Lue keskustelun säännöt.
Jos olisin tiennyt miten työlästä on kahden lapsen kanssa olisin jättänyt toisen tekemättä
17.05.2009 |
vaikka ovatkin tyttö ja poika ja ikäeroakin löytyy, toinen kohta 8v ja toinen 4v, leikkivät silti joka päivä paljon yhdessä.
Kommentit (21)
uhmaikäisen ja vaativan 3-vuotiaan ja mahavaivoja itkevän vauvan kanssa
Tosin esikoinen oli vuotta nuorempi ja siksi vielä vähän tolkuttomampi. Mutta voin vannoa, että vielä se isoksi iloksi muuttuu! Pahin mustisvaihe kesti esikolla 2-3 kk, minkä jälkeen lattialla liikkuva pikkusisarus alkoikin olla mielenkiintoinen tyyppi. Iltaisin toki tuli pitempään mustisoireita, kun esikoinen oli väsynyt, mutta muuten elämä helpotti parissa kuukaudessa.
Voimia! Tosi moni on käynyt läpi tuon vaiheen samanmoisena ja kaikki on pikku hiljaa muuttunut helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin esikoisesta. Esikoista rakastan ja hänen elämäänsä vauvan tulo ei saa pilata. Jos lähden tästä paskaläävästä, otan esikoisen mukaani ja jätän vauvan isälle.
Oikeasti, pari kuukautta, ja elämä on ihan erilaista. Jos tuntuu, että et jaksa, hanki tilapäisiä lapsenvahteja itkevää vauvaa kanniskelemaan vaikka pari kertaa viikossa. Tai laita esikoinen kerhoon tai osapäivähoitoon.
Minusta kuulostaa, että olet tosi väsynyt tai sitten masentunut. Etsi apua, älä luovuta!
Toivottavasti voit lohduttautua sillä, että kolmannen lapsen myötä homma vasta villiksi muuttuukin.
Sinulla on kuitenkin kaksi kättä - saat syliisi mahtumaan hyvin kaksi lasta. Voit heitä silittää, voit jopa syöttääkin kahta yhtä aikaa. Vaan minne sen kolmannen laittaa?
Vaippoja vaihtaessa voi yhdelle pikkuiselle vaihtaa, toista siinä vähän rauhoitella. Vaan mitä teet kolmannelle?
Auton takapenkille saa kaksi lapsenistuinta mahtumaan hyvin. Vaan komatta varten pitää vaihtaa jo tila-auto.
Matkoilla saat helposti varattua hotellihuoneita kahdelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Vaan sitten käy hankalaksi, kun pitääkin majoittaa kolme lasta.
Listani on loputon. Tosin olen onnellinen kolmesta pallerostani ja juniori teki meidän perheestä todellisen perheen. Yhteen hiileen pitää puhaltaa, jos kaikki haluavat pysyä lämpiminä.
se vaativa on aluksi. meilläkin ikäeroa 1v3kk mutta kyllä se kuopuksen 1v. synttäreiden tienoilla alkoi jo helpottaa. nyt on jo kolmaskin tulossa, tule 1v9kk ikäeroa kakkoseen.
kuulostaisi että sinulla saattaa olla masennuksesta kyse.
Kahden kanssa on alussa työlästä, mutta sitten kun nuorempi on yli 2v, niin pääsee helpommalla.
Saitsitko mitään helpotusta/apua arkeen? Kuinka hyvin miehesi osallistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iältään ovat 7v tyttö ja 4v poika. Kokoajan riitelevät, millään ei nuorempi tajua, ettei toisen kädestä oteta leluja, ja jos vanhempi tulee syliin, nuorempikin tahtoo. Leikkivät kyllä vähän aikaa hyvin, mutta enimmäkseen erikseen. Joka päivä saa huutaa, kun eivät usko mitään. Kylässä osaavat onneksi käyttäytyä.
Jos joskus harvoin toinen on mummon luona yökylässä, niin onpa helppoa olla vain toisen kanssa. Mutta vielä en ainakaan kadu, että kaksi tuli tehtyä.
Meillä oli helppo esikoinen. Toinen syntyi 1,5 v ikäerolla ja olikin sitten tosi itkuinen ja heräili yöllä tosi tosi paljon. Elämä oli tosi rankkaa kuopuksen yöheräilyjen ym. ongelmien kanssa. Sittemmin löytyi paljon allergioita noin 10kk iästä lähtien. Kun lapsella oli sopiva ruokavalio kaikki oli taas helppoa paitsi että esikoinenkin rupesi oireilemaan allergisesti ruoka-aineille. Ja nuoremmalle tuli korvatulehduksia paljon, sitten ilmastointi ongelmia korviin, sitten tosi voimakas refluksi öisin josta kärsittiin nelisen kuukautta kantaen parivuotiasta lasta öisin tunteja. Ja sitten tuli vielä astma ja tosi pahat ihottuma ekseemat kuvioihin.
Kolmas lapsi on kanssa allerginen mutta hänen kanssaan elämä on ollut tosi paljon helpompaa kun on heti alusta asti etsitty sopiva ruokavalio joten ei ole tarvinut kanniskella mahavaivoja itkevää vauvaa kuin satunnaisesti ruokakokeiliujen yhteydessä.
Eli jos lapsi tuntuu sairaalta niin ei kun etsimään apua esim. hyvältä yksityiseltä lastenlääkäriltä joka on mielellään erikoistunut allergioihin... Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on kunnossa, ainakin minun kokemukseni mukaan.
Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, jos olisin tiennyt, että toinen lapsi ei vaan tuplaa työtä, ongelmia, huolia vaan kymmenkertaistaa ne, niin en olisi toista tehnyt.
Ajattelin, että sisarukset on rikkaus ja pitäähän sellainen olla lapsellani. Itse kun olen ainut lapsi. En tajunnut millainen riesa ja painajainen esikoinen voi nuoremmalle lapselle olla.
Kun jompikumpi lapsi on hoidossa ja olen kahden toisen kanssa, niin hermot lepää ja on niin ihanan rauhallista. Lapsikin tottelee ja meillä on kivaa. Kolmistaan meillä on harvemmin kivaa, kun on jatkuvaa mustasukkaisuutta, kilpailua ja pahaa oloa.
En tajunnut mikä riesa se sisarus voi olla toiselle.
on tehdä kaksi lasta tuolle "miehelle" olisin jättänyt tekemättä... =) kaveripiirissä on paljon lapsi- ja perherakkaita miehiä, joita ei tärppää ja minä tuhraan elämäni tuon kanssa =(
itse kullakin risti kannettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun se elämä on niin rankkaa......... huoh...
T: seitsemäs tulossa
Nyt on myöhäistä katua kun paska on jo housussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhmaikäisen ja vaativan 3-vuotiaan ja mahavaivoja itkevän vauvan kanssa. Varmaan jätän vauvan isälle ja otan mukaani vain tuon taaperon joka saa taas olla äidin ainokainen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis sanotaan, että yhden kanssa oli tylsempää. Sitten kun toinen syntyi (esikoinen oli 1v8kk) niin taloon tuli ihanaa elämää. Täytyy kyllä sanoa, että meillä ei ole sairasteltu eikä kukaan ole allerginen millekkään tms, nukkumiset aina sujuneet ja kaikki muukin.
Jaksamisia sulle ap!
kasvaa, niin elämä helpottuu. Yritä jaksaa!
Nyt kun on kolme lasta, on jo helpompaa. En tiedä tuntuuko muista tältä, mutta nyt kun lapsista on seuraa toisilleen, ja on tosiaan elämää talossa, on minullakin helpompaa. Toki sitä ruoan laittoa ja pyykinpesua ja siivousta on enemmän, mutta henkisesti on helpompaa.
Meillä 2-v. ja vauva, ja olen ihan puhki. Ja päälle kauheat omantunnontuskat omasta pärjäämättömyydesta, tiedät kai tunteen? Aika kuitenkin kuluu, lapset kasvavat ja parin vuoden kuluttua on taas ihan eri tilanne. Voimia!
Meillä esikoinen menee osapäivähoitoon syksyllä, olisiko teillä vaihtoehto? Parempi ennaltaehkäisy kuin äidin pimahtaminen. ;)
tekaistaan se toinen kun vauvat on niin ihania. Sitten ei oikein jaksetakaan sen esikoisen kans enää ja työnnetään se jaloista pois hoitoon.
Muistattehan kertoa niille esikoisille sitten aikusina, että "minä en jaksanut sinua, joten panin sinut ammattikasvattajien kasvatettavaksi päiväkotiin"
kuin esikoisesta. Esikoista rakastan ja hänen elämäänsä vauvan tulo ei saa pilata. Jos lähden tästä paskaläävästä, otan esikoisen mukaani ja jätän vauvan isälle.
Hyvä roiskia kun ei tiedä tarkemmin toisten tilanteita. Alan olla totaalisen kyllästynyt tähän kotihoito/päivähoito-vääntöön. Mikä helkkari akkoja oikein vaivaa, kun on pakko päästä sättimään muiden valintoja? Tekeekö miehet vastaavaa? Hankkikaa elämä!