Lue keskustelun säännöt.
Alakoulussa ongelmaoppilaita eivät ole ADHD-lapset vaan avioerolapset!!!
18.05.2009 |
ADHD-lapset pärjäävät nykyään integroituina hienosti koulussa. Monilla on lisäksi lääkitys käytössä josta on aivan selvää hyötyä. Nämä joidenkin vanhempien leimaavat lapset eivät itse asiassa meidän koulussamme aiheuta päivittäisiä konflikteja luokassa vaan ne lapset, joissa ollaan erottu. Syynä siihen on se, että lapset ovat aivan sekaisin tunne-elämältään. He ovat avioeroissa olleet usein pelinappuloina, ovat milloin kummankin vanhemman luona joissa on aina erilaiset säännöt ja tavat. Heistä näkee pahan olon, turhautumisen, yksinäisyyden. Siksi he häiritsevät, eivät jaksa keskittyä, eivät halua olla niin taidokkaita mitä oikeasti ovat. Vanhempien kanssa ei juurikaan pysty asioista asiallisesti keskustelemaan - toisin kuin diagnosoitujen lasten vanhempien kanssa, joilla on selvä tavoitteellisuus kotona, useat haluavat panostaa lapsensa hyvinvointiin. Ja se näkyy koulussa.
Kommentit (4)
Lisäksi eroperheissä etävanhempi oikein odottamalla odottaa, että saa olla lapsensa kanssa. Lapsen palatessa kotiin häntä odottaa puolestaan sillä välin omaa aikaa saanut, virkistynyt vanhempi, joka jaksaa myös huomioida lasta paremmin.
Asioilla on monta puolta, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioero. Kuitenkaan kaikissa perheissä ei eroa pystytä hoitamaan niin, etteikö siinä lapset kärsisi. Ja vaikka lapsella olisi hyvä olla kun perheessä ei enää riidellä, tosiasia on kuitenkin se että lapselle se on raskasta yrittää sopeuttaa itseään kahteen erilaiseen kotiin. Oli se koti sitten miten hyvä tahansa.
kyllä pärjää. Vaan monessa avioerotapauksessa lapsi on huonossa asemassa - siis oli jo avioliiton aikana ja avioero tuo hänelle vielä lisävaikeuksia: epävarmuutta eron syistä, epätietoisuutta omien tekojensa vaikutuksesta eroon, pelkoa rakkauden loppumisesta hänenkin kohdallaan, surua luopumisesta, kenties hylkäämisen, pompottelua ja puolen valitsemista... kyllä kaikki osaa kuvitella, mitä se pahimmillaan on ja myös yleensä.
Uskon täysin, että viisaat ihmiset eroavat viisaasti ja selittävät asiansa lapsilleen viisaasti. Epäviisaat eroavat epäviisaasti ja aiheuttavat lapsilleen surullisia seurauksia.
Minä ajattelen myös, että "huonosti eronneiden parien" avioerolapset ovat kasvava ja ongelmallinen joukko.
ja hän on luokkansa toiseksi paras oppilas. Hyvin suosittu myös kaveripiirissään.
Elämä on tasapainoista, toki isän luokse päästäkseen joutuu istumaan jonkin aikaa autossa, mutta hyvä on olla sielläkin.
Lapsellani on lukuisia turvallisia aikuiskontakteja, sillä erotessamme niin mummit, vaarit kuin kummitkin halusivat pitää entistä tiiviimpää yhteyttä ja luoda osaltaan luottamusta tulevaan.
Näkisin, että lapsellani oli paljon huonompi olla silloin, kun hänen kodissaan oli äiti ja isä, jotka eivät yrityksistä huolimatta kyenneet setvimään ristiriitojaan ja sovittamaan elämäntapojana yhteen. Kaksi riidatonta kotia on parempi kuin yksi, jossa ilmapiiri on vähän väliä tarpeettoman kireä?