Kun nainen ilmoittaa raskaudesta, niin miksi odotetaan, että kaikki lähipiirissä
hyppivät riemusta kattoon?
Mielestäni raskaudessa ei ole sinällään mitään niin kovin kummoista.
Kommentit (25)
Eli kyllä minun mielestäni on aika lailla iloinen uutinen kyseessä :)
t. 2 iloista uutista takana ja siihen taitaa jäädä
Mielestäni raskaudessa ei ole sinällään mitään niin kovin kummoista.
Kyllä ainakin meidän sisarussarjassa se on iso juttu, vaikka serkuksia on useampana vuonna syntynyt jopa neljä puolen vuoden sisällä. Kyllä se vaan niin on, että olipa raskaus sitten ensimmäinen, viides tai viidestoista, on se aina yksi elämän isoimpia asioita.
raskaana olevasta aika ihmeellistä?????
Ei saatana millaisia minäminäminä urpoja täällä taas liikkuu. Sitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi ja myötäelämiseksi, sitä taitoa, että osaa olla iloinen toisten onnesta.
Oletko koskaan kuullut sellaisesta?
Tunnevammaiset on asia erikseen...
kyllä terveen lapsen saaminen on ihan oikeasti melkoinen ihme, josta sopii iloita.
...että lähipiiri osoittaa empaattisuutta kun joku ilmoittaa saavansa perheen lisäystä. Olisin itse aika huolissani sellaisista joilla empatia kykyä ei löydy, varsinkin jos lapsi on toivottu ja haluttu.
Toki haluan muistuttaa että lapsen saaminen nykypäivänä ei ole mitenkään niin itsestään selvyys. Monet joutuvat nykyään turvautumaan hedelmöityshoitoihin.
Ja miksi pitää iloita, kun joku:
- saa uuden työpaikan
- menee naimisiin
- löytää unelmiensa talon
- eroaa huonosta suhteesta ja on itse iloinen erostaan
- saa lottovoiton
- pääsee virkistävälle viikonloppumatkalle
- kertoo lapsensa sutkauksen
- on laihtunut
- nauttii kesästä
Miksi ylipäätään pitää iloita läheisten ilosta??? Naama norsunvitulle, mars!
Joten uumoilen ap:n tarkoittavan sitä, että joillekin ei pelkkä myötäeläminen riitä, vaan odotetaan ylitsevuotavaa riehaannusta ja sitä, ettei muusta osata sen jälkeen puhuakaan...
Se on kait sellaista ensikertalaisen itsekeskeisyyttä. Ei tajuta, että monille muille se on jo tuttu juttu ja koska kyse ei ole heidän raskaudestaan, he eivät tietenkään voi IHAN yhtä riemastuneita ollakaan.
Joten uumoilen ap:n tarkoittavan sitä, että joillekin ei pelkkä myötäeläminen riitä, vaan odotetaan ylitsevuotavaa riehaannusta ja sitä, ettei muusta osata sen jälkeen puhuakaan...
Se on kait sellaista ensikertalaisen itsekeskeisyyttä. Ei tajuta, että monille muille se on jo tuttu juttu ja koska kyse ei ole heidän raskaudestaan, he eivät tietenkään voi IHAN yhtä riemastuneita ollakaan.
meillä on nykyään 4 lasta.
Kun tuota kuopusta aloimme yrittämään, erehdyin kertomaan siskolleni, että toivomme vauvaa :/
Siskollani on 2 lasta, käsittääkseni se määrä mitä on toivonutkin.
Siskoni suuttui kuullessaan meidän vauvahaaveesta, ja haukkui mut sekä mieheni lyttyyn...emme kuulemma ole kelpoja vanhemmiksi ja hän säälii jo olemassaolevia lapsiamme ;o
Kummallisen voimakas reaktio aiheesta, jonka oletin olevan iloinen asia!
Kun 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen vihdoinkin tulin raskaaksi, oli onnemme rajaton :)
Vaan eipä ole siskoni tänä päivänäkään pyytänyt anteeksi typeriä kommenttejaan saati onnitellut meitä :/
Vauva on nyt 8 kk, eikä ole tätiään edes tavannut.
Niin otti koville meidän vauvamme, että oksat pois ;o
Liekö taustalla kateus tai lapsettomuus, en tiedä, kun ei kykene tuon parempaan itseilmaisuun.
Me olemme ikionnellisia kauan kaivatusta vauvastamme, jolle toivomme jo pientä sisarusta ;) Arvata saattaa, että mietin tarkoin kenelle vauvakuumeestamme kerron, saati mahdollisesta tulevasta vauvauutisesta.
Mielestäni raskaus on aina suuri ihme ja lahja, ja tottavie olen onnellinen lähipiirinkin vauvauutisista.
Jotkut ovat vaan niin tylsiä tyyppejä, etteivät kykene iloitsemaan toisten puolesta, vaan elävät kuten se olisi itseltään pois.
raskaus olisi kammotus, joten siksi en erityisemmin iloitse, jos joku muu tulee raskaaksi. Tai siis se on ensireaktioni. Toki hetken päästä tajuan, että varmaan se joku on itse iloinen raskaudestaan.
mutta odotan, että minua onnitellaan asian johdosta etenkin jos annan ymmärtää, että kyseessä meidän kannalta iloinen asia. Enkä oleta että kaikki jaksavat olla jatkuvasti raskaudestani kiinostuneita.
Appivanhempani eivät ole koskaan minua/miestäni raskausuutisista onnitelleet...
Sainpa tuosta aamun ensimmäiset mojovat naurut. Tästä tämä päivä taas ponnistetaan käyntiin. (Vauva jo ruokittu.)
Vaikka mua ei kaverin vauva sinällään kiinnosta niin olen silti hänen puolestaan onnellinen koska se on hänelle iso ja ihana juttu.
Vaikka mua ei kaverin vauva sinällään kiinnosta niin olen silti hänen puolestaan onnellinen koska se on hänelle iso ja ihana juttu.
vaikka ihan rehellisesti sanottuna mun ensireaktio on, että voi kamalaa, toivottavasti heillä menee kaikki hyvin sillä se vauvan huuto ja vuoden kestävä valvominen on niin kamalaa. Mutta tottakai onnittelen ja saatan hössöttääkin jos odottaja tuntuu sitä kaipaavan. Pitää vähän kuunnella sitä tulevaa äitiä ja hänen reaktioitaan ja elää sen mukaan :) Kattoon ei tarvitse kenenkään hyppiä.
vauvat ja äidit ovat erilaisia, osalla meistä menee vauva-aika todella hyvin ja uskon sen johtuvan pitkältä tunneilmastosta mikä kotona vallitsee. Jos vauva on toivottu ja rakastettu on hän todennäköiseti tyytyväinen ja onnellinen.
Kylmän kapakalan lapsi taatusti huutaa ja on tyytymätön paskaan elämäänsä.
Vaikka mua ei kaverin vauva sinällään kiinnosta niin olen silti hänen puolestaan onnellinen koska se on hänelle iso ja ihana juttu.
vaikka ihan rehellisesti sanottuna mun ensireaktio on, että voi kamalaa, toivottavasti heillä menee kaikki hyvin sillä se vauvan huuto ja vuoden kestävä valvominen on niin kamalaa. Mutta tottakai onnittelen ja saatan hössöttääkin jos odottaja tuntuu sitä kaipaavan. Pitää vähän kuunnella sitä tulevaa äitiä ja hänen reaktioitaan ja elää sen mukaan :) Kattoon ei tarvitse kenenkään hyppiä.
sukulaisten riemusta kiljuvan kattoon kun odotin neljättä. Minusta oli aika normaalia, että siihen onniteltiin tai oltiin neutraaleja. Joku sanoi, että taasko raskaana. Vastasin, että taas olen.
tyttö, jolla on aina ihan mitä tahansa, keliin sopimattomia likaisia vaatteita päällä. Tukka ihan takussa, en tiedä saisiko ilman saksia selväksi. Hänellä on lisäksi kaksi pikkusiskoa, jotka ovat myös likaisen ja huonosti hoidetun näköisiä. No nyt äiti on taas löytänyt uuden poikaystävän ja neljäs vauva tulossa. En tunne iloa. Yritin onnitella, mutta naama oli kyllä norsunvitulla, en ole hyvä teeskentelemään.
meillä on nykyään 4 lasta.
Kun tuota kuopusta aloimme yrittämään, erehdyin kertomaan siskolleni, että toivomme vauvaa :/
Siskollani on 2 lasta, käsittääkseni se määrä mitä on toivonutkin.
Siskoni suuttui kuullessaan meidän vauvahaaveesta, ja haukkui mut sekä mieheni lyttyyn...emme kuulemma ole kelpoja vanhemmiksi ja hän säälii jo olemassaolevia lapsiamme ;o
Kummallisen voimakas reaktio aiheesta, jonka oletin olevan iloinen asia!Kun 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen vihdoinkin tulin raskaaksi, oli onnemme rajaton :)
Vaan eipä ole siskoni tänä päivänäkään pyytänyt anteeksi typeriä kommenttejaan saati onnitellut meitä :/
Vauva on nyt 8 kk, eikä ole tätiään edes tavannut.
Niin otti koville meidän vauvamme, että oksat pois ;o
Liekö taustalla kateus tai lapsettomuus, en tiedä, kun ei kykene tuon parempaan itseilmaisuun.
Me olemme ikionnellisia kauan kaivatusta vauvastamme, jolle toivomme jo pientä sisarusta ;) Arvata saattaa, että mietin tarkoin kenelle vauvakuumeestamme kerron, saati mahdollisesta tulevasta vauvauutisesta.Mielestäni raskaus on aina suuri ihme ja lahja, ja tottavie olen onnellinen lähipiirinkin vauvauutisista.
Jotkut ovat vaan niin tylsiä tyyppejä, etteivät kykene iloitsemaan toisten puolesta, vaan elävät kuten se olisi itseltään pois.
Kylmän kapakalan lapsi taatusti huutaa ja on tyytymätön paskaan elämäänsä.
Työnnä sinä se tunneilmastosi sinne minne ei aurinko paista. Onneksi monen leikkauksen jälkeen hänet saatiin kuntoon. Luonnollisestikin ymmärrykseni riittää tajuamaan että kaikilla ei mene samalla tavalla mutta on luonnollista että nuo muistot tulevat mieleen.
Tajusitko?
suurimmalle osalle meistä lapsensaanti on iloinen asia...