Olen ihan sekaisin

Odotat rauhassa ja keskustelet rauhassa.

Ei se maailma yhteen perintätoimiston kirjeeseen kaadu.

taas enkä tiennyt missä oli. Teki yleensä ryyppyreissujaan ollen kolmekin päivää poissa.



Jonkun päivän kulutua eräässä reissussa Ruotsin, oliko konsulaatti, joka soittu että jos maksaisin mieheni matkarahat että pääsisi kotiin. Vastasin että pitäkää siellä kun on mennytkin, en maksa.



Soittivat uudelleen, en maksanut. Joku oli maksanut koska mieheni tuli jossain vaiheessa valitellen kuinka oli joutunut nukkumaan jossain kovalla penkillä jne. Tosiaan, avioliittoa kesti 2 vuotta, jona aikana olin jo 1 vuoden jälkeen hakenut asumuseroa ja jonka mieheni sai minut sitten peruumaan luoauksillaan ym. Toista kertaa en perunut. Mitta oli täysi yhtä ja toista .

Tosiaan, avioliittoa kesti 2 vuotta, jona aikana olin jo 1 vuoden jälkeen hakenut asumuseroa ja jonka mieheni sai minut sitten peruumaan luoauksillaan ym. Toista kertaa en perunut. Mitta oli täysi yhtä ja toista .

Vai muuttuiko käytös jotenkin ratkaisevasti heti häiden jälkeen?

Mutta ensimmäinen kerta kun mies on poissa yötä riidan takia. Kevät on ollut henkisesti todella vaikea mulle, on ollut masennusta ja esikoisen vaikeat sairastelukierteet on vieny voimat. Kai tää oli odotettavissa.. Toi perintötoimiston kirje vaan taitaa olla se viimenen juttu mitä kaipaan nyt.

Toi perintötoimiston kirje vaan taitaa olla se viimenen juttu mitä kaipaan nyt.

kiltti kotityttö enkä tiennyt maailmaa ihan tällaiseksi. Lapsuuteni asuin syntymästäni asti Oulunkylä-Maunula-Puukäpylä- Myllypuro. Koska siaruksia syntyi niin vanhemmat haluusivat isommat tilat.



Ennen hulttiomiestä olin onnellisesti kihloissa erittäin tunnollisen ja ihanan nuoren miehen kanssa, mutta hän huomasi jossain vaiheeessa minun haluavan äidiksi eikä hän ...ajatteli että tekee väärin jos "pitää" minua kun toisaalta voisin perustaa jonkun toisen kanssa perheen...



Itkien erosimme, emme olleet riidelleet koskan ja kaipuu jäi molemmille. Tiesimme toisistamme hänen äitinsä kautta, joka piti yhteyttä edelleen, olimme kuin parhaat ystävättäret. Sitten tapasin tuon toisen miehen, josta ei voinut onnellisen kihlausajan jälkeen uskoa, että sellainen voi olla olemassa. Uusi osasi peitellä, osteli kaikkea ja halusi lapsia ihan hirveästi, enkä tajunnut; hänellä oli oma lehmä ojassa, sillä välinsä olivat poikki rikkaaseen äitiinsä, ei ollut vakkariasuntoa jne. Oli aninoa lapsi. lellitty varmaan piloille. Ei kertonut vaikeuksistaan vaan muisti kuinka äitinsä oli joskus maininut auttavansa jos perustaa perheen, eli muuttuisi kunnollliseksi eikä enää juopottelisi jne,



No minähän olin toisaalta onnellinen kun ajattelin saavani lapsen, asunto järjestyisi mummilta ja mies on ihan OK. Kunnes tulin raskaaksi, sitten hän piti varmana "nakkina" minua ja näytti mikä on.. Miten en tajunnut, jätin hänet useinkin palaamalla jo odotusaikana turvalliseen kotiini, johon sitten soittivat mm.A-klinikalta että kun en anna mahdollisuutta! Jos vielä yrittäisin, ja aloinkin odottaa toista lasta heti ensimmäisen perään. Sovintoa oli tehty. Ei sellainen ihminen muutu, toinen lapsi oli vastasyntynyt kun menin asianajajalle. Sai jäädä rentun anoppikin, minä pidin yhteyttä ensimmäisen onnellisen ajan anoppiin, nähtiin lasteni synnyttyä, hän tiesi vaikean elämäni ja sitten, olin ollut yh:na kolme vuotta, ensimäinen sulhaseni tuli takaisin elämääni, otti lapset kuin olisivat omia ja nyt on yhteisiäkin liuta.



Kaikki hyvin, mutta kyllä sen yhden kanssa oli murheellista, itkua, epävarmuutta, kaikkea kurjaa.

kiltti kotityttö enkä tiennyt maailmaa ihan tällaiseksi. Lapsuuteni asuin syntymästäni asti Oulunkylä-Maunula-Puukäpylä- Myllypuro. Koska siaruksia syntyi niin vanhemmat haluusivat isommat tilat. Ennen hulttiomiestä olin onnellisesti kihloissa erittäin tunnollisen ja ihanan nuoren miehen kanssa, mutta hän huomasi jossain vaiheeessa minun haluavan äidiksi eikä hän ...ajatteli että tekee väärin jos "pitää" minua kun toisaalta voisin perustaa jonkun toisen kanssa perheen... Itkien erosimme, emme olleet riidelleet koskan ja kaipuu jäi molemmille. Tiesimme toisistamme hänen äitinsä kautta, joka piti yhteyttä edelleen, olimme kuin parhaat ystävättäret. Sitten tapasin tuon toisen miehen, josta ei voinut onnellisen kihlausajan jälkeen uskoa, että sellainen voi olla olemassa. Uusi osasi peitellä, osteli kaikkea ja halusi lapsia ihan hirveästi, enkä tajunnut; hänellä oli oma lehmä ojassa, sillä välinsä olivat poikki rikkaaseen äitiinsä, ei ollut vakkariasuntoa jne. Oli aninoa lapsi. lellitty varmaan piloille. Ei kertonut vaikeuksistaan vaan muisti kuinka äitinsä oli joskus maininut auttavansa jos perustaa perheen, eli muuttuisi kunnollliseksi eikä enää juopottelisi jne, No minähän olin toisaalta onnellinen kun ajattelin saavani lapsen, asunto järjestyisi mummilta ja mies on ihan OK. Kunnes tulin raskaaksi, sitten hän piti varmana "nakkina" minua ja näytti mikä on.. Miten en tajunnut, jätin hänet useinkin palaamalla jo odotusaikana turvalliseen kotiini, johon sitten soittivat mm.A-klinikalta että kun en anna mahdollisuutta! Jos vielä yrittäisin, ja aloinkin odottaa toista lasta heti ensimmäisen perään. Sovintoa oli tehty. Ei sellainen ihminen muutu, toinen lapsi oli vastasyntynyt kun menin asianajajalle. Sai jäädä rentun anoppikin, minä pidin yhteyttä ensimmäisen onnellisen ajan anoppiin, nähtiin lasteni synnyttyä, hän tiesi vaikean elämäni ja sitten, olin ollut yh:na kolme vuotta, ensimäinen sulhaseni tuli takaisin elämääni, otti lapset kuin olisivat omia ja nyt on yhteisiäkin liuta. Kaikki hyvin, mutta kyllä sen yhden kanssa oli murheellista, itkua, epävarmuutta, kaikkea kurjaa.