Pari, joilla oma lapsi, eivät halua lapsia häihinsä

Kutsussa luki jotenkin näin: hääjuhlapaikka (saaressa) on vaikeakulkuista maastoa eikä tila muutenkaan sovi lapsille. Juhlitaan siis aikuisten kesken.



Hääparin omat pienet lapset olivat paikalla kirkossa näkyvästi ja hääjuhlassa alkuajan - sitten lasten nuorehko kummitäti, joka valvoi heitä muutenkin koko ajan, vei heidät kotiin nukkumaan.



Minusta juhla oli tyylikäs, kaunis ja hauska! Hääparin lapset olivat kivasti läsnä mutta hääparillekin jäi aikaa seurustella vieraidensa kanssa - ja meille jäi aikaa olla hääparin ja muiden kivojen vieraiden kanssa ja jutella kerrankin kunnolla, kun kaikkien lapset olivat kotona.



Näissä häissä muuten vihkijä puhui aika kauniisti siitä, kuinka naimisiinmeno nimenomaan tämän parin kohdalla kertoo halusta sitoutua julkisesti perheeseen. Kun on asuttu yhdessä jo pitkään ja saatu lapsia yhdessä, naimisiin meno siinä vaiheessa on osoitus tämän siteen julkisesta tunnustamisesta ja vahvistamisesta. Minusta siinä oli ideaa, vaikken kovin taitavasti nyt osannutkaan koskettavaa puhetta tässä siteerata...



Summa summarum: ehkä kutsujanne ovat ajatelleet jotakin tämäntyyppistä ratkaisua, jos heillä on käytössään yhtä hyvä hoitajajärjestely kuin tässä meidän tuttujemme tapauksessa.



Mene vaan avoimin mielin mukaan äläkä surkuttele muiden ratkaisuja - heillä on varmasti omat syynsä!

i] Suomalainen itsekkyys tulee ennen pitkää tiensä päähän. Kukaan ei välitä perheestään eikä suvustaan tippaakaan. Kavereiden kanssa vaan biletetään ja myöhemmin valitetaan, kun ei ole tukiverkostoa ja vanhana kukaan ei käy laitoksessa katsomassa.

[/quote]

Tästä on kyllä pakko olla samaa mieltä. Toisaalta mm. pienen meren takana lapset on mukana, viini virtaa ja silti muksut tulevat hoidetuiksi ja oppivat olemaan pienestä pitäen osa perhettään ja sukuaan. Sieltä mistä puolet minun liitostani on ei viinit virtaa, mutta lapset ovat kyllä juhlissa kuin juhlissa. Tosin siellä ei taatusti kukaan jää vanhuudessaan yksin, vaikkei omia lapsiakaan sattuisi olemaan.

Tehän itse olette niitä "suomalaisia", joista kirjoitatte! Osoittakaa omilla teoillanne ja valinnoillanne, että toisinkin voi elää! Teidän lapsenne ovat vanhempia parin-kolmenkymmenen vuoden päästä ja omalta osaltaan jakavat välittämisen kulttuuria eteenpäin.



Yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä voi muuten toteuttaa myös täällä verkossa: toisten moittimisen ja tuomitsemisen sijaan voisi myös kannustaa ja tukea, osoittaa sillä tavoin että toiset ihmiset ovat arvokkaita.

vietimme kahdet juhlat. Menimme arkipäivänä naimisiin. Paikalla oli lapset ja lähisuku. Kävimme syömässä porukalla.

Alkoholi tarjottiin ainoastaan aikuisten kekkereissä joista ei jäänyt kukaan pois vaikka lapset eivät olleet tervetulleita.

juhlimaan kun isi ja äiti menee naimisiin.

No tapansa kullakin.



Mutta siis se asia, miksi halusin kirjoittaa. Siksi pidetään lapsettomia häitä, koska se rinsessapäivä on joidenkin naisten ainoa juhlapäivä. Kun on huono itsetunto ja ollan vähän kateellisia muille, halutaan se yksi päivä, jolloin saa käydä manikyyrissä, kampaajalla ja hienon puvun. Kuvitellaan, että silloin kyllä näytän kaikille kun olen keskipiste ja kaikki saa minua ihailla ja joutavat kyllä katsomaan juuri minua.



Jos suomalainen nainen satsaisi itseensä enemmän eli ostelisi kauniita vaatteita ja kävisi siellä kampaajalla useammin, hänen ei tarvitsisi hampaat irvessä haaveilla siitä yhdestä päivästä, jolloin saa pukeutua kauniisti.



Tähän leikkiin ei lapset sovi. Ja yleensä se liittokaan ei kestä, koska naisilla on hätä saada joku mies, etteivät jää vanhaksipiiaksi ja saavat viettää sen yhden päivän elämässään.



Miten saataisiin suomalaisille tyttölapsille parempi itsetunto, ettei heidän elämänsä suuntaviivoja määräisi se, että on kerran elämässä saatava pitkä hame ja kampaus ja tekokynnet ja kaikkien kadehtima timantti.

juhlimaan kun isi ja äiti menee naimisiin. No tapansa kullakin. Mutta siis se asia, miksi halusin kirjoittaa. Siksi pidetään lapsettomia häitä, koska se rinsessapäivä on joidenkin naisten ainoa juhlapäivä. Kun on huono itsetunto ja ollan vähän kateellisia muille, halutaan se yksi päivä, jolloin saa käydä manikyyrissä, kampaajalla ja hienon puvun. Kuvitellaan, että silloin kyllä näytän kaikille kun olen keskipiste ja kaikki saa minua ihailla ja joutavat kyllä katsomaan juuri minua. Jos suomalainen nainen satsaisi itseensä enemmän eli ostelisi kauniita vaatteita ja kävisi siellä kampaajalla useammin, hänen ei tarvitsisi hampaat irvessä haaveilla siitä yhdestä päivästä, jolloin saa pukeutua kauniisti. Tähän leikkiin ei lapset sovi. Ja yleensä se liittokaan ei kestä, koska naisilla on hätä saada joku mies, etteivät jää vanhaksipiiaksi ja saavat viettää sen yhden päivän elämässään. Miten saataisiin suomalaisille tyttölapsille parempi itsetunto, ettei heidän elämänsä suuntaviivoja määräisi se, että on kerran elämässä saatava pitkä hame ja kampaus ja tekokynnet ja kaikkien kadehtima timantti.

Heko heko, taa oli kylla paras tahan mennessa ;-) hei ihmiset, onko vaikea ymmartaa erilaista tapaa elaa ja juhlia?

Omituisia ovat jos eivät edes omia lapsiaan/lastaan ota mukaan. Ei tuommosella tyylillä mitään hyvää perhe-elämää synny.

Lasta tulee vähän surku kun sai tuommoset vanhemmat.

monessa muussakin maassa, että hääpari pitäisi jotkut oudot aikuisten juhlat, joihin olisi tervetulleita lähinnä vain kaverit ryyppäämään.



Itseasiassa kuinkahan monessa maassa maailmassa löytyy tällaista "jättäkää kakranne kotiin- me aiotaan juhlia" -mentaliteettia.



Itse olen ihan suomalainen, mutta tämä on todella outoa, ihmekös sitten voidaan huonosti ja nappaillaan masennuslääkettä, kun häistäkin tehdään tällainen kontroilloitu tapahtuma, joka pitää mennä prinsessan kässärin mukaan. AIkuisten kesken, voi jum****ta.

lapsettomia häitä.

monessa muussakin maassa, että hääpari pitäisi jotkut oudot aikuisten juhlat, joihin olisi tervetulleita lähinnä vain kaverit ryyppäämään.

Itseasiassa kuinkahan monessa maassa maailmassa löytyy tällaista "jättäkää kakranne kotiin- me aiotaan juhlia" -mentaliteettia.

Itse olen ihan suomalainen, mutta tämä on todella outoa, ihmekös sitten voidaan huonosti ja nappaillaan masennuslääkettä, kun häistäkin tehdään tällainen kontroilloitu tapahtuma, joka pitää mennä prinsessan kässärin mukaan. AIkuisten kesken, voi jum****ta.

Kauheinta on, jos menet häihin niin että pääasiallinen asenteesi on kauhistella, kuin omituista on ettei hääpari kutsu lapsia. Mistä edes tiedät, onko hääpari ottamassa mukaan lastana juhliin? Tai ottaa mukaan osaksi päivää? Seremoniaan ja ruokailuun, ja sitten lapsi menee nukkumaan? Ei myöskään käy ilmi, onko lapsi 1-vuotias tai 10-vuotias, aika paljon eroa silläkin juhliin osallistumisen kannalta.



Mene onnitellen, hyvällä tuulella, nauti sellaisesta juhlasta joka on järjestetty. Olet vieraana, on kohteliasta olla hyvällä tuulella.



Olisi hirveää, jos omiin juhliin tulisi joku vieras, jonka pääsääntöinen tunnetila on ihmetys, kauhistus, närkästys ja paheksunta jotain juhlissa järjestettyä asiaa kohtaan. Pitäisin aika pikkusieluisena käytöksenä ja luultavasti jättäisin tällaisen vieraan kutsumatta, jos tietäisin.

Ja pienenä kuriositeettina mainittakoon, että jos olisimme kutsuneet omiin häihimme kaikki haluamamme ihmiset lapsineen, vieraita olisi ollut 250 henkeä, joista 90 lapsia. Ja juu, se oli paitsi rahakysymys, niin myös fiiliskysymys eli millaiset häät me halusimme. Kolme koululuokallista lapsia kun muuttaa kovasti häiden kuin häiden luonnetta.

Ei ole ainakaan kukaan sukulainen eikä kaveri tästä ratkaisusta nöksähtänyt niin että olisi lopettanut yhteydenpidon.

Ja mitä itsekkyyteen tulee. Minusta se vasta itsekästä (ja suomalaista) on, että kun saa kutsun juhliin, ruvetaan arvostelemaan juhlien järjestäjää ja miettimään, kuinka itse olisi juhlat järjestänyt, sen sijaan, että olisi iloinen kutsusta ja siitä, että järjestäjät ovat vielä vihjanneet, minkätyyppiset kemut on tiedossa.

Kauheinta on, jos menet häihin niin että pääasiallinen asenteesi on kauhistella, kuin omituista on ettei hääpari kutsu lapsia. Mistä edes tiedät, onko hääpari ottamassa mukaan lastana juhliin? Tai ottaa mukaan osaksi päivää? Seremoniaan ja ruokailuun, ja sitten lapsi menee nukkumaan? Ei myöskään käy ilmi, onko lapsi 1-vuotias tai 10-vuotias, aika paljon eroa silläkin juhliin osallistumisen kannalta. Mene onnitellen, hyvällä tuulella, nauti sellaisesta juhlasta joka on järjestetty. Olet vieraana, on kohteliasta olla hyvällä tuulella. Olisi hirveää, jos omiin juhliin tulisi joku vieras, jonka pääsääntöinen tunnetila on ihmetys, kauhistus, närkästys ja paheksunta jotain juhlissa järjestettyä asiaa kohtaan. Pitäisin aika pikkusieluisena käytöksenä ja luultavasti jättäisin tällaisen vieraan kutsumatta, jos tietäisin.

ja ryyppyjuhla? Eikö teillä ole elämässänne muita ulottuvuuksia?

Siksi toiseksi, lapset eivät ole osa hääparia. Mies ja vaimo sitoutuvat toisiinsa mennessään naimisiin, se ei ole mikään perheen yhteinen sitoutuminen.

.