Lue keskustelun säännöt.
Mitä järjettömiä kasvatuskeinoja olet havainnut tuttavillasi?
18.05.2009 |
Ei kai tässä kukaan täydellinen äiti ole, mutta välillä pistää miettimään, että voisi kai sitä tervettä järkeäkin kasvatuksessa käyttää.
Mun yksi tutta änkee 2,5- vuotiaan lapsensa pieneen syöttötuoliin ja voivottelee, kun se on niin vaarallista. Vaarallista siksi, kun se lapsi kuulemma osaa jo tulla pois tuolista ja tippuu sitten siitä aina lattialle ja satuttaa itsensä. Vihjasin kyllä, että voisihan tuon laittaa normaaliinkin tuoliin istumaan, koska on aivan terve ja normaalikokinen lapsi ja ylettää ihan hyvin normaalista tuolistakin.
Sama ihminen voivottelee, että kun heidän lapsilleen täytyy antaa aina pipareja ja/tai karkkeja kasa, että suostuvat lähtemään kotoa autoon ja/tai ulos. Muuten huutavat kurkku suorana ja heittäytyvät lattialle. Ei sitten tullut mieleen, että lapset vedettävät vanhempiaan ja tietävät, että tällä keinolla saavat ne piparinsa ja karkkinsa.
Kommentit (69)
Tunninkin. Huutaa kuin syötävä jos äiti yrittää lähteä tai houkutella lasta tekemään jotain.
Ja äitihän istuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki, siis ihan kaikki, on aina keskimmäisen pojan syytä. Isosisko härnää, läpsii ja tukistaa ja sitten kun pojalta palaa käämit ja töinäisee siskoaan, sisko alkaa huutaa ja karjua ja äiti ja isä syyttävät poikaa ja vievät hänet PIMEÄÄN kellariin tai vessaan jäähylle. Lapsilla ikää 8v ja 5v (+ 1v). Tämä poika on syntipukki aina kaikkeen. Hän ei saa itkeä, koska "miehet eivät itke". Joskus nämä lapset saavat kaikessa rauhassa tapella ihan verissäpäin, kirjaimellisesti, mutta aina kun tähän touhuun puututaan niin se on poika, joka saa syyt.
Ja tämäkin tarina on täysin tosi.
Siis täh? Minä menen usein takapenkille jos jompikumpi lapsi haluaa istua etupenkillä. Ei minua haittaa yhtään istua takapenkillä, ja lapselle etupenkillä istuminen tuottaa paljon enemmän iloa kuin minulle. Olisin kyllä aika ilkeä jos istuttaisin lapsia aina samalla paikalla ihan vaan periaatteen vuoksi.
Puhun myös kaupassa tyyliin 'Mitäs sitten ostettaisiin kultapupuliini?'. Ei tuo 3-vuotias vielä ymmärrä esim. päivän politiikkaa joten ihan suotta yrittäisin vaikeammista asioista siellä kaupassa keskustella.
Nääs kun se 3 vee ei vielä tajua mistä asioista voi olla vastuussa ja mistä ei. Se luulee ihan oikeasti, ettei äiti tiedä mitä syötäisiin ja hänellä pitäisi olla näkemys asiasta. Lisää kai turhaa stressiä lapsen elämään.
No en minä tosiaankaan oleta, että lapsi päättää mitä meillä syödään! Juttelenpahan vaan niin kuin ihmiselle. Toisekseen minusta ainakin olisi ihan hyvä, että lapsi oppisi tuntemaan itsensä osalliseksi perheen päätöksiin kuten esim. siihen mitä ruokaa kaupasta ostetaan. Yhdessähän ne syödäänkin.
on aina syyllinen joka asiaan ja pikkusisarukset vedättävät vanhempia ihan täysillä. Vanhemmat eivät halua uskoa, että pienet muka olisi niin tuhmia, eiväthän ne vielä edes ymmärrä. Vanhemmin lapsen ainoa rooli on olla pikkuapulainen, jolla ei ole mitään tarpeita ja toiveita, "iso tyttö jo".
Joissa kaikki vastuu pienemmistä sisaruksista kasataan yhden, yleensä tytön harteille, viedään tältä kaikki omat tarpeet ja oikeudet (esim. saa leikkiä kavereiden kanssa, mutta samalla pitää hoitaa 2-vuotiaita vilkkaita kaksosveljiä), lasta lyödään kun ei osaa keittää puuroa oikein jne. jne.
SIis ihan järkyttäviä vanhempia on olemassa. Toki isompien on hyvä oppia pitämään pienemmistään huolta, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään vastuun sälyttämistä ole, vaan sitä, että lapsikin saa välillä päättää. Tiedän, että kun kysyn tuon kysymyksen, että vastaus on "pizzaa". Entä sitten? Minäkin haluan pizzaa silloin tällöin.
vanhempi-lapsi yhdistelmiä, lapsi kulkee edellä ja isi tai äiti kulkee perässä ja kyselee "kultapupuliini, mitähän me tänään syötäisiin?".
Voi haloo.
No en minä tosiaankaan oleta, että lapsi päättää mitä meillä syödään! Juttelenpahan vaan niin kuin ihmiselle. Toisekseen minusta ainakin olisi ihan hyvä, että lapsi oppisi tuntemaan itsensä osalliseksi perheen päätöksiin kuten esim. siihen mitä ruokaa kaupasta ostetaan. Yhdessähän ne syödäänkin.
Että tämän luokan päätökset on lapselle liian isoja ja lisää vaan turvattomuuden tunnetta. 3-vuotias on vielä niin pieni, että ruokaan liittyvät päätökset on tasoa tykkäsitkö omenoista vai banaaneista, ei tasoa mitä me tänään syötäisiin. Lisäksi jos lapselta kysyy ja vastaus on pizzaa ja karkkia, ja äiti sanoo siihen että juu ei osteta, niin mikä on silloin kysymisen tarkoitus ja mitkä fiilikset siitä jää lapselle? Ja toisaalta jos sitten ostetaan sitä pizzaa, niin lapselle jää se käsitys että hän päätti siitä mitä perhe syö -> liikaa tuonikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä tosiaankaan oleta, että lapsi päättää mitä meillä syödään! Juttelenpahan vaan niin kuin ihmiselle. Toisekseen minusta ainakin olisi ihan hyvä, että lapsi oppisi tuntemaan itsensä osalliseksi perheen päätöksiin kuten esim. siihen mitä ruokaa kaupasta ostetaan. Yhdessähän ne syödäänkin.
Että tämän luokan päätökset on lapselle liian isoja ja lisää vaan turvattomuuden tunnetta. 3-vuotias on vielä niin pieni, että ruokaan liittyvät päätökset on tasoa tykkäsitkö omenoista vai banaaneista, ei tasoa mitä me tänään syötäisiin. Lisäksi jos lapselta kysyy ja vastaus on pizzaa ja karkkia, ja äiti sanoo siihen että juu ei osteta, niin mikä on silloin kysymisen tarkoitus ja mitkä fiilikset siitä jää lapselle? Ja toisaalta jos sitten ostetaan sitä pizzaa, niin lapselle jää se käsitys että hän päätti siitä mitä perhe syö -> liikaa tuonikäiselle.
Kyllä minäkin saatan 4-vuotiaalle jutustella kaupassa, että "mitähän tänään syötäisiin..?". Ei se tarkoita, että hän keksii tai päättää ruuan. Jos häneltä kysyttäisiin, meillä ei syötäisi muuta kuin nakkeja ja makaroonia. Eli hän ei todellakaan päätä ruokalistasta, kunhan höpöttelen ja samalla mietiskelen itse mitä ostaisin ja mitä niistä aineksista tekisin (ja kauppalistakin on usein jo valmiina).
saattaa herätä useita kertoja yöllä, vaatia mehua ym. Mehua yöllä? Toisen tuttavan samanikäinen tekee vieläkin kaikki tarpeensa vaippaan, kun äiti ei osaa ennakoida milloin hänellä on hätä eikä lapsi halua istua potalla. Osaisiko tuon ikäinen jo kertoa, että pissattaa tai kakattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erota taas olennaista epäolennaisesta. Kyllähän minä höpisen jo koirallenikin ulkona, että "mentäisiinkö sitten vaikka tuonne". Ei se sitä tarkoita että koira saa päättää. Se on semmoista kohteliasta seurustelua ja äänessä olemista. :)
eikö ihmiset erota taas olennaista epäolennaisesta.
3 veepä ei olekaan aikuinen. Sepä se pointti olikin, että aikuiset ei aina osaa asettua lapsen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihteletko sinäkin ihan iloisesti turvaistuinten paikkaa kauppaan mennessä ja takas tullessa taas toiseen paikkaan, kun lapsi niin määrää. Ja jätät turvavyöt laittamatta, kun lapsi kiukuttelee. Ja joidenkin mielestä turvaistuinta ei edes saisi asentaa etuistuimen turvatyynypaikalle.
Eli kyse ei todellakaan ollut mistään normaalista systeemistä, että vaihdetaan paikkoja huvin vuoksi, vaan että vanhemmat antaa lapsen istua ilman turvaistuinta ja ilman turvavöitä vain siksi, että lapsi vähän kiukuttelee.
Eli kun lapsi haluaa istua auton etupenkillä, niin lapsi saa istua ja äiti menee takapenkille.
Rajojen lisäksi lapsi tarvii vanhemmat, jotka huolehtivat hänen turvallisuudestaan.
Siis täh? Minä menen usein takapenkille jos jompikumpi lapsi haluaa istua etupenkillä. Ei minua haittaa yhtään istua takapenkillä, ja lapselle etupenkillä istuminen tuottaa paljon enemmän iloa kuin minulle. Olisin kyllä aika ilkeä jos istuttaisin lapsia aina samalla paikalla ihan vaan periaatteen vuoksi.
Puhun myös kaupassa tyyliin 'Mitäs sitten ostettaisiin kultapupuliini?'. Ei tuo 3-vuotias vielä ymmärrä esim. päivän politiikkaa joten ihan suotta yrittäisin vaikeammista asioista siellä kaupassa keskustella.
Kyllä minäkin höpötän kaupassa lapsille, että missähän on sitä ja sitä tai että laitettaisiinko tänään sitä tai sitä.
He osallistuvat kauppareissuun. Ei se ole yhtään sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihteletko sinäkin ihan iloisesti turvaistuinten paikkaa kauppaan mennessä ja takas tullessa taas toiseen paikkaan, kun lapsi niin määrää. Ja jätät turvavyöt laittamatta, kun lapsi kiukuttelee. Ja joidenkin mielestä turvaistuinta ei edes saisi asentaa etuistuimen turvatyynypaikalle.
Meidän istuimet siirtyvät ihan nostamalla. No big deal. Pyytävätpähän jotain mistä tykkäävät. Joskus saavat pyytämänsä, joskus eivät. Kyllä minäkin oletan että he auttavat minua kun pyydän...
vanhempi-lapsi yhdistelmiä, lapsi kulkee edellä ja isi tai äiti kulkee perässä ja kyselee "kultapupuliini, mitähän me tänään syötäisiin?".
kyllä meillä todellakin ainuinen määrää, kysyn silti näin joskus ihan six että sais ideaa..
Luulisi sen ikäisen kirjoittaman viestin erottuvan joukosta paremmin. Nyt täytyy sanoa, että minä en huomannut mitään.
eikö ihmiset erota taas olennaista epäolennaisesta.
3 veepä ei olekaan aikuinen. Sepä se pointti olikin, että aikuiset ei aina osaa asettua lapsen asemaan.
Ei se ole yhtään sen kummempaa.
Miksi luulet että lapset esim. erossa kuvittelevat yleisesti että ero on heidän syytään? Vaikka vanhemmat eivät ole sanoneet lapsille mitään sen suuntaistakaan. Lasten logiikka toimii toisella lailla kuin aikuisten ja heillä on taipumusta ottaa asioita herkemmin omalle kontolleen kuin aikuset osaa kuvitellakaan.
että höpöttelen sillekin, että "mennäänkö tänään rantareittiä vai katua" jne.
Eli sellainen täydellinen rajattomuus ja matelu lasten edessä ärsyttää. Vanhemmat tuntuvat enien pelkäävän sitä, että lapsi alkaa huutaa ja siksi annetaan kaikki periksi ja juostaan sängyn vierellä öisin viemässä mehua, toista peittoa ja päivisin juostaan lapsen pillin mukaan, syödään milloin sattuu ja mitä lapsi sattuu haluamaan. Karkkia syövät pussikaupalla, jopa nuorin, joka on 1,5 vuotias. Usein tällaista menoa näkee mummoloissa (joissa sen vielä ymmärrän, kun kyse ei ole normiarjesta), mutta että vanhemmilla ei ole mitään kasvatuksellista linjaa tai selkärankaa. Saman perheen lapset tuijottavat tv:tä kaiket illat (mitä vain ohjelmia) ja sitten ihmetellään, kun ovat ylivilkkaita, eikä heitä tahdo saada nukkumaan. Ja pahinta on, kun nämä vanhemmat sitten ääneen valittavat, että kyllä teillä sitten on helppo elämä, kun lapsenne ovat noin kilttejä ja noudattavat sääntöjä. Mitenkään ei heidän kaalinsa mahdu se, että vanhempien omalla toiminnalla on valtava vaikutus lasten toimintaan, eikä meilläkään se tietty kuuliaisuus itsestään tule!
Nääs kun se 3 vee ei vielä tajua mistä asioista voi olla vastuussa ja mistä ei. Se luulee ihan oikeasti, ettei äiti tiedä mitä syötäisiin ja hänellä pitäisi olla näkemys asiasta. Lisää kai turhaa stressiä lapsen elämään.