Raatorehellisyys lasta kohtaan, onko oikein? SOitin tokaluokkalaisen

Ilman onnistumisen tunnetta ei mikään asia ole mielekästä, eikä jaksa pitemmän päälle, varsinkaan pientä ihmistä, kiinnostaa.

Haluaisinpas tavata tuon opettajan ja kysyä häneltä, mihin hän oikein perustaa nuo metodinsa rehellisyydestä tuossa mittakaavassa. Itse näin varhaiskasvattajana pidän tärkeämpänä kannustaa lasta kuin kertoa hänelle, että paremminkin olisi saanut mennä.



Valehtelua ei saa suvaita. Eihän ole reilua antaa lapselle sellaista minäkuvaa, jossa hän osaa kaiken ja tietää kaiken jo toisella luokalla. Mutta että lähdettäisiin retostelemaan sillä kokeen yhdellä tai kahdella virheellä... Minusta se kuulostaa kovin kummalliselta.



Koulussa pärjääminen on meidän yhteiskunnassamma suorastaan yliarvostettu asia, kun ajattelee, miten harva siellä oikeasti loistavasta menestyy laittamatta likoon koko elämäänsä. Lapsen tehtävä on ensisijaisesti opetella elämää, leikkiä ja kasvaa turvatussa ympäristössä. Siinä ei ole äidinkielen pilkuilla tai matematiikan geometrialla vielä hirveästi merkitystä.



En missään nimessä tahdo sanoa, että koulussa saisi olla ja mennä miten vain eikä oppiminen olisi tärkeää. Päinvastoin. Mutta kun ajattelee miten iso juttu se todistus on sen toisluokkalaisen itsetunnolla, tulisi muistaa ja ottaa huomioon kyseessä olevan lapsen, ei aikuisen. Aikuinen kestää - useimmiten - kovaakin kritiikkiä ja joitakin se kannustaa parempiin suoristuksiin. Itse olen todennut lasten menestyvän sitä paremmin, mitä enemmän ja useammin heitä kannustetaan ja osoitetaan heille, että heissä on paljon hyviä puolia.



Oman mielipiteeni mukaan lapsesi opettaja on väärässä. En kykene samaistumaan hänen arvomaailmaansa enkä ajattelutapaansa. Minulla ei toki ole pedagogista pätevyyttä arvostella toisluokkalaisia lapsia eikä ammattitaitoa opettaa heille äidinkieltä oppiaineena. Joten huutelen vain äitinä ja varhaiskasvattajana omaa tapaani käsitellä virheitä lasten kanssa.



Mitä tulee etäisän toimintatapojen ruotimiseen... No se ei missään nimessä kuulu lapsen eteen. Lapsella on oikeus superisään tai ainakin mielikuvaan tällaisesta. Jos taas todellisia ongelmia (kuten alkoholismia, jonka lapsi on nähnyt/kokenut) on, tulee lapsen kanssa käsitellä niitä mahdollisimman puolueettomasti, mutta niin että lapsi ymmärtää ettei isä saisi käyttäytyä niin.

se kertoo sinusta juuri sen,että SINUN nicopetterijannica ON todennäköisesti perinyt sinulta hölmöytensä,ja ei voinut edes säälistä kirjoittaa parempaa todistusta....







soitit opelle??? BUAHAAAH. NOLO.

poika, jolla virheitä kokeissa tulee enemmänkin eikä todistuksessa mitään mainintaa virheistä! Suurin osa arviosta kehuja. Todella oudolat kuulosta...

mielestä positiivinen palaute on ratkaisevaa. Negatiivista ei tarvita ollenkaan kun kyse on taidoista, se että virheet on merkattu kokeeseen riittää. Voi toki sanoa, että "keskittymisessä on vielä vähän parannettavaa" tai "huolimattomuusvirheitä vähentämällä koenumerotkin nousevat", mutta ei siis luetella lapsen taitojen puutteita.



Tietenkään ei pidä kaunistella ja numeroiden täytyy heijastaa todellista osaamista, mutta etenkin sanallisen palautteen pitää olla positiivista ja kannustavaa. Opettajalla on todella outo käsitys kasvattamisesta ja opettamisesta, mistä lie tuo repäissyt, ei ainakaan mistään "oikeasta" lähteestä.

mutta onko lapsella sitten usein virheitä tuntitehtävissä? Ehkä niissä virheiden teko on yleisempää.



Mutta olen siis sinänsä samaa mieltä, että voisi olla perustellumpaa ilmaista asia jotenkin rakentavammin ja kannustavammin. Varhaiset koulukokemukset kun ovat tutkitusti tärkeitä itsetunnon ja oppimismotivaation kannalta.

Keskustelemalla rauhallisesti asioilla on usein tapana selvitä, puolin ja toisin.

älä ap kiinnitä huomiota näin av-idiootteihin.

onko todistuksen sisällöt koulun linjauksen mukaisia vai onko kyseessä opettajan mielivalta.



Nimenomaan kannustavuutta pitää löytyä palautteesta, jokaisessa oppijassa on jotain hyvääkin. En tarkoita etteikö kehittämisenpaikkoja pitäisi ilmoittaa mutta tyyli millä palaute annetaan on ensiarvoisen tärkeää.



Kirjoitatko sanasta sanaan arvioinnit niin sen jälkeen voi paremmin niitä kommentoida. Kiinnostaa kuinka todistuksessa on haukkuja ja miten ne on sinne kirjattu.

Tyhmä sana, tiedän, mutta kuitenkin... Eli ensin jotain hyvää, sitten kritiikkiä/parannettavaa, sitten vielä jotain hyvää. Ei se edes ole kaunistelemista, jos miettii, miten asiat sanoo.

tänne katsottavaksi? Vaikea muuten tietää, mitä "raato"rehellisyys sulle tarkoittaa? Miten pahoja ne "haukut" on, entä miten iso juttu se positiivinen on?

esim. äidinkielessä ole yksi lause positiivista eli "luet huvin". Muutoin negattista; teet virheitä kirjoittaessa (ei sanottu mitä virheitä) ja käsialasi huonoa jne. Matematiikassa myös yksi lause positiivista "lasket yhteen ja vähennyslaskuja hyvin" ja loppuosa huonoa palautetta mm teet virheitä sanallisissa tehtävissä. (kaikissa kokeissa tosiaan vaan yksi huolimattomuusvirhe, kertonee jostain).



Samoin käytöksen ja työskentelytapojen arvionnissa yksi positiivinen lause ja pitkä rimpsu huonojen puolien luetteloa.



Kertokaa olenko vainoharhainen kun mielestäni todella latistavaa palautetta? Vai onko teistäkin väärin lasta kohtaan? Kyseessä ei mikään häirikkö lapsi vaan kiltti ja hiljainen haaveilija.

noin yleisesti voin sanoa, että periaatteena on ettei turhaan kehuta ihan siitä syystä, että silloin oppilas luulee, että nykyinen työpanos on riittävä. Mielummin sitä antaa oppilaalle mahdollisuuden parantaa.

Jokainen luokka-aste on edellistä vaativampi ja on aika edesvastuutonta jos antaa oppilaan ymmärtää, että jokin asia on hyvin jos se ei todellisuudessa ole.



Todistuksen tarkoitus ei ole kiittää ja kehua (kiitoksia ja kehuja oppilas saa suoraan opettajalta lukuvuoden aikana) vaan kertoa, miten oppilas on suoriutunut lukuvuodesta.



Esim. tuon äidinkielen kohdalla lapsesi lukutaito on hyvä ja riittävä, mutta käsialan ja kirjoittamisen puolella on parantamisen varaa. Nythän sekä sinä että lapses tiedätte, että ne ovat asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota ensi lukuvuonna.



Sanallisista tehtävistä: niitä tehdään paljon tunnilla, sekä kirjallisesti että suullisesti. Ilmeisesti lapsesi ei niistä tunneilla suoriudu hyvin. Koenumerot ovat niin pieni asia, ettei niiden perusteella voi sanoa, että lapsesi osaisi kaiken hyvin.



Mielestäni on tärkeää, että todistus on rehellinen, toki siihen täytyy löytää myös kehujen aihetta. Lasta kohtaan on väärin jos hänellä on liian kaunis kuva omasta osaamisestaan - silloin pidotus todellisuuteen on todella kova paikka itsetunnolle.



Ja muistakaahan mammat: ne lapset voivat olla aika erilaisia koulussa kuin mitä ovat kotona.

etäisän kehuminen on aivan eri asia, ei sitä voi verrata kouluasioihin. Itse teen samalla tavalla eli en todellakaan räväytä etäisän huonoutta lapsen silmille.



Kouluasiassa on taas kyse lapsesta ja hänen tekemisistään: olisi aika raakaa uskotella, että osaa jonkun asian hyvin jos todellisuudessa ei osaa. Siksi arviointien pitää olla rehellisiä.

sanallinen oli kuitenkin arvioitiu "hyväksi". Sehän tarkoittaa, että tavoiteet saavutettu. Ei kirjatehtävissäkään lapsella ole virheitä kuin saman verran kuin kokeista eli hyvin vähän. Miksi niitä virheitä pitää painottaa? Ei muiden lastenkaan kohdalla ole mainittu mitään virheistä, vaikka heillä niitä on ollut paljon enemmän! Ja miksi tosiaan arvosana hyvä? Jos parantamisen varaa on eikö arvosanan tulisi olla tyydyttävä? Ehkä olisi liian outoa antaa tyydytävä jos kokeista saanut täydet pisteet tai lähes täydet... ap

miksi arvio on hyvä eikä erittäin hyvä. Tokaluokalla teetetään paljon sanallisia tehtäviä tunneilla, sekä suullisesti ettö kirjallisesti - niitä ei kotona ikävä kyllä pysty arvioimaan.



Mistä muuten tiedät muiden oppilaiden virheiden määrät? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

kerrotaan, miten sujuu, suht realistisesti tietysti. Eli sanalliset todistukset ei ole jatketta neuvolakorttien ylistystulville, joita ainakin meillä terkkarit ihanasti on aina keksineet kirjoittaa.



Miten muuten lapsesi todistukseensa itse suhtautui? Alkoiko tää kauhistelusi muuten siitä, että lapsi oli kauhistunut ja ihmeissään vai siitä, että sinusta tuntui väärältä sanoa kehittämisen kohteista (joita kutsut siis "haukuiksi")?

jossa lapsi aina saanut tosiaan täydet pisteet tai lähes täydet, korostetaan virheitä??!! Samoin äidinkielessä jos kuitenkin siis arvosana hyvä, korostettiin kuinka tekee virheitä. Eikö avrosanan tulisi olla tyydyttävä jos vireheitä paljon? Ja tosiaan kaikki tokaluokkalaiset tekee esim pilkkuvirheitä ja ylipäänsä kaikille tulee virheitä joskus. Miksi pitää painottaa niitä?? Kuten täälläkin joku sanoi, psykologien mukaan pienelle lapselle tuollainen vain laskee itsetuntoa! ap

Minusta annat lapselle väärän viestin, jos rupeat kamalasti selvittelemään negatiivista palautetta, oliko siihen aihetta vai ei, miksi, mitä muilla lapsilla oli, oliko virheitä, mainittiinko niistä... Lapsesi ymmärtää, että tämä asia on nyt sinulle erityisen merkittävä ja että vaikka todistuksessa luki että "hyvä", se ei ole riittävästi.



Minun vanhempani tekivät vähän niin kuin sinä, ja menestyin kyllä koulussa loistavasti, mutta muuten pää oli vähän sekaisin... Mieheni puolestaan oli keskinkertainen koulussa, ja vanhemmat oli aina tosi ylpeitä, korostivat sitä hyvää palautetta ja sitten jossain sivulauseessa mainitsivat, että jos vielä käsiala paranisi, niin sen parempi. Miehen vanhempien tyyli ei tietysti samalla tavalla kannustanut (tai painostanut) yrittämään, mutta itsetunto hänellä on aina ollut kohdallaan :-)



Se, että toisten lasten virheistä ei mainita ja sinun lapsesi virheistä mainitaan voi myös johtua ihan vaan siitä, että opettaja näkee lapsellasi olevan mahdollisuuksia parempaan, ehkä niillä toisilla lapsilla ei ole samassa määrin.

pilkunviilaajia. Miesope paljon reilumpia ja kannustavampia.