vauvan hoitoon!
Useamminhan käy niin, että isä jää ulkopuoliseksi äidin ja vauvan symbioosista. Läheinen suhde alusta alkaen on tärkeää isälle JA lapselle.