Lue keskustelun säännöt.
Mitä järjettömiä kasvatuskeinoja olet havainnut tuttavillasi?
18.05.2009 |
Ei kai tässä kukaan täydellinen äiti ole, mutta välillä pistää miettimään, että voisi kai sitä tervettä järkeäkin kasvatuksessa käyttää.
Mun yksi tutta änkee 2,5- vuotiaan lapsensa pieneen syöttötuoliin ja voivottelee, kun se on niin vaarallista. Vaarallista siksi, kun se lapsi kuulemma osaa jo tulla pois tuolista ja tippuu sitten siitä aina lattialle ja satuttaa itsensä. Vihjasin kyllä, että voisihan tuon laittaa normaaliinkin tuoliin istumaan, koska on aivan terve ja normaalikokinen lapsi ja ylettää ihan hyvin normaalista tuolistakin.
Sama ihminen voivottelee, että kun heidän lapsilleen täytyy antaa aina pipareja ja/tai karkkeja kasa, että suostuvat lähtemään kotoa autoon ja/tai ulos. Muuten huutavat kurkku suorana ja heittäytyvät lattialle. Ei sitten tullut mieleen, että lapset vedettävät vanhempiaan ja tietävät, että tällä keinolla saavat ne piparinsa ja karkkinsa.
Kommentit (69)
Lähipiirissä ns.ammattikasvattaja, joka tuntuu kyllä muuten olevan pätevä (työssään), mutta kotona onkin sitten aivan eri juttu.
On varmasti raskasta työssä, mutta oppeja olisi kannattanut hyödyntää myös kotona. Omilleen on antanut kaikessa periksi. Saavat mitä haluavat ja jolleivat heti saa, järjestävät kauhean kohtaukset. Ts. lapset pyörittävät vanhempiaan täysin.
Tosi raskasta kyläillä heillä, sillä lapset vie kaiken huomion. He keskeyttävät aikuisten puheet koko ajan, jatkuva esitysten tulva, näsäviisastelua, saattavat sanoa vieraille, että alkakaa jo lähteä. Kyseiset lapset ovat jääneet usein kiinni
Kun joskus harvoin komentavat lapsiaan, se tapahtuu tyyliin ethän nyt pupuliini höpsönen tee noin.
Nyt lapsensa lähestyvät murkkuikää ja vanhemmat ovat sanoneet miten rankkaa on eivätkä jaksaisi.
-- siellä on tosi raskasta olla kylässä koska ei koskaan saa puhua ystävän kanssa rauhassa ilman että joku keskeyttää, saa raivarin tai muuten pitää ääntä. JOskus huutavat lujaa meille aikuisille että meidän pitää olla hiljaa yms. kivaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrohan nyt mitä sille lapselle sitten saa jutustella, jos edes ruoista saa puhua? Saako esimerkiksi ihmetellä, että missähän ne autonavaimet mahtavat olla tai päivitellä kovaa ukkosmyrskyä, ilman että lapsi ottaa ne omalle kontolleen? Entäs jos sanoo, että voi kun pitäisi vielä tuo vessakin vielä siivota, mutta en kyllä nyt ehdi, kun pitää lähteä sinne X:n luo?
Kyllähän kaikesta saa tuolla logiikalla traumoja aiheutettua lapselle. Tuppisuuna pitää ilmeisesti olla ja puhua vain välttämättömät ja nekin harkiten.
Ei se ole yhtään sen kummempaa.
Miksi luulet että lapset esim. erossa kuvittelevat yleisesti että ero on heidän syytään? Vaikka vanhemmat eivät ole sanoneet lapsille mitään sen suuntaistakaan. Lasten logiikka toimii toisella lailla kuin aikuisten ja heillä on taipumusta ottaa asioita herkemmin omalle kontolleen kuin aikuset osaa kuvitellakaan.
Minä olen aina ottanut lapsen mukaan miettimään yhteisiä asioita, myös ruokakaupassa. Mietin usein ääneen esim. mitähän sitä tänään syötäis? Jos lapsi ehdottaa jotakin epäterveellistä, voin jatkaa ääneen ajattelemista ja perustella miksi lapsen ehdottama vaihtoehto ei käy. Lapsi oppii tekemään hyviä valintoja tulevaisuudessa, kun harjoitellaan päätöksentekoa yhdessä. Nykyään lapsi osaa jo itse ottaa huomioon myös terveellisyysnäkökohdan, eikä näistä asioista tarvitse tapella. Lapsi kulkee kaupassa mukavasti mukana, kun hänen kanssaan voi keskustella. Hänellä on tunne siitä, että häntä arvostetaan ja että äiti ajattelee hänen parastaan. Lapsi on nyt viisivuotias, mutta keskusteltu on niin kauan kuin lapsi on osannut.
Minusta lapsen kanssa keskustelua ei pidä jättää väliin sen vuoksi, ettei hän kuitenkaan ymmärtäisi, keskustellessa nimenomaan oppii ymmärtämään. En ole huomannut hänen ahdistuneen, koska hän luottaa siihen, että äiti osaa tehdä perustellun hyvän valinnan. Sen sijaan olen nähnyt hänen kasvoillaan ylpeyttä, kun saa olla mukana miettimässä tärkeitä asioita. Lapsi on motivoitunut syömään terveellisesti, ymmärtää jos ei saa herkkuja tahtoessaan, on motivoitunut harjaamaan hampaansa.
En käsitä älytöntä valtataistelua. Aikuisella on tietenkin oltava valta, koska hän huolehtii lapsesta. Minusta valta ei ole kiinni tuollaisista pikkuseikoista, esim. saako istua etupenkillä vai takapenkillä...kuulostaapa lapsellisislta tällaiset aikuiset.
Tiedän että monet paheksuvat tapaani keskustella lapsen kanssa sivistyneesti, eipäs-juupas-väittely olisi kai parempi. Olen kuitenkin huomannut että ystävällinen ja rento tyyli toimii meillä hyvin, enkä siis aio vaihtaa tyyliäni.
5kk ikäinen vauva katselee päivät pitkät lastenohjelmia, koska äiti ei jaksa touhuta hänen kanssaan mitään.
7-vuotias nukkuu vanhempien välissä, koska vanhemmat eivät saa häntä omaan huoneeseen. Tästä seuraa se, että äiti ei juuri nuku.. Lapsi ei myöskään mene nukkumaan ennen kuin jompi kumpi vanhemmista tulee myös nukkumaan. Hän siis valvoo joka päivä 22->
Mutta en ymmärrä näitä äitejä jotka eivät uskalla kieltää lastaan...
esim.muskarissa menee 10min kun joku äiti yrittää saada kapulan lapsensa kädestä pois..tyyliin antaisitko sen kapulan,voi että kun on vaikeaa luopua,annettaisiin nyt tätille kapula..huokaus.Kapula pois ja thats it.
Sama homma muutenkin jos johonkin mentävä niin sitten lähdetään eikä mitään mentäisiinkö jo..voi että kulta mentäisiinkö syömään jo kotiin..lapsi huutaa ja karjuu kun ei haluu esim.puistosta pois ja lähtö venyy ja venyy=)Näitä hyssyttelijöitä en jaksa.Itse varoitan kerran esim.kohta ruvetaan lähtemään kotiin ja kerätään lelut,sitten 15min päästä toimitaan ja lähetään.
Nää on jotenkin väsyttäviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun myös kaupassa tyyliin 'Mitäs sitten ostettaisiin kultapupuliini?'. Ei tuo 3-vuotias vielä ymmärrä esim. päivän politiikkaa joten ihan suotta yrittäisin vaikeammista asioista siellä kaupassa keskustella.
Nääs kun se 3 vee ei vielä tajua mistä asioista voi olla vastuussa ja mistä ei. Se luulee ihan oikeasti, ettei äiti tiedä mitä syötäisiin ja hänellä pitäisi olla näkemys asiasta. Lisää kai turhaa stressiä lapsen elämään.
Olen senkin lukenut, ettei lapselle saisi puhua konditionaalimuodossa (mitä tehtäisiin, mentäisiin, otettaisiin), koska se luo epävarmuutta. Sattumoisin on vaan kohteliaan kielenkäytön yksi tapa. Ja senkin voisi opetella. Eihän kukaan sylivauvallekaan puhu vain sitä, minkä hän ymmärtää että gägägää vaan. Sillai sitä oppii uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se ei samalla tarkoittaisi sitä, että lapsi itse saa päättää, mihin mentäisi tai mitä tehtäisiin. Mun lapsi kokee sen huijauksena ja valehteluna, jos annetaan ymmärtää, että nyt voi päästä jonnekin mihin haluaa ja sitten mennäänkin jonnehi muualle, kuten plantageniin
Olen senkin lukenut, ettei lapselle saisi puhua konditionaalimuodossa (mitä tehtäisiin, mentäisiin, otettaisiin), koska se luo epävarmuutta. Sattumoisin on vaan kohteliaan kielenkäytön yksi tapa. Ja senkin voisi opetella. Eihän kukaan sylivauvallekaan puhu vain sitä, minkä hän ymmärtää että gägägää vaan. Sillai sitä oppii uutta!
ja kasvatetaan lapset niiden oppien mukaan, jotka täällä kulloisenakin päivänä sattuvat jylläämään. Aika järjetöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävivät eilen kylässä ja teki mieli sanoa jotain mutta enpä saanut suutani kuitenkaan auki.
Pojalla on epäily jotain ylivilkkaushäiriötä, tästä kerrottiin minulle kovaan ääneen kahvipöydässä joka on lähellä olohuonetta jossa taas tuo poika katsoi piirrettyjä (häntä ei vaadittu tulemaan pöytään seurustelemaan tms., iskettiin vaan mukana tuotu dvd soittimeen). Kun säikähdin että ääneen puhuivat tollaista, ei haitannut sillä "ei se mitään ymmärrä ja onhan tossa noi piirretytkin". Tarjosin pojalle kaikkea mahdollista ja maanittelin hetken pöytään, mikään ei kelvannut vaan joi omasta kokis(!!)pullosta säännöllisesti ja istui katsomassa piirrettyjä hiljaa. Koko vierailu meni samaa rataa, vähän väliä pojasta puhuttiin rumia (enkä minä keksinyt mitään fiksua sanottavaa tietenkään kun olin niin järkyttynyt tavasta jolla puhuivat) ja lopuksi naureskeltiin että poika oli sytyttänyt roskiksen palamaan tuossa yksi päivä...
Kunpa olisi provo. Vaan ei ole.
kuukaudessa kaupassa, muuten käyn yksin. Sillon kun lapsi on mukana, hän saa päättää mitä syödään, eli tuon pari kertaa kuukaudessa. Minä tietysti hyväksyn sen ruuan eikä se siis voi olla vanukasta ja pullaa, vaan ihan "oikeeta" ruokaa. Me siis varmaan näytetään ja kuulostetaan tuolta, vaikka kysynkin lapselta jo ennakkoon että mitä se haluu ruuaksi, mutta kaupassa vielä varmistan. Eikä kaikkia ostoksia tehä sen mukaan mitä lapsi haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen senkin lukenut, ettei lapselle saisi puhua konditionaalimuodossa (mitä tehtäisiin, mentäisiin, otettaisiin), koska se luo epävarmuutta. Sattumoisin on vaan kohteliaan kielenkäytön yksi tapa. Ja senkin voisi opetella. Eihän kukaan sylivauvallekaan puhu vain sitä, minkä hän ymmärtää että gägägää vaan. Sillai sitä oppii uutta!
kun olin hoitamassa 2,5v kummipoikaani. Nätisti PYYSIN aina tekemään sitä tai tätä ja ylläri ylläri yleensä tosi kuuliainen kummipoikani oli aivan helvetin rasittava koko päivän. En tajunnut ollenkaan mistä johtui kunnes siskoni sitten valisti ettei lapsilta pyydellä vaan sanotaan että nyt tehdään näin ja hommat hoituu.
Automaattisesti vaan aloin konditionaalissa puhumaan juurikin siksi että se on kohteliasta, mutta lasta se lähinnä hämmensi ja hän alkoi riekkumaan ja kieltäytyi tekemästä mitä pyysin.
tosiaankin, konditionaalin käyttö ei ole kovin suositeltavaa pikkulapsen kanssa. totta on joo, että se on tavallinen normaali kohtelias tapa puhua, mutta pikkulapsi ei tosiaankaan sitä ymmärrä. lapeselle täytyy sanoa tyylin "kohta lähdetään kotiinpäin" eikä "lähdettäiskös pian" koska nuo kaksi asiaa tarkoittavat pienelle kahta aivan eri asiaa.
tuosta ruokakauppajutustelusta: kyllä minäkin juttelen lapselle, tietenkin, ostoksia tehdessä. mutta en kysele että mitäs me tänään tehtäisiinkään ruuaksi, vaan esim. "noniin, katsotaanpa mitä ostetaan tänään ruuaksi". koska se että mitähän nyt syötäis tarkoittaa lapselle ihan oikeasti sitä ettei äiti nyt tiedä ja lapsi luulee että nyt hänen täytyy päättää. se että mietin että katotanpa mitä otetaan sisältää sen etten itse tiedä ehkä mitä tehdään, mutta ei minun ole sitä mikään pakko lapselle ilmaista. lapset ottavat stressiä päätöksistä. samoin, lapsi ei saa valita että mitä ostetaan karkkipäivänä. joka kerta annan kaksi tai kolme vaihtoehtoa, joista saa vpaasti valita. tällä tavalla lapsi on mukana päätöksenteossa ilman että vanhempi menettää kontrollinsa.
veljen vaimolla on ärsyttävä tapa naureskella aina kun heidän 4v on vain kertakaikkisen töykeä, esim. haukkuu saamansa synttärilahjat, kahvipöydän antimet, puhuu päälle ja keskeyttää tai kiljuu suoraa kurkkua jos ei just nyt tehdä just niin kuin hän haluaa. aivan superraivostuttavaa. veli on kertonut, että poika käyttäytyy muitten seurassa aivan normaalisti, mutta äitiään pyörittelee miten vain, koska äitinsä vain nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinkin kysyn lapselta, "mitäs tehtäis ruuaksi tänään" sitten lapsi vastaa vaikka "makaronilaatikkoa", johon minä: "sitä oli eilen, ei voi joka päivä syödä samaa. Tehtäiskö tänään lohikeittoa?" Johon lapsi: "joo". Tai sitten yksinkertaisesti sanon "joo, hyvä idea".
Minun lapseni ovat tottuneet keskustelemaan ja keskustelemalla tuomaan julki mielipiteitään ja pettymyksiään jne. Me käydään iloisilla mielin ja kiireettömästi kaupassa, kyllä siellä silloin ehtii keskustelemaankin. Enkä koe, että lapseni olisivat suurien paineiden alla kun saavat valita syövätkä sydämen vai kukan muotoista makronia! Eipä tartte ruokapöydässäkään kuunnella valitusta kun lapset ovat itse ruokansa valinneet.
Mä olen saanut jo lapsesta asti pohtia kysymystä "millä sitten eletään", sillä talousasioiden turhankin negatiivinen pohdiskelu oli tavanomaista. Vanhemmillani oli myös hieman aliarvioiva ote lasten ymmärrykseen, sillä niistä lapsille piti heti rankimman kautta opettaa ettei raha kasva puissa. Harva varmaan on saanut niin runsaasti vanhemmiltaan tyhmiä neuvoja, sillä niitä tulee vieläkin. Jos huomauttaa, että ymmärtää asian itsekin, vastauksena tulee teko-äidillinen "no niin että sitten ymmärrät" -kuitti.
kaverillani on vähäruokainen 5 v tyttö ja hän antaa lapsen aina itse ottaa ruokaa. Ja lapsi ottaa sitä AINA liikaa. Kaataa aamuisin iiiisooon kulhollisen suklaamuroja ja syö siitä kolmanneksen. Tai haluaa kokonaisen broilerinfileen, vaikka ei kuitenkaan jaksa sitä syödä kokonaan.
Minua ärrrrrsyttää tuollainen ruoan poisheitto. Lapsen voi opettaa santsaamaan.
Antaa lapsilleen liian usein periksi, sitten vielä jaksaa ihmetellä kun ne narisee. Esim. lapset pyytää suklaata, äiti kieltäytyy antamasta lapset narisee sitä koko ajan ja lopulta äiti antaa sitä suklaata lapsille.
Sama äiti pakotti lapsensa päiväunille. Parikin tuntia saattoi lapset vaan olla sängyssä ilman että nukkuivat. Äiti sai raivareita kun lapset heitteli peitot ja tyynyt lattioilla kun olivat ihan tylsistyneitä. Toinen lapsi leikki usein kakallaan sängyssä.
täyttää syksyllä 4. Kun äiti tulee häntä hakemaan kerhosta, tyttö alkaa vikistä "äiti äiti", ei pue pätkääkään eikä tosiaan anna kerhon vetäjien keskustella äidin kanssa sanaakaan rauhassa ilman että hän vikisisi vauvamaisesti päälle. Äiti ei tietenkään sano sanaakaan lapselle lopettaakseen tätä.
Jos on jotain vanhempi-lapsi -toimintaa kerhossa, niin äiti pitää tätä kohta 4v koko ajan sormesta kiinni tai sitten tyttö istuu sylissä. Pikkuveli 2v luonnolisesti ei koskekaan lattiaan, vaan on sylissä hänkin.
Ulkotapahtumassa äiti roikotti kaksivuotiasta koko ajan sylissä (veli osaa kävellä, mutta äiti ei päästänyt häntä maahan ulkona kuin pikkuhetkeksi) ja isosisko roikkui koko ajan äidin housun puntissa. Ei puhettakaan että olisivat voineet ottaa osaa yhteisiin liikuntarasteihin, äiti ei edes koittanut houkutella lapsiaan tekemään niissä mitään.
Säälittää äiti, joka ei uskalla olla ilman lapsiaan ollenkaan. Ja säälittää lapset, jotka eivät saa kasvaa ja kehittyä niin kuin muut ikätoverit, vaan äiti itsepintaisesti pitää heitä molempia 1-vuotiaan tasolla...
Mm ruokapöydässä lapsi röyhtäilee todella äänekkäästi ja nauraa päälle.
Kun kerran toruin lasta, positiivisesti tyyliin "Markuuus", niin äiti sanoi hyvin
napakasti, kyllä meidän Markus saa. Emmä ole viittinyt tollasta kieltää...
Samainen äiti ei koskaan kiellä lastaan julkisesti. Mutta sitten kotona kuulemma raivoo asiasta...ihan niinkuin lapsi enää kotona muistaisi, miksi torutaan...sitten tämä äiti ihmettelee, miten minulla on niin kiltit ja tottelevaiset lapset. Tosin, ihmettelee myös, miksi jaksan aina olla niin tiukka...
Meitä on niin moneksi. Mutta toisaalta, kaverini on kuitenkin ihan hyvä tyyppi. Sääli, ettei jaksa kasvattaa, mutta edestään löytää :D
Nää, jotka kieltää ruokakauppajutustelun, ovat lukeneet jokusen kasvatusoppaan vähän liian tarkkaan ja ottaneet kaiken kirjaimellisesti. Minäkin olen lukenut, ja tutulta kuulostaa....
Silti juttelen 3-vuotiaalleni juuri tuohon tyyliin: "Mitähän laitettais tänään ruoaksi" ja tunnen tyttöni sekä tiedän, että hän ymmärtää vastuun ja päätösvallan olevan silti minulla. Jos tyttö esim. ehdottaa lasagnea viikolla, niin selitän, että ei sitä, koska sen laittamiseen menee niin kauan ja tyttö ymmärtää kyllä.
Minä laitan ruoan aina tytön kanssa yhdessä, hän on tosi kiinnostunut kokkailusta ja kaupassakäynnistä ja ehdottaa tosi järkeviä ruokalajeja (viimeksi kalaa ja kuskus-salaattia). Hän ei ole kovin innoissaan kasviksista, mutta itse ostetut ja laitetut ruoat maistuvat aina.
Niin että jos joku näkee meidät ruokakaupassa niin ei huolta :-) Tyttö tykkää keittiöjutuista ja ymmärtää kyllä, kuka loppujen lopuksi on vastuussa näistä jutuista. Ihan kiva, että kasvatusperiaatteet on hanskassa, mutta kannattaa perehtyä samalla innolla siihen ihan omaan lapseen ja etsiä teidän perheelle sopivin tapa.