Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tavanneet koskaan sielunkumppanianne?
31.05.2009 |
Millaista sielunkumppanin tapaaminen on, tunnistaako hänet heti - voiko viestintä olla myös sanatonta sielunkumppaneiden välillä?
Luulen, että olen tavannut sielunkumppanini, mutta hän on alaiseni, vastakkaista sukupuolta ja minua 15 vuotta nuorempi...on hieman vaikeaa ottaa asiaa puheeksi, koska pelottaa että olen tehnyt täydellisen virhearvion tms.
Mitään eroottista latausta välillämme ei ole - vain sanomaton rauha ja helppous olla yhdessä.
Kommentit (26)
Sillä tapasin hänet työn merkeissä vasta vuosi sitten. Ja naimisissa olen ollut jo 10 vuotta, myös hän on naimisissa ja pienet lapset. Riudun sisäisesti kun en häntä saa, mutta ei voi mitään. Ehkä seuraavassa elämässä. Ihan mukavaa elämä on näinkin ja mieheni kyllä riittää mulle. Olisinpa vaan tiennyt että joku NIIN oikea on olemassa... ja tavannut hänet ajoissa.
Tiedämme molemmat toisen tunteet ja olemme niistä puhuneetkin, mutta suhteeseen emme voi ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meidän luonne-eroista (ja nuoruuden "tyhmyydestä") johtuen tiet erosivat ja totesimme toimivamme paremmin ystävinä.
Mun mielestä me tunnistettiin toisemme heti, olin itse silloin 19 v. ja hän 18 v. Tuosta on noin 15 vuotta aikaa. Kaikki vaan loksahti jutuissa heti kohdalleen, juuri tuo helppous ja rauha kuulostaa tutulle. En ole kohdannut vastaavaa toista kertaa.
Nykyisin tämä mies on homoseksuaali, joten paluuta yhteen ei tule olemaan. Jossain vaiheessa se oli lähellä, kun erosin ex-miehestäni, mutta silloin meni ajoitukset ristiin (hän seurusteli).
vain sanomaton rauha ja helppous olla yhdessä.
Tuo on niin totta.
mun mieheni
Tiesin heti, että tuossa se on. Tuo on mun mieheni. Tuon kanssa olen ollut entisessä elämässä ja haluan olla myös tässä elämässä :)
Nyt kohta 10 vuotta olemme olleet naimisissa ja vaikka meidänkin taipaleeseen mahtuu sekä ylä- että alamäkiä, se vahva sielunkumppanuuden tunne ei ole koskaan kadonnut.
että olen tavannut. Siitä on nyt noin 10 vuotta aikaa, ja silloin seurustelimme molemmat tahoillamme. Sattui ja tapahtui kaikenlaista, emmekä edelleenkään koskaan ole virallisesti olleet yhdessä, mutta edelleen joku ihmeellinen (positiivinen) side on olemassa.
Tajusin joskus, että nykyinen mieheni on itseasiassa ulkoisesti lähes kopio hänestä, ja olenkin joskus miettinyt, että oliko niin, että ihastuinkin mieheeni alunperin juuri siksi.
Ja osittain mielestäni se sielunkumppanuus on samanlaisuutta ja samalla toisen täydentämistä ja ehkä yksi merkittävä seikka on se, että hänelle pystyy (ja on luonnostaan) 100%:n avoin ja rehellinen kaikista asioista.
Ja se olemisen helppous on tosiaan sitä luokkaa, että vaikka kuulostaakin ehkä naiivilta, niin voisin jopa kuvitella, että jos jostain syystä nyt tulisi ero nykyisen miehen kanssa, voisin "lennosta" muuttaa tämän sielunkumppanin luo ja "jatkaa" elämää luontevasti siitä hänen kanssaan. Ja kaikki olisi enemmän kuin hyvin :)
mun mieheni