G: Pahin kriisisi?

lapsen koliikki ja allergiat, keskenmeno, molemmilla lapsilla neurologisen kehityksen häikkää, mieheltä pamahti selästä välilevy ja oli toimintakyvytön melkein vuoden, itse uuvuin ja masennuin. Tällä hetkellä ollaan jo aika selvillä vesillä

vaiheessa meidän perheessä sairastuivat melkein kaikki... äitini, isäni, siskoni, isovanhemmat, mieheni sisar. Enkä nyt puhu pienistä sairauksista vaan syöpä, vakava mielenterveyshäiriö, aivoinfarkti jne. Osa parantunut, osalla krooninen vaiva, jotkut kuolleet. Jossain vaiheessa tuntui, että en jaksa enää! Vaikka itse en sairastunutkaan, elämästä meni n. 10 vuotta jatkuvassa stressissä, itse "kukkeimmassa" nuoruudessa.

oli tuhota, koska se oli surua ja huonoa uutista toisensa perään eikä mitään tietoa loppuuko se koskaan, ei sellaista surutyötä kuin esim kuoleman yhteydessä vaan surua surun perään. Olen menettänyt perheenjäseneni, mutta silti pidän lapsettomuutta vaikeampana, koska se oli jatkuvaa helvettiä. Omaisen kuolemasta alkoi vähitellen toipua eikä se "uusiutunut" samalla tavalla kuin ne epäonnistuneet hoidot ja keskenemenot.



Nyt on kaksi lasta.