Miksi jotkut päiväkotilasten vanhemmista ovat niin tylyjä ja happamia etteivät edes tervehdi?

Ja kun se ei ole mikään ikä- tai ihmistyyppiasia. Ihan samalla tavalla käyttäytyy se nuori pissisäiti kuin joku itseni ikäinen tai vanhempi äiti, ja hei, osa isistä samoin.



Mitä se on keneltäkään pois, jos sen hyvän huomenen tai hein sanoo? Ei maksa mitään!

päiväkodissa äidin joka oli raskaana, mulkoili vain kaikkia pahasti, ei tervehtinyt ja huokaili joka asialle! Varmaan vitutti olla raskaana!

Onneksi niitä on selvä vähemmistö. Lastemme päiväkodissa on yleisenä tapana tervehtiä muita vanhempia, vaikka ei olisikaan oman lapsen ryhmäläisen vanhempi. Silti siellä on pari-kolme (pienehkö päiväkoti) äitiä (meillä nimenomaan naisia), jotka eivät koskaan katso edes silmiin. Eräs tällainen äiti kulkee mun kanssani samalla junallakin mutta ei KOSKAAN juna-asemallakaan tervehdi vaan katsoo harkitusti ohi. Olemme niin monta kertaa kohdanneet asemalla, että ohikatsomisen on pakko olla harkittua :). Ja kyse ei ole henkilökohtainen, otaksuisin, hän näkyy vanhempaintapaamisten perusteella tekevän niin ihan yleisesti. Syystä tai toisesta...

kun rivaritaloyhtiössö naapurit ei tervehdi toisiaan. Ei sitä tarvi kaikkien kanssa alkaa kaveerata, mutta tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin.

Älkää nyt tehkö tervehtimisestäkin hirveää pakkopullaa,

sillä siksihän sekin muuttuu kun täällä jatkuvasti näitä viestejä kirjoitellaan.

ujous/sosiaalisten tilanteiden pelko voi aiheuttaa moista.

on muuten äärimmäisen tärkeää, että keskitytään vain siihen lapseen, ei mietitä enää työasioita eikä vielä sitä mitä tekisin ruoaksi, vaan pyhitetään iloinen jälleennäkeminen lapselle ja kuunnellaan mitä hänellä on kerrottavaa.



Siinä voi joskus epähuomiossa jäädä tervehtimättä, mutta kyllä aikuinen sen kestää, lapsi ei.

Onhan näitä samassa suhteessa myös päiväkodin pihalla kuin yleensä elämässä....

Itse toki tervehdin, jos minua tervehditään, mutta en minä kyllä näe kauheasti mitään merkitystä sillä, että tervehditään toisia vanhempia, joita ei edes tunne ja joiden kanssa ei ole muuten missään tekemisissä. Ihan sama kun tervehtisi kaikkia samassa kaupassa asioivia.

Siis joilla samanlaisia kokemuksia siitä ettei tervehditä. Muistan kun esikoisen päiväkodissa oli ekat joulujuhlat ja siinä yritin jotain rupatella muiden vanhempien kanssa, niin kaikki katsoivat vaan ja olivat hiljaa. Olen ihan tavallinen äiti enkä mikään omituinen tyyppi, ettei siitä johtunut. Myöhemminkin ollut ihan samanlaista, ja ihme on jos joku tervehtii ensin Nykyään en yleensä viitsi vaivautua tervehtimään, annan ihmisten jurottaa omissa oloissaan. Mielestäni kuitenkin hyviin tapoihin kuuluu tervehtiminen esim. aamulla kun yhtäaikaa viedään lasta päiväkotiin.

Ei se ole mitään jurottamista, vaan semmosta, että jos ihmistä ei tunne niin ei sitä pidä alkaa häiritsemään turhalla pälinällä.



Minä asun nykyisin Pohjois-Karjalassa ja täällä on kyllä saanut tottua siihen, että kaikki uppo-oudotkin tulee "iholle". Pohjanmaalla on paljon laajempi se sellainen yksilön oma alue, siihen kuuluu myös juttelu. Minä olen varmaan edelleenkin täkäläisten mielestä töykeä jurottaja, kun en välttämättä edes huomaa muita ihmisiä, jos en tunne heitä. Ei tunny luontevalta alkaa kauheen tuttavalliseksi, jos ei oikeesti tunne ihmistä.



Toki yksilöissäkin on eroja. Pohjanmaaltakin löytyy hölöttäjiä ja Pohjois-Karjalasta tuppisuita.



10

Mutta jos sama ihminen ei tervehdi koskaan, hän haluaa elää jossain sisäisessä umpiossaan. Ei se pieni pään nyökäytys ja huomenta/ moi paljon maksa. Itse olen opettanut lapsilleni, että tervehditään, kiitetään, onnitellaan, pyydetään anteeksi - nämä kuuluvat hyviin käytöstapoihin.



Meillä on niin ihana päiväkoti, jossa on hyvin vakiintunut henkilökunta (myös hyvä työyhteisö) ja vanhempain toimikunnan yhdessä henkilökunnan kanssa organisoimia tapahtumia monta kertaa vuodessa, etten ikinä voisi verrata sitä johonkin kauppaan, jonka asiakkaita en tunne. (Minä yltiösosiaalinen tervehdin myös kaupan kassoja hei-ole hyvä-kiitos, vaikken heitäkään tunne).

niin tottahan ne tulee silloin tutuksi ja tervehtiminen ok. Mutta kannattaa myös muistaa, että kaikki eivät koe samalla tavalla, kaikille tuollaisella yhteisöllisyydellä ei ole merkitystä ja kaikki eivät halua olla mukana tuollaisessa. Toiset suhtautuu päiväkotiin kuten kauppaan, jossa asioidaan.

Minäkin tervehdin, kiitän ja olehyvin kaupankassoja, koska asioin heidän kanssaan. Toisten vanhempien kanssa en asioi, ei ole siis mitään kommunikoitavaa. Tervehdin kyllä, jos sattuvat naaman eteen.

Meillä on niin ihana päiväkoti, jossa on hyvin vakiintunut henkilökunta (myös hyvä työyhteisö) ja vanhempain toimikunnan yhdessä henkilökunnan kanssa organisoimia tapahtumia monta kertaa vuodessa, etten ikinä voisi verrata sitä johonkin kauppaan, jonka asiakkaita en tunne. (Minä yltiösosiaalinen tervehdin myös kaupan kassoja hei-ole hyvä-kiitos, vaikken heitäkään tunne).

Juuri tällä hetkellä en jaksa tervehtiä kuin pakon edessä. Menetimme vähän aikaa sitten toisen lapsemme ja en jaksa selitellä itkettynyttä olemustani kaikille puolittuille, jotka asiasta eivät tiedä. Suojelen itseäni, sillä just nyt en muuta voi.



Ja selvennykseksi enne kuin tarvitsee ilkeillä: toinen lapsemme ei ollut tässä päiväkodissa, joten suurin osa vanhemmista ei todellakaan tiedä tapahtuneesta.

Ei sinun tarvitse revetä yhtään sosiaalisemmaksi kuin nyt pystyt.

Itse en tarkoita tervehtimisellä kuulumisten vaihtoa, vaan lyhyttä hei-huomenta tms.sanaa. Jos ei ehdi/ jaksa/ halua lörpötellä, useimmat ihmiset tunnistavat toisen vetäytyvästä käyttäytymisestä antaa toisen olla rauhassa ja jos ei tajua, voi jollakin kiertoilmauksella alleviivata sitä "anteeksi, mun/ meidän täytyy nyt lähteä".

Mutta sinä elät nyt raskasta aikaa. Suojaa itseäsi niillä keinoin, mitkä auttavat jaksamaan eteenpäin.

Juuri tällä hetkellä en jaksa tervehtiä kuin pakon edessä. Menetimme vähän aikaa sitten toisen lapsemme ja en jaksa selitellä itkettynyttä olemustani kaikille puolittuille, jotka asiasta eivät tiedä. Suojelen itseäni, sillä just nyt en muuta voi.

Ja selvennykseksi enne kuin tarvitsee ilkeillä: toinen lapsemme ei ollut tässä päiväkodissa, joten suurin osa vanhemmista ei todellakaan tiedä tapahtuneesta.

Minä ainakin tervehdin muitakin sellaisia ihmisiä, joita näen usein, kuten lähiomakotitaloissa asuvia ihmisiä ja jotain pappojakin, jotka tulee usein lenkillä vastaan.



En kyllä tervehdi väkisin tarhassa ketään, jos toinen näyttää ajatuksissaan olevalta tai siltä, ettei tervehtiminen kiinnosta.

Paitsi lapset samassa hoidossa. Kyllä on urpoo jengii taas paikalla.

Mä kyllä tervehdin (nyökkäyskin riittää) kaikkia tuollaisessa tilanteessa.



Jotkuthan eivät tervehdi edes työpaikallaan toisia työkavereita. Menevät vain naama jurossa istumaan omaan pöytään.



Ja kyllä mä tervehdin kaikkia naapureitanikin. Kaikki eivät tosin vastaa.

Minä olen ollut lähinnä ärsynyt ja häkeltynyt jos pitää moikata jokaista vastaantulijaa

junttimaista jos ei tervehdi tuntemattomiakin tietyissä tilanteissa...eihän sitä tarvitse ihan maalaistollo olla ja morjestella kaikille kadulla vastaantulijoille mutta tietyssä tilanteessa se mielestäni kuuluu ihan normaalin, sivistyneen ihmisen "etikettiin"...