G: Pahin kriisisi?

äidin sairastuminen, avioero, erilleen muuttaminen, yksinhuoltajuus, uusi työpaikka ja äidin kuolema. Kaikki tämä 8kk aikana. Tästä on nyt 15 vuotta ja tottakai toipuu; mulla on jo uusi ihana elämä ja lapsetkin isoja.

ja nimenomaan se siinä kun lopputulosta ei tiedä. ja ikää vasta 24 vuotta.

tiedä toivunko ikinä. Itken edelleen joka päivä, tietyt asiat saa minut pois tolaltani ja olen katkera ja vihainen lääkärille, jonka vuoksi menetin veljeni.

Ku mä en vaan jaksa!!!!

Kesti toipua melkein vuosi ennenkuin elämä alkoi sujua uusissa olosuhteissa ilman pienintäkään apua.

puolisen vuotta, kokonaan toipumiseen meni kaksi vuotta. Samassa rytäkässä sairastui äitini ja kuoli.

pari vuotta kesti + päälle oikeudenkäynnit yms. loppua ei näy. kaiken paskan alkamisesta kuutisen vuotta. pari vuotta siis kesti asumista joka oli tuskaa kun lapsi meinasi kuolla hengitysvaikeuksiin siellä yms.

Kaksi vuotta meni aikamoista matalalentoa, kun kävin läpi sitä mahdollisuutta, etten ehkä ikinä saa lapsia. Mulla on todettu sairaus, mikä vaikuttaa hedelmällisyyteeni. Tuli mietittyä todella perinpohjin parisuhteen ja oman elämän perusjuttuja. Auts. Lopulta tulin raskaaksi ja minulla on nyt ihana tytär! ^^



Lapseton en enää ole, mutta tietynlaiset haavat tuo kriisi jätti.

Meidän perhe pelastui, mutta ystäväperheestä menivät isä ja kaksi lasta. Tämä ehdottomasti pahin kriisi ja vieläkin sitä puidaan. Toki jollain tasolla toivuttu, muttei unohdettu. Mietin aina myös esim. Bangladeshiä, jossa joka vuosi kuolee sama määrä ihmisiä tulvissa. Olen siis nykyisin mukana hyväntekeväisyystyössä (se on auttanut!) ja näin yritän ymmärtää näitä "luonnonvoimia". Ihmisethän on saanut aika paljon tuhoa ikaan hakkaamalla metsiä. Ei kai siitä ikinä täysin toivu, mutta ollaan jo monta kertaa "tapahtumapaikalla" käyty ja ilolla huomattu kuinka elämä jatkuu.

ja toipuminen kesti kolmisen vuotta. Kipeää se toki vieläkin tekee, mutta ei yhtä akuutisti.

Mutta sitä kesti jälkeenpäin ajatellen lyhyen ajan, vain 2 vuotta. Tosin silloin, kun ei tiennyt että lapsia saamme, oli hyvin raskasta ajatella elämää ilman heitä... Kriisi oli siis sillä hetkellä todellinen.



Nyt pettänyt terveys on kriisini tällä hetkellä. Olen aina ollut perusterve, viimeisen vuoden aikana terveys romahtanut ja henkisesti olen aika rikki. En ole ns. vakavasti sairas, mutta harrastuksista olen joutunut luopumaan :(

Elämä on ihan helvettiä. Onneksi asumme nyt muualla evakossa, mutta rahaa palaa ja oikeudenkäyntiä pukkaa eikä loppua näy.

mikä tahansa muu vastoinkäyminen on ollut ihan lasten leikkiä verrattuna tähän helvettiin. niinkin luonnollinen asia kuin lasten saaminen voi olla ihan järkyttävän kammottava kriisi. kiitos Luojalle olemme saaneet yhden ihanan lapsen, ilman häntä olisin oikeasti tullut hulluksi!

Sikiöllä pahin mahdollinen kehityshäiriö ja todella toivottu raskaus oli keskeytettävä rv21+6.



Raskaus sai alkunsa kun takana oli 4v lapsettomuutta ja hoitoa. Ei sitä tuskaa voi edes järjellä ymmärtää kun vihdoin oli raskaana ja tuli kuin märkä rätti päin kasvoja että "valitettavasti täällä ei ole kaikki nyt hyvin, lapsellanne ei ole minkäänlaisia elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella". Sen jälkeen meni vielä 3v ennen kuin saatiin eläväinen lapsi.



Voi hyvä luoja kuinka kauheaa aikaa!

Eikö se olisi näkynyt jo aikaisemmin esim. utraäänessä. Itse olen rv 14 ja koko ajan pelottaa, jos kaikki ei olekaan kunnossa. UÄ:ssä kuitenkin kaikki hyvin, mutta se ei siis takaa mitään....

Sikiöllä pahin mahdollinen kehityshäiriö ja todella toivottu raskaus oli keskeytettävä rv21+6.

Raskaus sai alkunsa kun takana oli 4v lapsettomuutta ja hoitoa. Ei sitä tuskaa voi edes järjellä ymmärtää kun vihdoin oli raskaana ja tuli kuin märkä rätti päin kasvoja että "valitettavasti täällä ei ole kaikki nyt hyvin, lapsellanne ei ole minkäänlaisia elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella". Sen jälkeen meni vielä 3v ennen kuin saatiin eläväinen lapsi.

Voi hyvä luoja kuinka kauheaa aikaa!

Vain harva todetaan jo np-ultrassa.

Aluenperin epäiltiin jopa anenkefaliaa mutta tarkemmissa tutkimuksissa tuo paljastui laaja-alaiseksi enkefaloseeleksi joka liittyi hyvin harvinaiseen laajempaan epämuodostumaoireyhtymään. Kyseessä oli siis aivotyrä, nöin pelkistetysti sanottuna päälakeen oli jäänyt kehitysvaiheessa pieni aukko ja aivomassan kasvaessa iso osa siitä oli työntynyt tuosta aukosta ulos. Muitakin vakavia ongelmia oli.

Meillä pahin kriisi on päällä nyt. Miehellä todettiin aivokasvain kuukausi sitten. Kaksi lasta, joista toinen alle vuoden ikäinen. Miehen selviämismahdollisuudet muutamia kymmeniä prosentteja. Omasta selviämisestäni en vielä tiedä, kun en tiedä miten tässä käy. Nyt tuntuu etten selviä ikinä.

Jo ennestään homeallergisena sekä töistä että kotoa löytyi hometta... Ihan hirveä kriisi: jatkuvat todella vaikeat oireet lähes kaikkialla, edes ruokakaupassa ei voinut käydä, tai ystäviä tavata, kun aina pukkasi hengitysvaikeuksia. Valtava huoli tulevaisuuden järjestymisestä: kodin järjestyminen, terveystilanne, toimeentulo,... Huoli avioliiton kestämisestä, aika äärirajoilla käytiin. Suru lähes koko kodin irtaimiston menettämisestä. Hirmuinen rahanmeno, yhteensä viisinumeroinen luku.



To-del-la kovilla olin, välillä tuntui, että ei tässä helvetissä jaksa edes seuraavaan päivään. Pahimmassa vaiheessa en omistanut yhtään vaatekertaa, joka ei olisi aiheuttanut pahoja hengitysvaikeuksia. Lainavaatteissa lähdin evakkoon kotoani.

jouduin luopumaan haaveesta saada biolapsia. Oli valittava joko lasten terveys tai halu saada geneettisesti oma lapsi. Olen pääsemässä tästä ylitse kyllä, kun tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Helppoa se ei kuitenkaan ollut.