Muita jotka ottaa kauheasti paineita vanhemmuudestaan ja ylianalysoivat

tekemisiään lasten kanssa?



Tiedostan ett ongelma on, mutta en oikeastaan ole osannut tehdä sille mitään. Olen melkein kauhuissani siitä vallasta, mikä minulla on lapsiani kohtaan. Pyrin tekemään parhaani ja joskus pelkään, että kun keskityn liikaa tekemään parhaani, he menettävät juuri siksi jotain. Otan AINA paineita KAIKESTA.



Haluan kasvattaa maalaisjärjellä ja rakkaudella ja sopivilla rajoilla ja niin edelleen. Eli kuten kuuluukin. Kolmen lapsen kanssa jo arjen rutiineihin menee hirveästi aikaa ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, kun on niin paljon siivoamista ja ruuanlaittoa ja saako jokainen lapsi riittämiin huomiota. Huolehdin itseni hulluksi ja tämä on pahentunut eikä suinkaan helpottanut niinkuin voisi ehkä kuvitella että ihminen ottaa jo rennommin kolmannen kohdalla.