"En jaksa lukea noin pitkää sepustusta"
Olen jo vanha täti, yli neljänkymmenen. Joten taidan olla liian kalkkis jo tajuamaan, miten laiskoja nykyään monet ovat.
Onko se ehkä tekstarien opettama tapa, että kaikki pitää tiivistää lauseeseen tai korkeintaan kahteen? Jos joku ilmaisee asiansa perusteellisemmin ja - hui kauhistus - liian monitahoisesti, aloitusta ei viitsitä lukea (mutta silti jaksetaan kirjoittaa vastaukseksi, että liian pitkä teksti).
Kommentit (4)
Ei haittaa pitkä teksti, vaan se ettei vaivaudu tekemään kappalejakoja!
ei ongelmana aina niinkään ole pituus vaan se että juttu on sekavasti kirjoitettu, kappalejakoo puuttuu, punainen lanka katoaa, tyyli on rasittavaa asiasta toiseen pomppimista ja jaarittelua joka kaipaisi tiivistämistä, ja siksi kirjoituksen asioiden yhteyksien ymmärtäminen on vaikeaa ja lukeminen vastenmielistä.
ei ongelmana aina niinkään ole pituus vaan se että juttu on sekavasti kirjoitettu, kappalejakoo puuttuu, punainen lanka katoaa, tyyli on rasittavaa asiasta toiseen pomppimista ja jaarittelua joka kaipaisi tiivistämistä, ja siksi kirjoituksen asioiden yhteyksien ymmärtäminen on vaikeaa ja lukeminen vastenmielistä.
Mutta ei likimainkaan aina.
Minusta tuntuu, että kyse on pikemminkin siitä, että aihe on osalle liian vaikea tai muutoin mielenkiinnoton.
Mutta miksi pitää yrittää silloin latistaa muiden keskustelua kommentoinnilla?
ap
Sorry, annoit helpon palautuspallon. ;-)
Onhan sen noin. Ihmiset eivät jaksa enää keskittyä pitkiin teksteihin tai vaikkapa keskusteluihin. Tätä on tutkittukin ja keskimääräinen keskittymiskyky on supistunut jatkuvasti.
Olen ammatiltani opettaja ja tehnyt työtäni jo toistakymmentä vuotta. Kovin pitkää perspektiiviä siis ei ole, mutta vanhemmat kollegat vahvistavat sen, mitä olen uumoillut. Ennen lapset oli helpompi motivoida kuuntelemaan opetusta, nyt pitäisi olla 5-10 minuutin välein joku muutos tekemisessä. Muutoin muksut herpaantuvat ja alkavat hälistä.