uskomaton työ 1 lapsesta

muutaman vuoden päästä, kun sulla on pari vanhempaa muksua ja vauva, sä ihmettelet SYVÄSTI mikä siinä yhden lapsen hoitamisessa oli niin helvatan vaikeeta.



Näin ainakin mulle on käynyt, muistan itse samat fiilikset, ja just sen, ettei syödä ehtinyt... ja nyt sitä ollaan kolmen muksun kanssa, käyn myös töissä ( lapset hoidetaan kotona), ja taloa rakennetaan.



Syömään ei kyllä meinaa vieläkään keretä.

Meille ei taida enää lapsia tulla.Olen sen verran iäkäs ja taloushuolia ja terveyshuolia että taitaa jäädä tähän.Mieheni kyllä vielä 1 toivoisi mutta kun tämä ensimmäinen oli poika ja toisesta anoppi ja mieheni niin kovasti toivovat tyttöä niin en uskalla yrittää.Tulisi pian poika ja pettymys.

Onko tullut mieleen että vauvat on erilaisia.



Minulla esikoinen oli todella vaativa, temperamenttinen ja vaikea ja ei kuulkaas johdu siitä etten olisi häntä hoitaa. Toinen on ollut tasainen ja paljon vähempään tyytyväinen. Nyt uhmaikäisen ja vauvan äitinä elämä on ollut aika helppoa verrattuna siihen mitä se oli vain yhden vauvan kanssa.

Sitten kun lapsi on isompi, niin yleensä hän jaksaa jo keskittyä asioihin. Katsoa videota, piirtää tai leikkiä jotain. Eikä ainakaan laita kaikkea suuhun;) Eli kyllä se siitä...



Ja omat hankaluutensa on aina, oli lapsia 1 tai 10. Useampi lapsisissa perheissä isommista sisaruksista on monesti iso apu pienimmän viihdyttämisessä. Yhden kanssa täytyy itse toimia viihdyttäjänä.

eli et sä ole kodin siivousta varten ole kotona. mies pyykkäämään ja keittiöön avuksi sekä imurin varteen.

Meillä eka vuosi oli vaikea, toinen vielä vaikeampi. Tällä hetkellä en muuta ehtisikään, kuin juosta perässä vahtimassa mikä paikka nyt hajoaa. Jos tämä nuorimmainen olisi ollut ensimmäinen, ainoaksi olisi jäänyt. Lapset on erilaisia, jotkut vievät äidistä mehut kokonaan..

Ja jokkut mammat ei ole käytännöllisesti ja ihan ulalla..



Ei tartte lapsia syyttää jos itse on käsi! :D

"Meijän Reino nyt on vaan vähän vilkas" Ja meidän 3 poikaako sitten ei? Juupajuu.

Ja jokkut mammat ei ole käytännöllisesti ja ihan ulalla..

Ei tartte lapsia syyttää jos itse on käsi! :D

Jotkut mamit tekee kaikesta niin kauhean vaikeaa. Yhden lapsen kanssa ehtii kotityöt tekemään. Itekin ehdin kolmen kanssa (2 v 4 kk poika ja 10 kk kaksoset).

Olen kotiäiti ja meillä 7kk vanha poika.En kerkiä kotitöitä tekemään.Aluksi kiukutteli vuorokaudet koliikkia ja nyt on hampaat.Yksi jo alas tullut.Lisäksi kova pulauttelemaan joten jatkuvasti pyykkiä.Työt lisääntynyt hirvittävästi siihen nähden kun kaksin oltiin.väsyttää

heh. vai on pyykkiä 1 vauvassa, joka ei vielä itse syö eikä konttaa, ja vaatteet pieniä... anteeksi mutta hieman naurattaa...

Kaikki oli kamalan vaikeaa ja mitään ei muka ehtinyt, koska oli ekaa kertaa äiti. Mun lapsilla on ikäeroa 1v8kk, ja toisen lapsen vauva-aika oli mun mielestä ihan unelmaa, koska osasin jo. Nyt voi vaan naureskella esikoisen vauva-ajalle (ja muille ekan lapsen äideille). Surullista on, jos sen takia ei tee toista.

Meillä eka vuosi oli vaikea, toinen vielä vaikeampi. Tällä hetkellä en muuta ehtisikään, kuin juosta perässä vahtimassa mikä paikka nyt hajoaa. Jos tämä nuorimmainen olisi ollut ensimmäinen, ainoaksi olisi jäänyt. Lapset on erilaisia, jotkut vievät äidistä mehut kokonaan..

Minusta vilkkaiden ja ulospäinsuuntautuneiden kanssa on helppoa. Kunnon rajat niin homma pelaa, kuria ja rajoja.

vaikea on olla aran kanssa, vie aikaa kannustaaa ja rohkaista kokeilemaan ja tekemään ja yrittämään. hermoja vaatii...

Laattasi kaaressa joka krt, etenkin silloin kun annettiin rautalisää. Puklussa oli vauvan vaatteiden lisäksi monesti omat vaatteet ja muut kodin tekstiilit. Jatkuvasti lakanat pyykissä.



Perheessä on monta muutakin asukkia, mutta kyllä se pienen pieni vauva aiheutti enimmät pyykit. Muiden likapyykit jäi pakosti vähän vähemmälle huomiolle.



[i

[/quote]

heh. vai on pyykkiä 1 vauvassa, joka ei vielä itse syö eikä konttaa, ja vaatteet pieniä... anteeksi mutta hieman naurattaa...

[/quote]

Kun kaikki oli alussa niin uutta. Mullakin oli tunne, ettei ehdi mitään tekemään. Nyt lapsia on kaksi ja kun tähän arkeen on tottunut, niin elämä on ihmeesti helpompaa kuin sen yhden vauvan kanssa. Joskus kova väsymys ja voimattomuus voi olla merkki myös masennuksesta, mutta taitaapa sinun tapauksessa olla kyse vielä vauva-ajan rasituksesta.

en käsitä että mitä ihmettä te niiden lasten kanssa oikeen sitten joudutte tekemään kokoajan ettei hetken rauhaa saa! Siis voisiko joku valaista mua? Mulla itellä on 4v tyttö ja 1v4kk poika ja mulla ei ole päivisin kuin aikaa! Nyt on pari päivää ollut vielä sukulaislapsi 11kk hoidossa ja siltikään ei ole juuri mitään tekemistä. Eilenkin tein aikani kuluksi 500-palaisen palapelin! Tänään taas ompelin verhoja... Siis miten ni lapset voisi mua työllistää? Jos nyt unohdetaan ruokailut ja vaipan vaihdot ym huollot.

Kaikki oli kamalan vaikeaa ja mitään ei muka ehtinyt, koska oli ekaa kertaa äiti. Mun lapsilla on ikäeroa 1v8kk, ja toisen lapsen vauva-aika oli mun mielestä ihan unelmaa, koska osasin jo. Nyt voi vaan naureskella esikoisen vauva-ajalle (ja muille ekan lapsen äideille). Surullista on, jos sen takia ei tee toista.

Kaikki ei oo onnettomia urpoja esikoisenkaan kanssa.

erilaisia jopa äidit. On yhtä normaalia kun joku väsyy yhden kanssa ja joku jaksaa vaikka 10 kanssa,nämä sanat lausui neuvolantäti joka vapautti minut syyllisyydestä ja toisten syyttämisestä. Tsemppiä ap, toivotan teille kaikkea hyvää, onneksi aika kultaa muistot!

en käsitä että mitä ihmettä te niiden lasten kanssa oikeen sitten joudutte tekemään kokoajan ettei hetken rauhaa saa! Siis voisiko joku valaista mua? Mulla itellä on 4v tyttö ja 1v4kk poika ja mulla ei ole päivisin kuin aikaa! Nyt on pari päivää ollut vielä sukulaislapsi 11kk hoidossa ja siltikään ei ole juuri mitään tekemistä. Eilenkin tein aikani kuluksi 500-palaisen palapelin! Tänään taas ompelin verhoja... Siis miten ni lapset voisi mua työllistää? Jos nyt unohdetaan ruokailut ja vaipan vaihdot ym huollot.

Voi voi, mä en meinaa saada edes ruokaa laitettua, palapeleistä nyt puhumattakaan. Ja lapsia on vain yksi. Reilun vuoden ikään ei ole juuri koskaan viihtynyt sen vertaa itsekseen lattialla, että voisi tehdä jotain muuta. Jos koitat lukea lehteä, tullaan päälle istumaan. Jos otat viereen kun laitat ulkokukkia, hermo menee siitä, ettet leiki juuri hänen kanssaan. Uskoisin, että jotkut vauvat ovat sen verran enemmän seuraa kaipaavia, että tuntuu kuin ei millään riittäisi. Tai sitten ovat oppineet siihen, että äiti on koko ajan läsnä. Mutta tosiaan, eka vuosi oli hemmetin vaikea, nyt jo helpottaa, vaikka edelleenkin koko päivä menee vauvan asioita ihmetellessä. Pitää silloin ottaa sellainen asenne, että kotityöt odottakoot tai tehdään ne sitten iltaisin tai viikonloppuisin kun mieskin on kotona. Itselläni on aikaa kun poju ottaa päiväunia tai näin kun isukki on kotona.