Lue keskustelun säännöt.
Isäpuoli sitten heitti pojan pihalle
28.05.2009 |
Hirveää vääntöä ollut jo pitkään, poika tehnyt kaikenlaista ei-niin-viisasta, sai mm. potkut töistä.
Tänään sitten riita kärjistyi siihen että ruokapöydässä isäpuoli sanoi että "voin sitä oveakin sinulle näyttää.." poika sanoi että ok, hän menee. Käski jättää avaimen vielä hänelle.
Raivostuin ja lähdin itsekin ovesta ulos, nyt istun työpaikalleni eikä huvita pätkääkään mennä takaisin. Mielestäni äijällä ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaista, se on minunkin kotini sekä poika on minun. Kotiin en menisi pariin päivään ainakaan, mutta siellä on yhteinenkin poikamme joka tarvitsee minua.
Täytyy kai vähän rauhottua ja sitten alkaa miettiä tilannetta eteenpäin. Nyt tekisi mieli vaan vetää kännit.
Kommentit (74)
jo ottaa vastuuta omasta elämästään ja muuttaa omilleen. Rupeatte nyt joka tapauksessa järjestelemään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koin että on aika opetella elämään omillaan. Musta olisi hyvä, jos poikanne hommaisi uuden työpaikan ja oman kämpän: saisitte kaikki omaa tilaa ja poikakin oppisi, miten elämässä täytyy toimia, jotta siellä pärjää. Kotoa tietysti tuettaisiin ja kannustettaisiin, mutta poika huomaisi, että jotta pöydässä olisi leipää, olisi siellä töissä kyettävä käymään eikä kaikkea saisi valmiina automaattisesti eteen.
No ihan varmasti saa poika hommata uuden duunin, ja syksyllä jatkuu koulu vielä vuoden ajan. Mielestäni olisi hyvä jos asuisi kotona vielä koulun loppuun, mutta jos itse haluaa omilleen en aio hänen jalassaan roikkua. Mutta siitähän ei kyse ollutkaan, vaan siitä että riidan tuloksena näytetään ovea ja käsketään jättää avain pöydälle.
No niin kuin jo kirjoitinkin, asia on läpi puhuttu ja poika ja mies vielä sen keskenään sopivat.
jo ottaa vastuuta omasta elämästään ja muuttaa omilleen. Rupeatte nyt joka tapauksessa järjestelemään asiaa.
Kyllä, olen samaa mieltä, jos rahkeet riittää niin toki saa omilleen muuttaa.
Mutta ei näin, ulos heitettynä.
Sellaista sattuu, että elämän kanssa sekoillaan ja toisilla kihahtaa. Mutta elämä jatkuu.
Sitä tosin voisitte alkaa yhdessä miettiä, millä 19-vuotiaan saa ottamaan vastuuta omasta elämästään, ettei sekoilu jatkuisi. Kyllä minullakin kilahtataisi, jos aikuinen lapseni/lapsipuoleni ei osaisi ottaa vastuuta elämästään.
Sellaista sattuu, että elämän kanssa sekoillaan ja toisilla kihahtaa. Mutta elämä jatkuu. Sitä tosin voisitte alkaa yhdessä miettiä, millä 19-vuotiaan saa ottamaan vastuuta omasta elämästään, ettei sekoilu jatkuisi. Kyllä minullakin kilahtataisi, jos aikuinen lapseni/lapsipuoleni ei osaisi ottaa vastuuta elämästään.
Kyllä näin on, muutoshan on tultava ja nyt ihan heti. Melkein harmittaa että hänellä koulu jatkuu vielä vuoden, muussa tapauksessa hän olisi mennyt heinäkuussa inttiin, joka olisi takuulla juuri tähän saumaan tehnyt pojalle todella hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllähän tuon ikäisen pitäisi pyrkiä itsenäistymään ja kantaa vastuuta. Ja elämän kuuluu opettaa- ei se opeta jos äiti hyysää ja hössöttää. Tänä päivänä vanhemmat ei vaan kestä että lapset lähtee pesästä ja että elämä ja oppiminen oikeesti satuttaa- he eivät kestä sitä omassa elämässään- saati lastensa. ja mitä siitä seuraa? Avutonta, vastuutonta elämää- jossa syylliset kaikkeen mahdolliseen haetaan aina ulkopuolelta- kyky kestää vaikeuksia, ratkaista niitä, kasvaa on heikot.
Jos nuorella on liian mukavat oltavat, ei hän edes halua itsenäistyä ja jos omat ongelmat voi ulkoistaa isäpuoleen, ei vastuutakaan tule ottamaan. 19v pitäisi kestää jo realiteettja- äiti voi olla tukena- mutta ei hoitaa asioita pojan puolesta.
mutta kyllähän tuon ikäisen pitäisi pyrkiä itsenäistymään ja kantaa vastuuta. Ja elämän kuuluu opettaa- ei se opeta jos äiti hyysää ja hössöttää. Tänä päivänä vanhemmat ei vaan kestä että lapset lähtee pesästä ja että elämä ja oppiminen oikeesti satuttaa- he eivät kestä sitä omassa elämässään- saati lastensa. ja mitä siitä seuraa? Avutonta, vastuutonta elämää- jossa syylliset kaikkeen mahdolliseen haetaan aina ulkopuolelta- kyky kestää vaikeuksia, ratkaista niitä, kasvaa on heikot. Jos nuorella on liian mukavat oltavat, ei hän edes halua itsenäistyä ja jos omat ongelmat voi ulkoistaa isäpuoleen, ei vastuutakaan tule ottamaan. 19v pitäisi kestää jo realiteettja- äiti voi olla tukena- mutta ei hoitaa asioita pojan puolesta.
No jos tuo kirjoitus oli suoraan meidän tilanteeseemme et voisi enempää väärässä olla. Minä hössötän tässä nyt vain sen yhden asian puolesta ettei poikaa riidan tuloksena ulos voi heittää. Muu hössötys ja hänen puolestaan asioiden tekeminen ei kuulu "toimenkuvaani" enää, olen täysin tietoinen minkä ikäinen hän on, ja hän saa itse asiansa hoitaa ja sotkunsa selvittää. Mutta niin että on olemassa koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut tätä keskustelua eilisestä asti ja minua ärsyttää tämä besserwissermäisyys, joka tätä palstaa leimaa. Kyllä heristetään sormea, että jotain pitää tehdä, mutta mitään konkreettista ehdotusta ei osata antaa (sama, kun joku pähkäilee pienemmän lapsen ongelmakäytöksen kanssa - kyllä neuvotaan, että lapsi pitää saada kuriin, mutta mitään kättä pidempää ei anneta).
On sanahelinää selitellä, että tuon ikäisen pitää ottaa vastuu elämästä eikä sitä saa paapoa. Kyllä, näin se on! Mutta antakaa mammat ap:lle konkreettisia toimenpiteitä tyyliin "toimi ensin näin, sitten teet näin ja lopuksi näin - näin toimimalla saat poikasi vastuuntuntoisemmaksi".
tapaan pojan tuossa matkalla ja lupasin ostaa syötävää, ei ehtinyt kotona syödä kun tilanne riistäytyi. Sitten kai kotiin ihmettelemään että mitä nyt. Ei vaan oikeasti huvita sinne mennä. ap
Mikä uusavuton kundi oikein on kyseessä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaan pojan tuossa matkalla ja lupasin ostaa syötävää, ei ehtinyt kotona syödä kun tilanne riistäytyi. Sitten kai kotiin ihmettelemään että mitä nyt. Ei vaan oikeasti huvita sinne mennä. ap
Mikä uusavuton kundi oikein on kyseessä???
Jep, niinkuin itsekin jo tälle ihmettelijälle vastasin, poika oli maksanut läjän omia laskujaan sekä tietyn summan kotiin elämisestään ja tili oli sillä sileä. ja kun kotona ei voinutkaan enää syödä, oli kai jostain sapuskaa saatava.
Ja rahaa en halunnut antaa.
Olen seurannut tätä keskustelua eilisestä asti ja minua ärsyttää tämä besserwissermäisyys, joka tätä palstaa leimaa. Kyllä heristetään sormea, että jotain pitää tehdä, mutta mitään konkreettista ehdotusta ei osata antaa (sama, kun joku pähkäilee pienemmän lapsen ongelmakäytöksen kanssa - kyllä neuvotaan, että lapsi pitää saada kuriin, mutta mitään kättä pidempää ei anneta). On sanahelinää selitellä, että tuon ikäisen pitää ottaa vastuu elämästä eikä sitä saa paapoa. Kyllä, näin se on! Mutta antakaa mammat ap:lle konkreettisia toimenpiteitä tyyliin "toimi ensin näin, sitten teet näin ja lopuksi näin - näin toimimalla saat poikasi vastuuntuntoisemmaksi".
Minä lyön vetoa että nämä "kasvatuasiantuntijat" ovat pienten lasten äitejä joilla ei ole tälläisestä tilanteesta mitään kokemusta. On vain päätetty että MINÄ ainakin toimin tulevaisuudessa niin ja näin.. Juuri niin kuin itsekin ajattelin 10 vuotta sitten. Suunnittelu ja tilanteessa eläminen vain ovat kaksi aika eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pienten lasten äiti, joten sinänsä en osaa mitään omiin kokemuksiin perustuvaa neuvoa antaa. Päällisin puolin kuulostaa, että ihan hyvin ap on tilanteen selvittänyt. Tärkeintä musta on kuitenkin välittää pojalla se tunne ettei äiti häntä ole hylännyt ja välittää hänestä.
Suomessahan korostetaan todella paljon aikaista itsenäistymistä. Sitä pidetään kasvatuksen onnistumisen mittapuuna, mikä sinällään on naurettavaa, koska tähän vaikuttaa paljon nuoren oma tempperamentti. Totuushan on, että lapset ovat erilaisia. Toiset ovat valmiita ottamaan vastuun omasta elämästään aikaisemmin. Tytöt usein poikia aiemmin. Tällä en tarkoita, että pitäisi hyväksyä kaikki mitä nuori tekee tai häntä ei saisi kannustaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Päinvastoin, mutta ulos heittäminen ei ole oikea ratkaisu etenkään silloin jos nuoren elämä on yhtä myllerrystä. Kyllä vanhempaan voi turvata, vaikka täysikäinen olisikin. Mikä pätee toiseen nuoreen, ei toisen nuoren kohdalla enää olekaan hyvä menettelymalli.
Itse olen pienten lasten äiti, joten sinänsä en osaa mitään omiin kokemuksiin perustuvaa neuvoa antaa. Päällisin puolin kuulostaa, että ihan hyvin ap on tilanteen selvittänyt. Tärkeintä musta on kuitenkin välittää pojalla se tunne ettei äiti häntä ole hylännyt ja välittää hänestä. Suomessahan korostetaan todella paljon aikaista itsenäistymistä. Sitä pidetään kasvatuksen onnistumisen mittapuuna, mikä sinällään on naurettavaa, koska tähän vaikuttaa paljon nuoren oma tempperamentti. Totuushan on, että lapset ovat erilaisia. Toiset ovat valmiita ottamaan vastuun omasta elämästään aikaisemmin. Tytöt usein poikia aiemmin. Tällä en tarkoita, että pitäisi hyväksyä kaikki mitä nuori tekee tai häntä ei saisi kannustaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Päinvastoin, mutta ulos heittäminen ei ole oikea ratkaisu etenkään silloin jos nuoren elämä on yhtä myllerrystä. Kyllä vanhempaan voi turvata, vaikka täysikäinen olisikin. Mikä pätee toiseen nuoreen, ei toisen nuoren kohdalla enää olekaan hyvä menettelymalli.
Pointti kiteytyy tässä erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika hommaa uuden työpaikan ja muuttaa omilleen. Näin tulehtuneet välit (jos niitä on, kirjoituksen perusteella on) pääsevät rauhoittumaan ja poika oppii sen, että esimerkiksi työpaikassa ei voi tötöillä, koska sitten ei ole varaa ostaa ruokaa ja maksaa laskuja. Jos poika vaan edelleen kjää kotiin; hän ei opi ottamaan vastuuta teoistaan, koska äiti kantaa esim ruoan pöytään vaikka miten päin hilluisi. Kotoa ei ketään kannata heittää pois vaan keskustelemalla miettiä miten edetään aj mitä ssäntöjä siellä kotona noudatetaan.
poika hommaa uuden työpaikan ja muuttaa omilleen. Näin tulehtuneet välit (jos niitä on, kirjoituksen perusteella on) pääsevät rauhoittumaan ja poika oppii sen, että esimerkiksi työpaikassa ei voi tötöillä, koska sitten ei ole varaa ostaa ruokaa ja maksaa laskuja. Jos poika vaan edelleen kjää kotiin; hän ei opi ottamaan vastuuta teoistaan, koska äiti kantaa esim ruoan pöytään vaikka miten päin hilluisi. Kotoa ei ketään kannata heittää pois vaan keskustelemalla miettiä miten edetään aj mitä ssäntöjä siellä kotona noudatetaan.
lue; 45, 47, 48, 50.
Ei jaksa taas toistaa samaa.
Minulla on täysin myötätunto äidin puolella. Millainen on äiti, joka ei pidä lapsensa puolia? Hyvä, että saitte asiat puhuttua, se on tärkeintä nyt tässä. Mutta ymmärrän toki täysin sen, miksi miehen sinun ylikävely tässä asiassa otti päähän.
Minun on pakko sanoa, että minusta teidän poika kuitenkin on hyvinkin vastuuntuntoinen, koska maksaa asumisesta teille. On varmasti paljon perheitä, joissa vielä tuon ikäiset eivät maksa mitään mistään. Minusta se on jo hyvä teillä, koska sillähän sitä opitaan vastuuta, pieni askel kerrallaan. Toki sekin täytyy muistaa, että vaikea on maksaa, jos ei ole töitä ja tänä aikana töitä on vaikea saada, kun kouluttautunuttakin porukkaa on työttömänä. Ja siihen hölmöilyyn, siihen syyllistyy monikin nuorena ja ei se kuitenkaan voi olla syynä kodista ulosajamiseen. Siinä ap on ihan oikeassa.
Ja vielä siihen omaan auntoon muuttamisesta: Minusta kannattaisi ehdottomasti asua kotona niin kauan kun tämä vuosi koulua on käyty. Tiedän ihan tosi tarinoita siitä, että mopo saattaa helposti lähetä käsistä, kun muuttaa nuorena opiskelijana omaan kämppään ja nimenomaan poikien kohdalla. Ja kun pojalla nyt on ollut ongelmia, niin parempi, että asuu valvovan silmän alla. Koska sitten ette välttämättä tiedä mistään mitään kun muuttaa omaan kämppään.
Mutta jos itse osoittaa halukkuutta ja innokkuutta omaan asuntoon, niin kannattaa kysellä opiskelija-asuntoja. Se kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että poika joutuu ottamaan opintolainaa, jotta saisi sossusta mitään. Tokihan sitä voi töitä tehdä opintojen ohessa, mutta yleensä se ei ole hyvä yhdistelmä, koska jo itse opiskelu voi olla hyvin energiaa vievää ja siihen se energia kannattaisi säästää.
Meillä myös uusperhe, jossa nyt 13-v tyttö. Ja ymmärrän hyvin tämän biologisen vanhemman tunteen. Meillä käydään välilä hyvinkin tiukkoja keskusteluja, kun minusta mies odottaa tytöltä liikaa. Se harmittaa, kun kokee, että toinen aikuinen laittaa liian suuria vaatimuksia (joista on mahdotonta saavuttaa) ja rangaistuksia, jotka tulevat seurauksena. Monesti mies "unohtaa" keskustella minun kanssa ja itse tekee uusia sääntöjä. Vaikka olen sen 100 kertaa sanonut, että meisdän pitää keskustella yhdessä. Eilen taas keskusteltiin jostakin asiasta ja sanoin, että olen minäkin yrittänyt asiasta keskustella tytön kanssa, niin isän isän kommentti on, että näkis vaan. Ja kun todellakin olen tehnyt paljon asioiden eteen, nin tuollainen vähättely harmittaa vietävästi.
Tässä on myös ap:n kohdalla kuten myös yleensä uusperheen kohdalla sellainen asia, jota ei ymmärrä, ellei itse asu uusperheessä. Sitä äitinä monesti joutuu hankalaan välikäteen, kun pitäisi pitää oman lapsensa puolia ja lisäksi siellä on vielä ne yhteisetkin. Minusta ainakin välillä tuntuu, että teet niin tai näin, niin mikään ei ole hyvä.
Voimia ap:lle
koin että on aika opetella elämään omillaan. Musta olisi hyvä, jos poikanne hommaisi uuden työpaikan ja oman kämpän: saisitte kaikki omaa tilaa ja poikakin oppisi, miten elämässä täytyy toimia, jotta siellä pärjää. Kotoa tietysti tuettaisiin ja kannustettaisiin, mutta poika huomaisi, että jotta pöydässä olisi leipää, olisi siellä töissä kyettävä käymään eikä kaikkea saisi valmiina automaattisesti eteen.
No ihan varmasti saa poika hommata uuden duunin, ja syksyllä jatkuu koulu vielä vuoden ajan. Mielestäni olisi hyvä jos asuisi kotona vielä koulun loppuun, mutta jos itse haluaa omilleen en aio hänen jalassaan roikkua. Mutta siitähän ei kyse ollutkaan, vaan siitä että riidan tuloksena näytetään ovea ja käsketään jättää avain pöydälle. No niin kuin jo kirjoitinkin, asia on läpi puhuttu ja poika ja mies vielä sen keskenään sopivat.
olleet 19-vuotiaana ja miten kantaneet vastuun elämisestään ja tuloistaan?
Ärsyttäviä ja syyllistäviä kommentteja, vaikka minusta ap vaikuttaa erittäin vastuuntuntoiselta
vanhemmalta, joka ei lastaan heitä ulos. Siitähän tässä on nyt ollut kyse.
Sitten on todella outoa, että jotkut kokevat oikeudekseen vetää mukaan omaa mielikuvituksen tuotetta. Eihän missään mainittu rikoksista?
Mä asuin yksin jenkeissä tuon ikäisenä.
Olen kyllä muutenkin huomannut että yhteiskuntakin pyrkii nykyään hyysäämään lapsia aivan tolkuttomasti.
Ketä on oikein äänestänyt nämä pumpulikasvattajat päättäjiksi :|
juuri jenkkejä useiden kuukausien ajan. Mutta se tieto ei auta ap:ta asiassa yhtään eteenpäin, millaisia minä tai sinä olemme olleet.
Sitä paitsi, ehkä kaikilla ei ole yhtä kovat arvot kuin sinulla.
Mä asuin yksin jenkeissä tuon ikäisenä. Olen kyllä muutenkin huomannut että yhteiskuntakin pyrkii nykyään hyysäämään lapsia aivan tolkuttomasti. Ketä on oikein äänestänyt nämä pumpulikasvattajat päättäjiksi :|
Vähän ihmettelen tuota lausetta että poika menisi sääntöjen yläpuolelle..täh, miten niin? Totta helvetissä meillä kodissa on säännöt eikä niitä sääntöjä ole tässä tapauksessa oikeastaan edes rikottu, vaan poika on sekoillut oman elämänsä kanssa, järjestänyt itselleen hankaluuksia, ei kodille eikä perheenjäsenille. Ja nimenomaan niistä asioista tässä on riitaa ollut!
Jos se on kirjoittajan mielestä ok silloin heittää perheenjäsen pihalle, toki voit niin toimia omassa perheessäsi, mutta niin ei toimita minun perheessäni.