Hyviä isiä?

osallistuva ja rakastava. Ja parisuhdekin on ok, vaikka esikoinen on jo toisella kymmenellä, ja lisää on tullut vielä muutama.



Seksistä tosin, kyllä mies vähän valittaa, että se liian vähäistä on. Pitää yrittää tsempata.

- Minä haluan seksiä yleensä enemmän kuin mieheni, mutta olen silti ihan tyytyväinen nykyiseen tahtiimme

- Teemme mieheni kanssa sulassa sovussa kotitöitä, eikä kumpikaan motkota toisille, vaikka toinen ei jaksaisi

- Vitsailemme päivittäin ja sanomme toisillemme päivittäin, että rakastamme.

- Arvostamme ja kunnioitamme toisiamme.

- Meillä on kaksi lasta, haastavat työt ja avioliittoa takana 8 vuotta.

Niin ei meillä ainakaan kotitöiden teko vähentynyt lasten myötä. Itseasiassa tuo tekee enemmän niitä nykyään. Meillä molemmat käy töissä eikä mies ansaitse paljoakaan enempää kuin minä. Seksiä mies on aina halunnut enemmän kuin minä. Tietenkään heti synnytyksen jälkeen ei voi seksiä harrastaa, mutta kyllä se siitä normalisoitui.

Jos jotain negatiivistä, niin on enemmän kinastelun aiheita ja niitä aiheuttaa lasten kasvatus ja lisäksi sitä on väsyneempi ja tulee sanottua asioita joita ei tarkoita.

että vauva-aika ja pikkulapsiaika muuttavat tilannetta ja voivat olla rankkoja. Kun sen tietää, siihen osaa varautua, että synnytyksen jälkeen ei saa ja väsymys painaa pitkäänkin sen jälkeen - kyllähän sitä jonkin aikaa asuu vaikka kepin nokassa, kun tietää, että kyllä tämä menee ohi.

mutta osittain myös parempaan suuntaan. Lapset nyt 3 ja 5 vuotiaat, joten pahimmat väsymykset ovat jo takana päin. Seksiä meillä on paljon, kummankin aloitteesta, ja yhteistä aikaa järjestämme muutaman kerran kuukaudessa jotta muistamme millainen toinen oikeasti on.



Vanha sanonta: parisuhdettakin pitää hoitaa, on kyllä meidän perheesä ainakin pitänyt paikkaansa. Ja naurua, huumoria, helliä sanoja ja pieniä tekoja ei saa unohtaa!=)

Sanotaan näin, että mikäli suhde on tasapainoinen kaikin puolin ennen lapsia, niin se on sitä todennäköisesti myös lasten kera.



Sen sijaan, jos jo nyt on ongelmia vaikkapa kotitöiden jaon tai miehen tolkuttomasti aikaa vievän harrastuksen kanssa, niin yhtä todennäköisesti nuo tulevat lisääntymään, kun "paine" kasva lasten myötä.



ISO muutoksen paikka lasten tulo on joka tapauksessa. Onneksi se on sitä paljon enemmän positiiviseen suuntaa kuin negatiiviseen.



Puhumisen merkitys korostuu entisestään, ihan kaikessa seksistä lasten kasvatukseen.



Ja kyllä, on selvää, että monessa parisuhteessa mies jää valitettavasti todella paljon lapsen varjoon (naisen toimesta siis). On miehelle erittäin tärkeää, että hänet nähdään jatkossakin myös miehenä eikä vain isänä saati sitten "äidin pikkuaupulaisena", kuten valitettavan monessa perheessä on. Tämä on mielestäni hyvä ohje kaikille äideille, vaikkei minulla tämän suhteen ongelmia olekaan ollut.



Miehen pitää itse ottaa paikkansa tasaveroisen vanhempana ja naisen pitää se hänelle myös antaa. Mies ei voi imettää, mutta muita asioita hän voi tehdä.



Itse koin tärkeänä sen, että heti laitoksella rupesin hommiin, siis täysillä hoitamaan vauvoja. Vaippaa en ollut eläessäni vaihtanut ennen omia lapsia, mutta oli itsestään selvää, että minä osaan ja haluan tehdä samat asiat kuin vaimokin.



Lasten myötä prioriteetit pitää olla miehellä (ja naisella toki myös kunnossa). Perhe tulee ykkösenä, ei enää harrastus tai oma ura. Totta kai harrastaa pitää jatkossakin sekä töitä tehdä, mutta kohtuudella ja järkeä käyttäen. Tähän auttaa se, että on jo riittävästi kokemuksia takana eikä sitten harmita se, ettei pääse vauvan kanssa Aasiaan reppureissulle tms...



Mutta yhteenvetona sanoisin, että lasten syntymä on ylivoimaisesti elämäni hienoin asia ja "saavutus". Ei elämässä yksinkertaisesti voi olla mitään hienompaa. Jos jonkun mielestäni jokin muu asia on hienompi, niin en ymmärrä. Joten jos ap:lla vain on mielestään kelpo mies rinnalla, niin en suosittele vapaaehtoista jäämistä "onnellisten lapsettomien kerhoon"...



Isukki

niin silloin saatte molemmat kokemusta sekä lapsen kanssa kotona olemisesta että töissä käymisestä. Se on koko perheen etu!

varsinkin Isukille. Olen ehdotellut alustavasti miehelle, että äitiysloman jälkeen hän jäisi yhtä pitkäksi aikaa hoitovapaalle ja minä maksaisin perheen kaikki kulut. Ei ole noin pitkästä hoitovapaasta innostunut, mutta osa-aikatöitä pohti.



Mies on tosiaan hyvä ja vastuullinen ja tekee kotitöitä (kokkaa, pyykkää, käy kaupassa, siivoaakin). Minä taidan olla ainoa jolla varsinainen "vauvakuume" on, mutta yhteistuumin lastentekoon olla ryhtymässä, en ole ainakaan mielestäni tähän painostanut. :)



Seksiä olen halunnut tähän asti yhtä paljon ja välillä enemmänkin kuin mieheni, joten vaikea kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa halut lähtisivät loppuiäksi, vaikka hetkellisiä laantumisia olisikin.