G: Kuka menestynyt huonoimmin koulutustasoon nähden?

Vakitöitä on ollut aina, perhevapaista huolimatta. Mutta en pidä niistä enkä työelämästä yleensäkään, toisaalta en kelpaa myöskään lähihoitajaksi (ihottuman takia). En tiedä, mitä elämässäni tekisin. Sitä miettiessä elelen miehen siivellä ja käyn töissä vaan kääntymässä. Mutta siihen tulee loppu, lapsiluku on täynnä ja vika hoitovapaa päättymässä :-(



Ja oikeasti en osaa edes olla huolissani.

mutta palkka on nyt ½ siitä, mitä saisin, jos olisin ammattiani vastaavassa työssä.

En kadu silti yhtään, omistaudun mielummin perheelleni, kuin työlleni.

Äidin paikkaa ei korvaa kukaan, työt pystyy hoitamaan kuka tahansa, jolla ei ole perhettä tai jolle perhe merkitse niin paljoa...

Olen maisteri, jolla olisi pätevyys vaikka mihin "hyviin" virkoihin, mutta toimin pph:na, joka on toistaiseksi ainoa työ, jossa olen viihtynyt. Palkka mulla on 1200 euroa kuussa.

Koulutusta vaikka mihin, mutta työttömänä jo ja kauan. Sen lisäksi harrastustyyppistä koulutusta, josta minulle sanottiin, että olet niitä harvoja, jotka pystyisi itsensä elättämään noilla tekeleilläsi. Mutta enpäs ole onnistunut vetämään sitäkään päätökseen. Kolme kertaa olen ollut tulossa äidiksi, mutta yhtään elävää lasta ei minulla ole, joten en ole kenenkään "arvokas" äitikään. Tätinä olen kasvattanut yhden lapsen ja huolehtinut töissä muiden muksuista. Miehelläni on monta pientä lasta päättyneestä avioliitostaan.



Mikään mitä olen yrittänyt ei ole johtanut mihinkään. Terveys on mennyt ja nyt ei paljon kannata enää odottaa mitään suuria muutoksia. Kannattaa mennä lähihoitajakoulutukseen sen sijaan että kituutta. Menin noihin "harrastekoulutuksiin" samassa tilanteessa, missä sinä taidat harkita lähihoitajakoulutusta. Kannattaa mennä sen enempää ajattelematta. Lähihoitajan töitä olin opiskeluaikana tehnyt extratöinä, joten tiedän mistä puhut. Myöhemmin olen kouluttautunut alempaan tutkintoon samalla alalla, jossa aiemmin toimin ylempään tutkintoon sopivissa töissä. Mutta se vaikeutti huomattavasti työnsaantia.



Lycka till bara!

mutta myyjän työtä teen pienellä palkalla. Syystä että oman alan työt eivät kiinnostaneetkaan, liikaa stressiä ja vastuuta. Paljon onnellisempi olen nyt, kun olen stressittömässä työssä ja jää vapaa-aikaa ja energiaa matkusteluun sekä harrastuksiin.

siis ne piirit mistä tulette (tausta) ja missä elätte ja mitä miehenne tekee yms.



Jos olette havainneet tämän niin olisi kiva kuulla havainnoistanne!

Perhepäivähoitajan hommia teen 700 euron kuukausipalkalla. Itselläni on kaksi alle kouluikäistä lasta, joten siksi palkka noin pieni.

kävin työhaastattelussa koulutustani vastaavaan työhön, josta minulla lisäksi 10v. työkokemus. En tullut valituksi, vaan minut ohitti samanalan opiskelijatyttö. Valmistuu nyt keväällä ja kokemusta työstä harjoittrlun verran. mitäs sanotte, heikosti menee eikö totta

pistääkö joku paremmaksi

Teillä on sentään jotain töitä.

Vituttaa nämä lainansa maksaneet, ahneet 6-kymppiset, jotka ei tajua jäädä eläkkeelle. Heidän lainansa suli inflaation seurauksena ja työttömyyttä & pätkätöitä eivät ole koskaan kärsineet. Omat vanhemmatkin vaan ihmettelee, että me vaihdettiin työpaikkaa aina jos ei entinen kiinnostanut... Hohhoijaa.

15 vuotta pätkätöissä, vaihdellen parin kuukauden-vuoden määräyksiä. Tosin tuosta ajasta olin kolmisen vuotta äitiyslomilla. Loppuajan tuosta olin yliopistolla, ja sain väitöskirjankin tehtyä. Sen valmistumisesta lähtien olenkin ollut kortistossa.



Ja surullisinta on, että tiedän muitakin vastaavassa tilanteessa olevia.