Mä en tajua tuota Antonin tapausta

valtataistelusta tuossa enemmän on kyse kuin lapsen parhaasta.

Surullista, että äiti päätyi sitten kaappaukseen, kun onnistui sotkemaan asiat paljon pahemmin sillä.

laittaneensa säästöjä pankkiin Antonin tulevaisuutta varten, hankkineensa vakuutuksia jne. Eli koska hän on iäkäs, hän on turvannut Antonin tulevaisuuden näin.

Ihanko oikeasti kaikki on hyvin, kun tilillä vain on rahaa? Sillä ei ole merkitystä onko isä elossa tai kykenevä olemaan huoltajana enää 5-10 vuoden päästä.

Olisitteko mammat samaa mieltä, jos kaappaaja olisi ollut isä? Siis vaikka venäläinen, joka vienyt lapsen laittomasti maasta äidiltään.

ja äiti nähnyt lasta vain viikonloppuisin. Siitä on nyt kyse. Laki on laki jne., mutta jotenkin hiertää asian uutisointi, koska Antonin kannalta tämä lienee joka tapauksessa murhenäytelmä. Ehkä jos äiti on täydellinen pyskopaatti, hän voi tuosta vaan erota äidistään no problem. Ei ehkä edes silloin.

lehtien mukaan isällä oli yksinhuoltajuus. Missään ei ole kerrotuu miksi. Tuskin suomen oikeussysteemi tällaiseen ihan kepein perustein päätyisi. Isähän on aika iäkäskin jo...



Äidissä lienee jokin "vika", jota me emme tiedä. Ja lapsikaappaus jo pelkästään todisti, ettei ole kaikki kunnossa.

Kuten kirjoitin, en ota kantaa asian oikeudelliseen puoleen. Surettaa vaan Antonin puolesta tällä hetkellä. Varmasti hirmuisen iso elämänmuutos ja toivon mukaan parempaan. Mutta varmasti hänellä ei ole juuri nyt helpppoa. Minua vaan hiertää tuo kirjoittelu, jossa ohitetaan lapsi kokonaan ja puhutaan vaan juridiikkaa. Tulee mieleen että tajuaako isäkään puheiden perusteella missä ollaan lapsen kannalta menossa ja onko hän ollenkaan valmistautunut siihen mitä voi olla Antonin kanssa edessä.

Siis, onko aikanaan tehty oikea päätös Antonin huoltajuudesta? Ja kuinka moni täällä tosiaan tuntee tämän tapauksen vai onko äidit äidin puolella ikään kuin normaalikäytäntönä?

Ei isä ole koskaan ollut käytännössä yksinhuoltaja, oli Suomessa etävanhempana. Anton on ollut koko elämänsä tähän asti äidin huollettavana.

kun asun aika lähellä ko. isää. En nyt enää muista tarkkaan kaikkia yksityiskohtia, mutta tähänhän kuuluu olennaisesti se uskonnollinen ryhmä. En muista nimeä, joku sen tuolla mainitsi.



Siis se venäläinen uskonryhmä suunnitteli tämän kaappauksen, äiti on sen ryhmän jäsen ja "pauloissa". Siitä isä huolestui, kun lapsi vietiin Venäjälle ja piiloteltiin siellä, eikä isä saanut nähdä lastaan, vaikka kävi useasti lastaan etsimässä.

Jos äitinsä rakastaisi lastaan, hän muuttaisi Suomeen. Eikä olisi koskaan pois lähtenytkään.

Äidin vanhempi poika, joka jäi Suomeen.

Olen 100 % varma, että Antonilla on edessään parempi tulevaisuus Suomessa kuin Venäjällä. Suomessa hänen elämänsä on taloudellisesti turvattua, hän saa hoitoa ja terapiaa tarvittaessa (lapsi melko varmasti on terapian tarpeessa koska äiti katkaisi hänen kaikki tukiverkkonsa muuttaessaan Venäjälle ja eristäessään isälle, luultavasti on myös aivopessyt.), koulutuksen ja turvallisen elämän. Ihan eri asia kuin varttua venäläisessä uskonlahkossa, piilottelevan äidin kanssa. Kumpaa ihan oikeasti haluaisitte omalle lapsellenne, hä?

Isonveljen äiti tosiaan jätti tänne, luotti varmaan siihen, että Antonin isä huolehtii pojasta - niin kuin tekikin.

Joku täällä moitti sitäkin, että Anton menee päiväkotiin - kohtahan pojan pitää aloittaa esikoulukin ja suomen kieli on hänellä päässyt rapautumaan, joten hyvä että pääsee harjoittelemaan toiseten lasten kanssa ennen koulun alkua.

jostain ainankin luin, että on joutunut asumaan jääkylmässä asunnossa ja ilman ruokaa.

Suomi kuuluu Haagin kansainväliseen sopimukseen ja venäjä ei. eikä Suomessa keltään oteta lasta pois vain sen takia, että on työtön ja köyhä

niin siinä sanottiin, että oikeus oli suomessa ja venäjällä päättänyt antaa huoltajuuden isälle. vasta tuon venäjän päätöksen jälkeen oli pojalle haettu venäjän kansalaisuus (joka oli oikeudessa jossain kohtaa kertaalleen kumottu) ettei isä voisi viedä lasta suomeen. venäjältä kun kuulemma suomenkansalainen lapsi olisi annettu isän viedä mukanaan suomeen mutta ei venäjänkansalaista.

Meillä on samanikäinen poika eikä tuon ikäinen taatusti ole voinut unohtaa isäänsä. Muistaa taatusti minkälaista elämä on ennen ollut ja rakastaako isäänsä.



Jos elämä Venäjällä on ollut ahdistavaa nälässäoloa niin lapsi itsekin tuntee taatusti tulleensa turvaan Suomeen isänsä luo!



Lisäksi olen sitä mieltä, että kukaan UM: n työntekijä ei riskeeraisi omaa uraansa ellei olisi varma, että lapsi on vaarassa Venäjällä ja etteikö Suomeen palautus olisi lapsen kannalta parempi vaihtoehto!

joka käsitteleen juuri näitä lasten kaappaamistapauksia, niin äiti olisi ollut rikollinen ja etsintäkuulutettu myös Venäjällä - kuten kaikissa muissa EU-maissa edelleenkin. Lapsen kaappaaminen on AINA rikos.

jääkoon poika suomeen.

On syntynyt vapaaseen maahan, eläkoon vapaana

joutuu tekemään 2 vuotisen armeijan mitä kurjimmissa oloissa.



Vielä isona monta monta kertaa kiittää siitä että pääsi pois