Si-häiriö

Ei mahdu dysfasian piikkiin. Meillä poika myös menee sekaisin ärsykkeellisessä ympäristössä ja mielestäni pojalla on adhd. Heillähän myös monesti lisäoireena aistI yliherkyyttä ja aistejen hakemista.

Törmäilyä tapahtuu meilläkin, mutta sekin ärsykkeellisessä paikassa. Tarkkaavaisuuden siirto hidasta ja kun yhtä paikkaa katsoo, niin muuta sitten ei näekään. Huudan pojalle kovalla äänellä, että stop. Tänään taas oli kaupan edustalla kiperä tilanne.

Onko sulla poika käynyt toimintaterapiassa? Onko teillä jotain muita tukimuotoja käytössä tällä hetkellä?

meillä poika ei ole kyllä sellainen, että näkisi vain yhden asian ja muuta ei ympärillä vaan lähinnä päin vastoin. On ikäänkuin ylivalpas, tuntuu näkevän kaikki kerralla, mutta ei pysty aina valitsemaan, mikä on tärkein ärsyke.

Lähinnä menee esim. kaupassa niin sekaisin, että pyörii naan paniikissa ympyrää ja ei tiedä miten olisi. Hänellä on kyllä vaara tajua, ei lähde juoksemaan karkuun, mutta pyörii siinä lähellä ja selkeästi hänellä on paha olla.

Tuota adhd:ta olen jo aika kauan myös miettinyt, mutta siitä ei ainakaan vielä ollut puhetta. Kehitys Ja keskittyminen on mennyt kuitenkin eteenpäin koko ajan päiväkodinkin mukaan. Mutta aikahan tämän tietysti näyttää, tuossa keväällä psykologi lupasi tehdä testejä, myös tarkkaavaisuuden ja oman toiminnan ohjauksen saralla.

Olisi kuitenkin mahtavaa, että poika pääsisi si-terapiaan, niin auttaisi ainakin aistisäätelyn ongelmaan. Adhd:hen se ei käsittääkseni auta, johtuvat vissiin eri asioista, mutta ovat usein käsittääkseni rinnakkain.

Onko teillä pojalla myös kielellisiä ja motoriikan ongelmia?

Meillä puhuttiin motorisesta ohjailusta ja kehon keskilinjan ylittämisen vaikeudesta. Sellaista en kyllä ollut huomannutkaan.

Sekä motorinen ohjaus että keskiviivan ylitys on helppo kotonakin testata. Motorisen ohjailun vaikeus tulee esille esim. tehtäessä yksinkertaisia liikesarjoja, aseteltaessa vartaloa eri asentoihin, pyydettäessä tekemään ikätason mukaisia toimintoja esim. pukeminen, rakentaminen.



Keskiviivan ylittämisen vaikeuden voi testava esim. lautapelin ääressä. Laita lapsi istumaan niin, että pelilauan keskiviiva on lapsen on lapsen keskiviivalla (navan kohdalla). Sitten pelaatte. Aluksi voit tarkkailla siirtääkö lapsi nappulaa dominoivalla kädellään myös ei-dominoivalle puolelle eli ylittääkö keskiviivan. Vai vaihtaako kättä puolessa välin tai kiertääkö vartaloaan niin, ettei tarvitse ylittää keskiviivaa. Jos keskiviivan ylitys on vaikeaa, pyydä lasta pelaamaan niin, ettei vaihda kättä tai kierrä vartaloaa. Todennäköisesti lapsi valittaa sen olevan vaikeaa ja pyrkii välttämään keskiviivan ylityksen. Jos toteat keskiviivan ylityksen vaikeuden erilaiset pelit ja ristihypyt esim trampoliinillä ovat hyvää harjoitusta. Keskiviivan ylittäminen on nimittäin oleellisen tärkeää kun aloitetaan lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelut.

Täytyypä testata tuota keskiviivan ylttämistä.

Pojalle tuottaa pukeminen vaikauksia. Löysät sukat vetää polviin saakka, kireämpiä ei saa jalkaan. Takkia pukiessaan ei osaa suunnata käsiä hihoihin, vaan suoristaa vaan kätensä ikäänkuin toivoen, että hiha löytäisi itse siihen! Haalari on vaikea pukea, housut saa ilman ongelmia.

Ei osallistu mihinkään laululeikkeihin, missä pitäisi tehdä tehdä jotain liikkeitä, ei myöskän osallistu yhteislauluun.

ei ole mitään hajua, miten otetaan keinussa vauhtia. Luistelun ja hiihtämisen opettelu hankalaa.

Ei oikein hallitse kehon liikkeitä muutenkaan. Liikkeet jotenkin laajoja ja särmikkäitä. ryntäilee, syöksähtelee.

Hienomotoriikassa vaikeuksia aiheuttaa myöskin liikkeiden laajuus. Ei pysty kovin pikkutarkkaa työhön.

Puhe tosiaan epäselvää. Konsonantit vaihtavat jatkuvasti paikkaa, ei käytä puhetta niin paljon kuin periaatteessa osaisi. Taivutukset vieläkin hankalia. Arkikielessä pärjää, mutta kun yrittää selittää jotain vähän vieraampaa asiaa, kieli menee solmuun ja sanat sekaisin. Ei osaa vastata kysymyksiin kauhean hyvin, eikä seurata keskusteluja.

Voisiko ehkä olla jotain dyspraksian tyyppistäkin?

Amoretta itse kuvailit oikein hyvin kaikkia niitä ongelmia mitä motorisen ohajailun vaikeus eli praksiavaikeus tuottaa. Lapsilla kun on synnynnäistä, puhutaan dyspraksiasta. Hyviä harjoituksia on kaikki liikuntaan viittaava alkaen kävelystä metsäpolulla (tasapaino, rytmillinen liike) jatkuen pyöräilyyn, luisteluun, hiihtämiseen (tasapaino, rytmi, kaikkinainen motoriikka), leikkikentällä touhuamiseen; laululeikit taputuksineen (mot. liikkeet ja rytmi), satujumpat, nappulajudo; leipominen, muovailuvahalla tai muuten askartelu (tarkkuus, voima, mot. ohjaus) jne. Dyspraksia voi esiintyä myös puheessa eli pojan on vaikea muotoilla haluamansa liikkeet suunlihaksilla. lasketaan nykyisin yhdeksi dysfasian muodoksi. Jos kerta pojalla vaikeuksia myös vastata kysymyksiin, yrittäisin toimintaterapeutin lisäksi saada puheterapeutin konsultaation.



Toivottavasti pääsette toimintaterapeutin juttusille pikaisesti. Pyydä häneltä lisää ohjeita kotiharjoituksiin. Tietysti terapiassa harjoitellaan vaikeita asioita, mutta yksi kerta viikossa on aika vähän. Kotona touhuiluun on helppo yhdistää mukavia harjoitteita ilman että lapsi sitä edes huomaa; pelaaminen, ulkoleikit, ruuanlaitto, leivonta. Myös kuvakortit voivat olla avuksi (kts Papunetin sivut) toiminnan ohjaamiseen ja jäsentämiseen.



T: meme-66, jolla takana 14 vuotta kotona tehtyjä harjoitteita, pojalla ollut on ja on edelleen saman tyyppisiä ongelmia

Poikani on hyvin ketterä livahtaja. Ei saa toimintaterapiaa, ei kait sitä tarvitse.

Hienomotoriikka on ok. Lapsi ei ole päässyt sairaanhoidon piirin, niin ei ole edes maksajaa terapialle.

Aistiongelma on meillä helpottanut. Käyttää jo pitkähihaisia puseroita ja vaate ongelma on selkeästi helpottanut.

Meillä lapsi keskittyy hyvin kotona ja päiväkodissakin, mutta kaupassa ja varsinkin kaupungissa selkä levottomuus alkaa heti.

Poikani on kielellisessä pienryhmässä. Tarha on lapsille joilla on kielellistä ongelmaa. Tarha on meidän kaupungin keskitettyä palvelua, jossa on paljon erityisopettajia ja omat puheterapeutit. Tarha soveltuu hyvin dyfasia, adhd ja kuulovammaisille lapsille.

Siellä viitotaan, tuetaan sosiaalisuuta ja yritetään estää oppimisvaikeuksia, paneudutaan käytökseen ja etenkin vastavuoroisuuteen.

Päivä on erittäin strukturoitu ja jokapäivä ulkoillaan. Lisäksi toiminta on erittäin virikkeellistä. paljon askartelua, laulua, jumppaa ja roolileikkejä, retkiä.

Lapsellani on tarhassa kerran viikossa puheterapia.

Perheneuvolassa todettu adhd piirteitä ja asperger lapsen vastavuoroisuus.

Pojalla levää kielellistä ongelmaa . On kova touhuamaan ja kaikesta kiinnostunut.

Innostuessa ääni nousee kimakaksi.

Luulen, että poikani on Memen lapsen kaltainen ja olisi kiva kun Meme kertoisi lapsestaan enemmän.

Musta dysfasia lapset on jotenkin hillityjä ja tavallisia.

Olin juuri poikani joulujuhlissa ja kyllä oli helppoa erottaa joukosta nämä päättäväiset adhd lapset ja dysfaatikot.

Onhan nämä diagnoosi asiat niin vaikeita näille lapsille, että ikää tarvii tulla lisää ennenkuin diagnoosin voi saada.

Omastani tiedän, että menee sinne dyfasia, adhd ja asperger osastoon ja voi tulla useampikin diagnoosi tai jopa kolme tai sit ei yhtään.

Kuitenkin meillä näkyy noi kaikki lievänä, mutta selkeä adhd lapsen luonne on. Tulinen, kekseliäs, taiteellinen, impulssiivinen ja liian omatoiminen.

Hän on vasta vajaa 5v. ja kaukana aikuisesta, jota on luullut olevan jo 2v. vanhana ja poika ihailee Eemeliä.

Ilmeiden käyttö on voimakasta pojalla ja hoitaja sanookin aina pojalle, että pois toi ilme naamalta.

Vaativa lapsi, mutta mukavaa ja hauskaa seuraa.

Meillä poika taas ei ole omapäinen eikä omatoiminen. On kiltti, päiväkodissakin sanottiin, että ei kyseenalaista auktoriteettejä. Kaikki "häiriökäyttäytyminen" on semmoista tahatonta tohellusta, niinkuin si-häiriöstä kertovan kirjankin nimikin kertoo. Psykologi oli sitä mieltä, että eri aistijärjestelmät eivät oikein yhdisty pojan aivoissa jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, että johtuisi lähinnä siitä nuo ongelmat. Poika tarvii vielä aikuisen tukea aika paljon. Mutta on siinäkin tapahtunut edistystä päiväkodissa kuulemma.

Meillä poika on myös integroidussa pienryhmässä, mitä pidän suorastaan lottovoittona. Koen, että hän on nyt hyvässä "hoidossa" ja tästä on suunta vain ylöspäin. Pojalla menee päiväkodissa sisällä ihan hyvin. Keskittyy leikkeihin ja tykkää kavereista. Suurimmaksi osaksi leikkii vielä rinnakkaisleikkejä, mutta välillä jo vuorovaikutuksessa kaverin kanssa. Hän ei okein osaa käyttää kieltä leikeissä kavereiden kanssa, sekin vähän vaikeuttaa leikin kehitystä. Pihalla poika on ylivilkas. Saattaa johtua osittain liioista virikkeistä, mutta myös siitä, että paksut ulkovaatteet tuntuvat päällä niin inhottavilta, ja kun juoksee, tulee kuuma, ja se lisää levottomuutta. Ja sitten tulee mahdollisesti jano, ja se lisää levottomuutta entisestään...

Mikä siis on sun pojan diagnoosi, Meme-66, jos saan kysyä?

Nämä diagnoosi asiat ovat varmaan melko hankalia, kun tuntuu oireet olevan tosi samanlaisia näissä neurologisissa häiriöissä. Ja menevät osin päällekkäin ja voi olla piirteitä vaikka mistä. Mutta eiköhän se tästä selviä.

Mitä tarkoittaa Asperger vuorovaikutus? Aika vähän mulla on tietoa kyseisestä oireyhtymästä, ei ole tullut kyllä mieleen edes epäillä mun pojan kohdalla, mutta mistäs senkin tietää.

jolla olisi tietoa sensomotorisesta kuntoutuksesta? Miten eroaa si-terapiasta? Ja voiko näissä käydä molemmissa?

Luin netistä vaan mielenkiintoisia juttuja kyseisestä kuntoutusmuodosta. Ja varsinkin tuo kuulonmuokkaus alkoi kiinnostaa.

Meillä pojalla on myös yliherkkä kuuloaisti, tai lähinnä kai puutteellinen kuullun erottelukyky. Hyvä esimerkki tältä päivältä. Poika leikki huoneessaan. Pikkusisko katseli piirrettyjä olohuoneessa. Se ei häirinnyt poikaa millään tavalla. Laitoin keittiössä vedenkeittimen päälle, joka alkoi hiljaa kohista. Hetken päästä poika ryntää huoneestaa ja sanoo että saanko kuulosuojaimet kun tuli niin kauhee meteli, ei pysty leikkimaan.

Kuten parikin aikaisempaa sanoi, nuo dg asiat ovat varsin monimutkaisia ja ainakin meillä ovat vaihdelleet kovastikin vuosien varrella, uusia tullut ja vanhoista päästy eroon.



meidän nyt jo ammattikoululaisen diagnoosit vuosien varrella:

- 3kk hypotoninen eli veltto vauva, ei kannatellut päätänsä, jäätiin seuranta linjalle.

- Poika oppi kävelemään 10kk3vk ikäisenä, mutta ei koskaan kontannut, seikka joka on tyypillistä dysfaatikoille.

- 2½v aloin epäillä että jotain vialla (asuttiin ulkomailla) kun poika kömpelö ja puhetta ei tullut. Otin Suomeen yhteyttä ja sovittiin lomalle tutkimukset. Poika tuolloin 3v3kk. Dg saatiin puheen ekspressiivinen dysfasia eli puheen tuoton ongelma + motorinen kömpelyys. Puhetta ei tullut ollenkaan, ei myöskään änteitä.

- Jatkoimme viellä ½-vuotta ulkomaan komennusta ja lopulta palasimme Suomeen pojan ollessa 4v. Tällöin oli äänteitä tullut lisää, mutta puhe puuttui., viitottiin kovasti ja kuvat käytössä. Motoriikka oli kehittynyt jonkin verran aktiivisilla kotiharjoitteilla.

- 4v: Suomessa laajat tutkimukset ja dg: vaikea ekspersiivinen dysfasia ja MBD (nykyisin ADHD). Puheterapia alkoi ja kestikin sitten kaikkineen 5v.

- 5v: lisätutkimuksissa todettiin klassillinen SI-ongelma. Kaikkineen voitiin luetella diagnoosiksi: ADHD, dysfasia, SI-ongelma, dyspraksia, tasapainovaikeudet, laajat aistiyli- ja aliherkkyydet: tunto, maku, haju, kuulo; lyhyt kuulomuisti,

- tällöin käynistettiin toimintaterapia, jota yksi vuosi yksilöllisesti ja toinen koulun ryhmässä. Lisäksi maksoimme itse melkein 5v terapialuontaista ratsastusta.

- 6v: koulukypsyystestissä pärjäsi tiedollisesti loistavasti, mutta pysyi paikoillaan 10min. kerrallaan. Saatiin mukisematta erityiskoulupaikka sekä perhepäivähoitajalta hoitopaikka aamuksi ja koulun jälkeen.

- 8½-vuotiaaksi asti jatkui puheterapia, kunnes viimeinenkin kadoksissa ollut äänne löytyi. Tässä vaiheessa siistyi myös normaaliin kouluun.

- murrosiän lähestyessä alkoivat sosiaaliset kanssakäymisen ongelmat korostua. Lopulta tutkimusten jälkeen todettiin ettei täysin täytä as-dg:sia mutta vahvat piirteet löytyy. Saimme 1½ vuoden terapiajakson ryhmäpsykoterapiaan, johon kuului myös vanhempien keskusteluryhmä. Poika ei suuresti ryhmästä innostunut. Koki vaikeaksi, mutta kehittyi selvästi ja me vanhemmat saimme vertaistukea.

- nyt poika on ammattikoulussa, dg ADHD+ as-piirteet. Tiedostaa jo itsekkiin ongelmansa ja on lopultakin jopa oppinut tunnistamaan tilanteita, joissa hän toimii toisin kuin muut. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin edelleen vaikeita ja pyrkii välttämään niitä.

- Vaikusia myös mm: sosiaaliset tilanteet, omatoiminen kertominen, toimiminen ohjeiden mukaan (jos yleisluontoinen ohje esim. siivoa huone), useamman samanaikaisesti annetun ohjeen noudattaminen, tavaroiden järjestyksessä pito, oikeanlainen tai säänmukainen pukeutuminen (ei erota kylmää / lämmintä oloa), tiedostaa iänmukainen toiminta suhteessa pikkuveljeen, kuulo-, haju- ja tuntoyliherkkä, jne jne



Paljon on siis kehitystä tapahtunut, mutta edelleen tarvitsee päivittäistä ohjausta arkirutineissa. Ehkä se joskus loppuun, viellä ei kuitenkaan loppua näy.



Voimia kaikille erityislasten vanhemmille; urakka on suuri, mutta siitä selvitään ja ainakin tässä kasvatusasiassa lopussa kiitos seisoo!



meme-66 + erityisnuori 16v ja lähes tavis leikki-ikäinen vajaa 6v.