joulukirkossa lapset joutuivat tunnustamaan syntinsä

Jos pappi olisi asettanut sanansa toisin. Puhutaan että lasten pitää saada olla lapsenuskoisia. On eri asia "tunnustaa syntinsä" kun pyytää anteeksi ilkeyksiä ja rumia tekoja. Minusta tämä synti sana on synkistelyä. Pitääkö lapsen pitää itseään syntisenä kolttosien tähden. Missä vaiheessa lapsi tulee syntiseksi. Eikö puhuta viattomista lapsista. Tämä olisi kyllä ikuisuusaihe.

Kun tyttäreni kysyi onko hän tehnyt syntiä vastasin että ei. Synti on jotain niin pahaa että lapsi ei siihen kykene. Tämä on minun käsitykseni synnistä. Meillä kyllä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Vaikka lapsi tekisi jonkin vahingon ei tarkoituksella voi silti anteeksi pyytää.

Pitääkö lapsen tunnustaa syntinsä jotta voisi jatkaa jouluun valmistautumista??

sinusta sana synti tuntuu synkältä, kyllä Jumala hyväksyy yhtälailla anteeksipyytämisen ilkeyksistä ja rumista teoista. Joulun sanoma sen todistaa: "Minä ilmoitan teille suuren ilon...teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja..."

Jos pappi olisi asettanut sanansa toisin. Puhutaan että lasten pitää saada olla lapsenuskoisia. On eri asia "tunnustaa syntinsä" kun pyytää anteeksi ilkeyksiä ja rumia tekoja. Minusta tämä synti sana on synkistelyä. Pitääkö lapsen pitää itseään syntisenä kolttosien tähden. Missä vaiheessa lapsi tulee syntiseksi. Eikö puhuta viattomista lapsista. Tämä olisi kyllä ikuisuusaihe.

Kun tyttäreni kysyi onko hän tehnyt syntiä vastasin että ei. Synti on jotain niin pahaa että lapsi ei siihen kykene. Tämä on minun käsitykseni synnistä. Meillä kyllä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Vaikka lapsi tekisi jonkin vahingon ei tarkoituksella voi silti anteeksi pyytää.

Pitääkö lapsen tunnustaa syntinsä jotta voisi jatkaa jouluun valmistautumista??

minä en pidä sitä pahana asiana. Tiedätkö, että katolisisissa maissa tehdään vähemmän itsemurhia? Yksi suurimmista syistä on ripittäytyminen. Jokaisen täytyy käydä ripillä - näin saa ne "synnit" ELI huolenaiheet puhuttua toiselle ihmisellä eikä kanna koko taakkaa yksin. Minusta on vain hyvä, että voi edes mielikuvituksesa luovuttaa pahat tekonsa eteenpäin ja tuntee saavansa anteeksi. Se on mielenterveydellisesti tärkeää.

Kaikkeen te lapsenne pistätte. Tuohan on ihan normaalia kristinuskossa. Jo päiväkerhossa opetetaan, että kaikki, aivan kaikki ihmiset ovat jo syntyessään perisynnin vallassa. Miksi kuulutte kirkkoon, jos ette hyväksy sen opetuksia? Kannattaa erota mokomasta laitoksesta, jos ei usko täysillä sen perusopetuksiin. Ihanan helpottovaa, kun lasten ei tarvitse osallistua moiseen synkistelyyn ja syyllistämiseen.



Ja muuten, on olemassa lapsia jotka eivät koskaan kiusaa muita. Meillä on yksi sellainen, liiankin kiltti. Ei ole ikinä kiukutellut, ei mistään. Joskus on suuttunut ja mennyt omaan huoneeseensa. Toivon, että vielä jonain päivänä lapsemme oppii myös kiukuttelemaan.



Syntiä taas ei ole olemassakaan. On vääriä tekoja, joita tulee pyytää anteeksi niiltä joita on kohdellut väärin. Tekonsa täytyy sovittaa ihan itse, ei sitä kukaan muu tee.

Uskonto on lapsen henkistä pahoinpitelyä.

Eikö ole paljon fiksumpaa pyytää anteeksi siltä jota on kiusannut?

tehdä moraalisesti oikeita ja vääriä valintoja. Kristinuskon mukaan lapsi kuiten aikuinenkin on yhtä aikaa syntiin taipuvainen ja Jumalan korvaamattoman arvokas aarre. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että suloista vauvaa katsellessa pitäisi miettiä, mitähän syntiä tuo vauva on tänään tehnyt. Eikä myöskään pidä tarkkailla, milloin se syntisyys tulee esiin lapsen kasvaessa.

Synnistä puhuminen on synkistelyä, jos jää jumiin vain synnintunnustukseen. Jumalanpalveluksen rippiosa sisältää sekä synnintunnustuksen että synninpäästön. Synnintunnustuksen olemukseen kuuluu myös "sydämen katumus". Ei hyödytä pöpöttää synnintunnustusta, jos samalla ajattelee, että ei koske mua, minä en suostu olemaan syntinen. Silloin ei synninpäästökään vapauta ihmistä eikä vahvista luottamusta hyvään ja anteeksiantavaan Jumalaan.

Itsekään en puhu lapsilleni karskein sanoin ja inhorealistisesti kristinuskon sisällöstä. Minulle on tärkeää, että lapset saavat kokemuksen, että Jumala on samalla tavoin hellä ja hyväksyvä kuin vanhemmat parhaimmillaan. Minulla on tapana sanoa kiukun ja riidan jälkeen lapselle, että rakastan sinua silloinkin kun olen vihainen ja rakastan sinua silloinkin olet minulle vihainen. Viha (ja huono käytös) ei murskaa vanhemman rakkautta lapseensa, eikä synti peitä ja hävitä Jumalan rakkautta ihmiseen.

Jos pappi olisi asettanut sanansa toisin. Puhutaan että lasten pitää saada olla lapsenuskoisia. On eri asia "tunnustaa syntinsä" kun pyytää anteeksi ilkeyksiä ja rumia tekoja. Minusta tämä synti sana on synkistelyä. Pitääkö lapsen pitää itseään syntisenä kolttosien tähden. Missä vaiheessa lapsi tulee syntiseksi. Eikö puhuta viattomista lapsista. Tämä olisi kyllä ikuisuusaihe.

Kun tyttäreni kysyi onko hän tehnyt syntiä vastasin että ei. Synti on jotain niin pahaa että lapsi ei siihen kykene. Tämä on minun käsitykseni synnistä. Meillä kyllä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Vaikka lapsi tekisi jonkin vahingon ei tarkoituksella voi silti anteeksi pyytää.

Pitääkö lapsen tunnustaa syntinsä jotta voisi jatkaa jouluun valmistautumista??

2-3-vuotiaat ymmärtävät Jeesuksesta ja synnistä jo paljonkin. Mielestäni opetuksen pitäisi nykyaikana lähteä perusteista, kuka se Jeesus on jne... Olen varma, että nykyisin tosi monissa perheissä ei puhuta tai osata puhua uskosta lapsille, käsitellä synnin käsitettä jne. Jos ja kun srk haluaa näistä opettaa, voisi lähteä muusta kuin "syntini kun myönnän ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan" jutuista.. Monet kristinuskon käsitteet ovat vaikeita aikuisellekin, saati 7v, ja jollekin kolmevuotiaiden ryhmälle on ajantuhlausta puhua jostain vanhurskaudesta. Varmaan siinä puhutaankin mukana oleville vanhemmille, mutta muissa srk:ssa varmaan lastenhartaudet on tarkoitettu lapsille. Meidän srk:ssa on muutenkin hakoteillä asiat, mutta ap:n asiaan..



Jumalanpalvelukseen kuuluu syntien tunnustaminen, mutta varmaan pappi olisi voinut ensin vaikka parilla lauseella lempeästi selittää, mistä on kyse, tietenkään luentoon ei siinä ole aikaa, mutta.. Usein sanotaan, että ev.lut.kirkossa on liikaa hymistelyä, juuri eilen muuten luin lehtijutun saarnojen pitämisestä ja siinä todettiin, että mm. syntiä käsitellään vähän. Synti on vaikea asia aikuisillekin, joten pitäisi miettiä, miten se lapsille esitetään. Sinänsä hyvä, että lähdetään lapsen kokemusmaailmasta, mutta sitten ne sanamuodot. Jostain kiusatusta ujosta saattaa tuntua oudolta sanoa, että anteeksi kun olen ilkeä ja olen kiusannut. Näitä on kyllä vaikea varmasti esittää niin, että olisi kaikille sopiva.



Tosiaan vaikea sanoa, kun ei ole ollut itse mukana tilanteessa.

Uskonnollisuus on kaiken kaikkiaan vähenemässä koulusta ja hyvä niin. Toisaalta, mitä tulee tuohon lapsen ajatusmaailmaan synnistä yms...muistan hyvin omalta kouluajaltani, että en ikinä oikein ymmärtänyt mistä koko uskontotouhussa on kyse. Minusta se oli jokin omituinen lisä normaaliin koulunkäyntiin. Joulu- ja kevätkirkko vain kuului asiaan, en minä ainakaan koskaan kuunnellut mitä pappi sanoi, pitkästyttävältä vaan tuntui.



No, meidän lapsilla ei ole enää ensi vuonna sitä vähääkään uskonnon aiheuttamaa "harmia", erosimme juuri kirkosta :)

ja on ihan hyvä, että edes kirkossa puututaan siihen, että on vääriä tekoja ja syntejä, joita tulee pyytää anteeksi ja joita tulee välttää.



Liikaa nykyisin hyssytellään eikä sanota väärää tekoa edes vääräksi, saati synniksi. Selitellään vaan, että se on semmonen, jolla on adhd, asperger jne ja sitä pitää ymmärtää, se ei muka voi itselleen mitään vaan meidän pitää ymmärtää ......



Toki jotkut eivät voi itselleen mitään mutta useimmat ns. tervepäiset lapset tajuavat missä menee oikean ja väärän raja jos sen niille selittää ja opettaa.

Ei lapsi todellakaan mene rikki tuollaisesta! Mielestäni on kummallista, että lapset saavat katsoa ties mitä ohjelmia ja pelata väkivaltaisia pelejä, mutta se on vanhempien mielestä nykyään ihan ok. Tällainen synnintunnustus sitten onkin jo aivan jotakin järkyttävää. Mikä on pielessä?

Synti on kuitenkin aika abstrakti käsite.



Enemmän minua lapsena pelottaisi kuulla kun joku vieras ukkeli (tai nainen) kirkossa käskisi minun sanoa että olen kiusannut ja ollut ilkeä. Tulisi varmaan olo että pappi tarkoittaa juuri minua ja näkee jollain ihmevuomilla juuri minun ajatuksiini sisälle.



Niin minusta ainakin lapsena tuntui kun TVn lastenohjelmissa sanottiin että äläkää lapset riidelkö sisarrusten kanssa ja auttakaa äitiä. Luulin että joku tarkkailee minua

lapset tunnustameen tehneensä syntiä. Asiaa jotan lapset eivät ehkä edes ymmärrä.



Joukossa voi hyvinkin olla lapsia jotka eivät tunnista tehneensä syntiä. Onko tämä pakko tunnustaa, siis tunnustaa tekoja, joita ei usko koskaan tehneensä.



Tämä jois mikä murtaa piernen ihmisenalun itsetunnont. Sanotaan, että olet paha ja olet syntinen. HIRVEÄÄ



Vielä hirveämpää on se, että tehdyt synnit saa anteeksi. Anteeksi vain ilmoittamalla että katuu syntejä ja pyytää anteeksi.



HIRVEÄÄ, voiko tuollaisista lapsista kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia, ei tehtyä saa tekemättömäksi tai anteeksi vain pyytämällä kauniisti.



Tuon mukaan meistä kasvaa aikuisia jotka tietävät tehneensä syntiä, vaikka eivät kertaakaan muistaisi koskaan milloinkaan sitä tehneensä. Kuka ja millä oikeudellä pakottaa toiset myöntämään tehneensä syntiä vastoin toisten ymmärräystä ja oikeita tekoja.



Jos tietää tehneensä syntiä ja tietää olleen sa syntinen, miten voi estää uuden synnin teon. Tuohan kannustaa tekemään lisää syntiä, esim ryöstämällä mummon ja sitten pyytämällä sitä kauniisti illalla anteeksi.



HIRVEÄÄ.

raivoissani, jos lapseni laitettaisiin toistamaan tuommoista. Isä Meidän -rukous on ok, se vaan kuuluu kirkkoon ja lastenkin osattavaksi. Mutta tuo lapsenkielelle muutettu "syntientunnustus" kuulostaa pahalta!

Kaikki ihmiset tekevät syntiä, vaikka kuinka yrittäisivät kamppailla sitä vastaan. Pieni lapsikin ajautuu vääriin tekoihin, sanoo toisille rumasti jne, vaikka pohjimmiltaan ei niin haluaisikaan tehdä. Tämä on ihmisen taipumus, perisynti. Nykyajan ihminen ei vain halua tätä Raamatun opetusta kuulla, vaan näkee itsensä hyvänä, ei näe omia syntejään eikä siten tarvitse Jumalaa eikä armoa, syntien anteeksiantoa.

Ei lapsi todellakaan mene rikki tuollaisesta! Mielestäni on kummallista, että lapset saavat katsoa ties mitä ohjelmia ja pelata väkivaltaisia pelejä, mutta se on vanhempien mielestä nykyään ihan ok. Tällainen synnintunnustus sitten onkin jo aivan jotakin järkyttävää. Mikä on pielessä?

Ei voi olla totta! Siis ihminen ei saisi aloittaa "puhtaalta pöydältä", kasvaa ihmisenä ja oppia virheistään?

Täytyy sanoa, että meillä on kyllä todella erilainen käsitys synnistä ja sen anteeksisaamisesta sekä siitä, millainen uskonnollinen kasvatus aiheuttaa traumoja lapselle. "Iskit kiukuissasi olohuoneen lamppua ja se meni rikki. Et saa koskaan anteeksi. Söit ahneuksissasi pikkusisko karkit. Et saa koskaan anteeksi. Turha pyydellä armoa, sitä ei tästä kodista löydy!"

EI pahan ja väärän katuminen ole sormiennapsautustemppu. Ei ole aitoa katumista, jos väärin tehdessään fantasioi siitä ja oikeuttaa käytöksensä sillä, miten seuraavana sunnuntaina menee pyhäkoulu -ilme kasvoillaan "katumaan syntejään", jotta tilit on taas selvät Jumalan kanssa seuraavan viikon aikana. Jeesuksen mallina oli kohdata syntiä tehnyt nainen ja asettua hänen rinnalleen (ei yläpuolelle) ja keskustelun lopuksi todeta, ettei tämän tule enää tehdä samaa syntiä. Ei anteeksianto tarkoita, että voi kristittynä elää kuin "siat pellossa". Kristilliseen elämään kuuluu kilvoittelu oikean elämän suuntaan - tässä riittää hommaa pidemmäksi aikaa (kuolemaan saakka).

Katumiseen kuuluu myös asioiden selvittäminen tai sovittaminen toisten ihmisten kanssa.

Vielä hirveämpää on se, että tehdyt synnit saa anteeksi. Anteeksi vain ilmoittamalla että katuu syntejä ja pyytää anteeksi.

Vai riittääkö, että saa puklauttaa "ärsyttää, kiukuttaa ja puhisuttaa - eroan tyhmästä kirkosta"? Miksi keskustelu tyrehtyy pintakuohuntaan?

Lapsetkin osaavat tehdä syntiä, valehtelevat, varastavat, kiroilevat, lyövät jne. Pienikin lapsi tietää mikä on oikein ja väärin ja tuntee omantunnon kolkutuksia vääristä teoistaan, aikuisen tavoin myös haluaa peittää syntinsä ja paeta sitä, siksi voi olla joskus niin vaikeaa saada väärin tehnyt lapsi pyytämään anteeksi.



Hyvä olisi jokaiselle tunnustaa syntinsä, mutta kun tässä nykyisessä maailmanajassa ei enää kerrota ihmisille edes mikä on syntiä ja mikä ei. Kaikki on sallittua.



Luuletkos ap. olevasi joku synnitön?

Ei mulle pakanana ole syntiä sellaisenaan olemassakaan. Mutta iät ja ajathan ihmisiä on hallittu synnintunnolla ja jumalanpelolla. Onneksi ei koske mua ja lapsiamme nämä älyvapaa hömpötykset millään tavalla.



Erotkaa hyvät ihmiset kirkosta, emme sillä yhtikäs mitään.

Olen yllättynyt aiheen aikaansaamasta kiinostuksesta. Kiitos,suurkiitos kun jaoitte kanssani tämän asian. Olen papin kanssa keskustellut tästä ja hän on ehdottomasti sitä mieltä että lapsi on perisyntinen. Hänen sanojaan: Olet sitä mieltä että lapsi on viaton. Eikö jo pieni lapsi riistäessään ystävältä lelun tai tavoittellessan omaa etuaan tee väärin,tämä jos mikä on pahaa.

Olen tässä tämän päivän miettinyt eroaisinko kirkosta. Haluanko olla tekemisissä tämmöisen porukan kanssa. Olen aina arvostanut pappeja viisaina ja empaattisina, herkistynyt jumalanpalveluksissa. Nyt tämä vaan jotenkin kuulostaa liian raadolliselta. Todennäköisesti tässä on nyt vain kyseessä hieman yli-innokas,körttiläisyyteen taipuvainen pappi. Nuori nainen ja vauva tulossa. Joku mainitsi että se että lapsi on syntinen ei tarkoita sitä että kun näkee suloisen vauvan ajatellaan että hirveä syntinen lapsi. Minusta nyt vain tämän papin jutuista tuli kuva että lapsi on todella paha...riistäessään kaksivuotiaana lelun kaverilta...Hoh hoijaa. Kyllä tämä keskustelu todella selkeytti ajatuksiani. Kiitos vielä. Opetan lapsilleni yhä niinkuin tähän asti.

Meilläkin on sellainen lapsi joka todella ei ole koskaan ilkeä,ei puhu rumasti,ei kiusaa. Kantaa huolta muiden varsinkin äidin jaksamisesta jne.

Ja juuri tämä lapsi kysyi joulukirkon jälkeen että onko hän tehnyt syntiä.

Iloista Joulua kaikille!