Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

en vain käsitä miten joku voi ola homojen adoptio-oikeutta vastaan

Vierailija
15.05.2009 |

tuttavapiirissä on naispariskunta. heillä teini-ikäiset kaksi lasta toisen naisen aiemmasta avioliitosta miehen kanssa. lasten isä on jo kuollut. tämä toinen nainen on lapsille hyvin läheinen. miten te adoptio-oikeuden vastustajat perustelette sen ettei tällä toisella äidillä olisi oikeutta adoptoida rakastetun kumppaninsa lapsia?



entä jos lasten äidille tapahtuu jotain? lapset vain huostaan vai? miten käy perheen yhteisen omaisuuden? entä kun aika jättää tästä toisesta äidistä, eivätkö lapset saa periä häntä? miten käy yhteisen mökin Saimaalla?



miksi ihmeessä ihmisellä, joka on lasten elämässä ollut lähes heidän koko elämänsä ei olisi oikeutta lainkin edessä ottaa lapset omakseen? mitä PAHAA ja moraalitonta tuossa on?

Kommentit (62)

Vierailija
1/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mielessäni oli juridisen suhteen luominen biologiseen isään. Tämä asia oli siis esillä eduskunnassa ja siinä yhteydessä mainittiin myös se, ettei anonyymi sukusolujen luovutus ole mahdollista Suomessa. Täällä on esitetty kylläkin, ettei juridisen suhteen luominen biologiseen isään ole mahdollista, jos on käytetty luovutettuja sukusoluja. Mutta siis on ainakin mahdollista silloin, kun luovutettuja sukusoluja ei ole käytetty. Vaikka todennäköisyys olisi kuinka pieni, että lapsi aikuistuttuaan haluaisi tällaista suhdetta luoda (ja myös biologinen isä tietysti), olisi se mahdollisuus säilytettävä. Tarkoitan tällä, että lakia pitäisi viilata näiltä osin.

ja nimenomaan siitä, että saateenkaariperheiden lapsilla olisi samat ja yhtäläiset oikeudet kuin normi ydinperheissäkin. Kyllä kannattaa koluta pussinpohjat.

Miten se että perheen sisäinen adoptio estetään jonkun hypoteettisen biologisen isän perinnön takia, takaa sateenkaariperheiden lapsille samat oikeudet kuin ydinperheessä?

Vierailija
2/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äidille ja isälle on aikanaan määrätty yhteishuoltajuus, niin miten sille käy, jos äidin uusi kumppani adoptoi lapsen? Voiko lapsella olla 3 huoltajaa?



Tai jos isyyttä ei ole aikanaan tunnustettu ja isä haluaisikin tunnustaa sen myöhemmin, niin voiko hän tehdä niin ja saada esim. lapsen tapaamisoikeutta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja homoperheiden välillä. Samalla laillahan heteroperheessä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneella lapsella voi olla tarve tai halu tutustua biologiseen isäänsä tai äitiinsä aikuisena, tai jos lapsen biologiset vanhemmat eroavat tai toinen vanhemmista kuolee, niin lapsen saattaa adoptoida vanhemman uusi kumppani.

Vierailija
4/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tosiaan tiedä miten yleisestä ongelmasta olisis sitten kyse. Eikä kyse myöskään sinänsä ole pelkästä perinnönjaosta, vaan lapsen oikeudesta olla laillisesti biologisen isänsä lapsi, niin halutessaan. Siis tietenkin myös isän niin halutessa.

En itse tiiä mitä ajattelen asiasta. Olen sinänsä ihan sateenkaariperheiden puolella, enkä sinänsä vastusta niitä ollenkaan. Mietin vain, että olisiko lapsen kannalta paras vaihtoehto se, että toinen vanhempi merkitään huoltajaksi. Mutta en sitten tiedä.. Voihan silloinkin ajatella, että lapsen oikeuksia poljetaan, jos hän ei saa sitten olla virallista sukua sen toisen rakastavan vanhempansa kanssa.

Minusta tämä on mutkikas juttu. Ei ole helppoa määritellä sitä, kuka saa lapsen adoptoida. Kyse on kuitenkin henkilöstä, jolla on oikeuksia siinä missä aikuisellakin.

Lain edessä lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä. Sateenkaariperheissähän toinen olisi isä ja toinen äiti vaikka molemmat olisivatkin samaa sukupuolta. Jos lesbopari saa lapsen hedelmöityshoidoilla jossa käytetään luovutettua spermaa, lapsella on oikeus tietää biologinen isä täytettyään 18-v, mutta laillisesti bioisästä ei tule isää koska jos sisäinen adoptio menee läpi, lapsellahan on jo lain edessä molemmat vanhemmat. Bioisää EI siis voida merkitä virallisiin papereihin lapsen isäksi, mutta henkilökohtaisen suhteen luomiseen ei ole estettä. Ja jos perintöä kärkytään, ei lapsella ole perintöoikeutta bioisänsä omaisuuteen.Hän perii sateenkaarinaiset jos adoptioasia menee läpi. Mutta jos lapsi ja bioisä ovat luoneet hyvänkin suhteen, niin eiköhän bioisä voi testamentata jotain tälle lapselle, mutta verotus menee kovimman mukaan koska he eivät lain mukaan ole sukulaisia.

Kuten huomaatte, asiassa on hyvin monta mutkaa ja monta asiaa täytyy miettiä kun näin syvällisistä asioista päätetään lainsäädännöllä. Kun se ei vain ole siitä kiinni, että kun me nyt ollaan mies-mies/nainen-nainen suhteessa ja halutaan adoptoida tuo lapsi yhdessä niin sehän on meidän oikeus.....

Vierailija
5/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

verrattuna siihen, että lapsi voi periä oman adoptio-äitinsä tai -isänsä. Jälkimmäinen oikeus pitää turvata, sillä sen pitäisi olla itsestäänselvyys.



On varmaan tosi harvinaista, että lapsi 18-vuotta täytettyään ensinnäkin löytää ja solmii läheiset suhteet bioisäänsä, joka tietysti on tähän halukas (luovutettuaan joskus anonyymisti spermaa - ja niinhän miehet sitä haluavat luovuttaa. Se todistettiin Suomessa, kun anonyymius poistettiin ja luovuttajien määrä romahti).



Lisäksi bioisän vielä pitää haluta antaa perintöä lapselle. Onko todennäköistä?



Sitä paitsi voihan sitä perintöä antaa muutenkin, esim. testamentilla tai vähitellen lahjana.

Vierailija
6/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

homot ja lesbot ei oikeastaan ole ihmisiä, vaan jotain ihmisen ja koiran välissä. Vähän niin kuin juutalaiset oli aikanaan saksassa ja abot australiassa jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyse myös ihan isä-lapsi-suhteen rekisteröinnistä, jota ei sitten voisi enää tehdä, jos lapsella on jo kaksi laillista vanhempaa.



Mutta olen kirjoittanut tuolla monessa kohtaa (minä siis toin tämän räsäsen perustelun esille), että on monta painavampaa tai vähintään yhtä painavaa seikkaa puolustamassa naisparien adoptio-oikeutta. En itse tahtoisi seistä sen tiellä. Rakastavat vanhemmat saisivat puolestani aina adoptoida lapsensa, oli lapseen biologinen suhde tai ei.



Mutta minusta asia on silti mutkikas, ymmärrän oikeuden vastustajiakin osasta kohtaa. En tiedä kumpi on parempi, se että lapsi saa yhden biologisen vanhemman ja yhden huoltajan, ja hänellä säilyy oikeus saada joskus mahdollisesti ehkä rakentaa laillisesti sitova suhde toiseen biologiseen vanhempaansa, vai se että lapsi saa rakentaa laillisen suhteen toiseen elämässään tärkeään aikuiseen joka aktiivisesti toimii hänen vanhempanaan. Koska kuitenkin huoltajallakin on monessa kohtaa samat oikeudet kuin vanhemmalla..



Mutta jos olisin itse nyt äänestämässä oikeuden puolesta tai sitä vastaan, äänestäisin adoptio-oikeuden puolesta. Mutta pohtisin kyllä samalla, että seuraukset eivät välttämättä ole juuri yksioikoisen ruusuiset, niinkuin eivät useinkaan missään ole.

Vierailija
8/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äidille ja isälle on aikanaan määrätty yhteishuoltajuus, niin miten sille käy, jos äidin uusi kumppani adoptoi lapsen? Voiko lapsella olla 3 huoltajaa?

Jos henkilöllä on biolapsensa huoltajuus tai isyys (äitiys) on tunnustettu, niin voiko kolmas osapuoli adoptoida lapsen ilman henkilön suostumusta? Jos voi, niin miten käy alkuperäiselle biovanhemmalle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

missäs tapauksessa sitten?.


naisen uusi puoliso voi adoptoida lapsia naisen edellisestä avioliitosta, ellei lasten isä ole kuollut. Tai sitten isän pitäisi hyväksyä tämä adoptio ja vapaaehtoisesti luopua isyydestään.

Vierailija
10/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

bioisän oikeudet eivät muutu adoption myötä

mutta jos tilanne menisi niin, että isä ja lapsi tahtoisivat rakentaa suhdetta, niin se ei ole mahdollista jos lapsella on jo adoption kautta olevat vanhemmat.

Sitä vain mietin. Mutta se ei sinänsä liity pelkästään sukupuoleen, vaan ylipäätään tuohon adoptioon. Muttei se kamalan kaukaakaan liippaa, sillä tätä perustelua Päivi Räsänen käytti. Minusta se oli ihan miettimisen arvoinen seikka, vaikkei varmaan se kaikista painavin.

Tuumin nääs sitä, että elämä voi mennä miten vain. Vaikka perhe olisi lasta hankittaessa kuinka onnellinen vain, voivat siteet katkeilla ja elämä mennä pipariksi, kenellä vain. Ja silloin voi olla, että elämä ohjaisi siten toiseen suuntaan, ja ties vaikka biologisen vanhemman suuntaan.

Mutta väärin on, jos katsotaan nais-miesparin saavan adoptoida lapsen kuin lapsen ja kielletään se nais-nais tai mies-mies-pareilta.

'Bioisän kaikki oikeudet ja velvollisuudet loppuvat siihen paikkaan.

Tietenkin suhdetta voidaan rakentaa ja ylläpitää, jos kaikki osapuolet niin haluavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

moraalia jäljellä vastustaa tätä adoptio-oikeutta.

Vierailija
12/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan näitä maita joissa nämä adoptiot ovat mahdollisia. Kai sieltä tietoa löytyy sekä positiivista että ne negatiivisetkin, ei tarvi itse alkaa miettiä.



Joskus on hauska miettiä, että mitä naisten äänioikeuteen on suhtauduttu 100 vuotta sitten kun sitä asiaa on alettu eduskunnassa ajamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

moraalia jäljellä vastustaa tätä adoptio-oikeutta.

Ihminen, joka ei ajattele omilla aivoillaan ja senkin vähän mitä ajattelee vain omaa tunkkaista napaansa, vastustaa tätä adoptio-oikeutta.

Vierailija
14/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja viimeisellä kerralla oli jo laki voimassa, että tästä mahdollisesti syntyvä lapsi saa tietää minun tiedot täytettyään 18-vuotta.



MUTTA: lapsella ei ole mitään perintäoikeutta minuun tai minulla elatusvelvollisuutta. Eri asia, jos haluaa/minä haluan suhteen luoda, mutta ei tämä nyt käsitteillä oleva laki ole mitenkään esteenä/hyötynä tässä asiassa. Eihän muihinkaan "ystävyyssuhteiden" luomiselle tarvita lakia, minä ainakaan.



Kun luovutin munasoluja, niin syntyvällä lapsella on jo vanhemat ihan lailliset. Lapsella on siis jo äiti ja isä, vaikkakaan äiti ei ole biologinen. Minä en siis enää voisi lasta adoptoida itselleni, enkä kyllä sitä ole edes ajatellut.



Tämä laki tehtin, jotta turvataan lapsen oikeus saada tietää oma genettinen alkuperä ja siksi luovutetun henkilön tiedot. Mutta mikään laki ei taas velvoita vanhempia kertomaan lapselle lapsen alkuperästä. Kertomista suositellaan, mutta siihen ei velvoiteta. Toki on mahdollista, että lapsi saa tietää tämän totuuden esim. jonkun sairauden/veriryhmän kautta, joten toki luottamuksen kannalta on hyvä saada se tieto omilta vanhemmilta.



En siis ymmärrä yhtään Räsäsen pointtia tässä asiassa. Piti jotain vetää kun ei enää itsekään osannut perustella, että miksi on lapsen oikeutta vastaan. Luulisi hänenkin vakaumuksen odottavan, että "järkevä" ihminen pistää lapsen edun omien vakaumuksien ja oikeassa olemisen tarpeen edelle.



Kysehän on NYT perheen sisäisestä adoptiosta ja en todellakaan ymmärrä, että mitä se on keneltäkään pois, että lapselle taataan kaksi huoltajaa ja perintöoikeus molempiin vanhempiin. Onhan tämä oikeus jo nyt heteroperheiden lapsilla ja niilläkin lapsilla, joissa äidin/isän uusi puoliso adoptoi puolison lapset. Tämähän on jo mahdollista nykyaikana. Ja tiedänkin kyseisen tapauksen.



Tunnen myös naisparin, jotka olivat vuosia olleet yhdessä ja yhdessä halusivat lapsia. Yhdessä he kävivät lapsettomuushoidot (toki toinen heistä vain yritettiiin saada raskaaksi) ja yhdessä se lapset saivat. Yhdessä sen jälkeen ovat ihan tasapuolisesti lapset hoitaneetkin. Itse ainakin pidän heitä molempia täysin samanarvoisina vanhempina suhteessa lapsiin ja mikä tärkeintä, niin lapsille nämä kaksi vanhempaa ovat heidän elämänsä tärkeimmät ihmiset. Heidän vanhempansa! Heillä tilanne, että tämä ei-biologinen vanhempi on heistä huomattavasti varakkaampi ja hänellä on paljon omaisuutta ja esim. kaikki omaisuus on tämän nimissä.



Nyt käsiteltävä laki suojelisi lapsen oikeutta myös tähän ei-biologiseen vanhempaan, joka on lapsille 100% vanhempi ja tämä vanhempi 100% sitoutunut puolisoonsa ja lapsiin. Lapsilla olisi oikeus jäädä tämän vanhemman luokse, jos biologinen vanhempi kuolisi ja lisäksi lapset perisivät tämän vanhemman hänen kuoltuaan ihan samalla tavalla kuin heteroperheessä.



Miksi ihmeessä siis kukaan voi olla sitä mieltä, että esim. tämän perheen lapsille ei saisi olla samanlaiset oikeudet kuin muillakin lapsilla. MIkä tekee heidät toisen luokan lapsiksi teidän silmissänne? En voi muuta kuin ihmetellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka on lääkäri ja lasten äiti, joksikin masokistiksi, kun "on lapsen oikeutta vastaan." Ja että "pistää oman oikeassa olemisen tarpeen lapsen edun edelle." Höpöhöpö. Olet siis sitä mieltä, että Räsänen ei puhunut totta eduskunnassa, ottaessaan esille lapsen oikeudet biologiseen vanhempaansa? Niinkö, että kunhan vaan sai sörkkiä omien masokististen mielihalujensa mukaan?

En siis ymmärrä yhtään Räsäsen pointtia tässä asiassa. Piti jotain vetää kun ei enää itsekään osannut perustella, että miksi on lapsen oikeutta vastaan. Luulisi hänenkin vakaumuksen odottavan, että "järkevä" ihminen pistää lapsen edun omien vakaumuksien ja oikeassa olemisen tarpeen edelle.

Vierailija
16/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saada periä sekä adoptiovanhempansa että biologiset vanhempansa?

Normaalissakin adiotiotilanteessa perintäoikeus menee seuraavasti:

esimerkki:

Äidillä on entisestä liitosta lapsi, jonka isä on kuollut. Äiti löytää uuden puolison, joka haluaa adoptoida tämän äidin lapsen. Lapsi voi periä tämän jläkeen vain äidin ja tämän uuden adoptioisän. Lapsi menettää perintäoikeuden isän sukuun nähden. Näin ainakin jostakin luin. Eli laspi voi epriä vain kaksi sukua.

Sateenkaariperheeiden lapsilla on nyt vain yksi suku, joihin heillä on perintäoikeus ja se ei ole oikein näitä lapsia kohtaan. On hyvin epätodennäköistä, että siittiön luovuttanut isä adoptoi täysi-ikäisen lapsen myöhemmin ja en ole edes varma, että voiko aikuisen ihmisen enää adotoida, minusta ei voi.

Ennen sukusolun luovutuslakia luovuttajia oli moninkerroin enemmän. Mutat kun tuli laksi, jossa lapsella on 18-v täytettyän mahdollisuus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys, romahti luovutuksien määrä ihan nolliin. Ja kuitenkin tämä laki nimenomaan kertoo sen, etti lapsela tule koskaan olemaan laiillisia oikeuksia luovuttajaan eikä luovuttajalle koskaan tule elatusvelvollisuutta. Siis todennäköisyys noihin Räsäsen juttuihin on ihan nolla.

Mikään ei toki estä muodostamasta ystävyyssuhdetta tähän luovuttajaan, mutta sekin on molemminpuolin vapaaehtoista.

Vierailija
17/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jokainen joka asettuu lapsen asemaan, ymmärtää että lapsen etu on perheen sisäisen adoptio-oikeuden hyväksyminen. Ja huom. se on oikeus, ei mikään pakko. Jos bioisä on kuvioissa ja haluaa olla, tokihan asiat voi varmasti järjestää monella lailla. Ja joka tapauksessa on huomattavasti todennäköisempää että lapsi jää ilman perintöä jos adoptio-oikeutta ei hyväksytä. Bioisän perintökysymys lienee todellisuudessa melko lailla harvoja koskeva asia. Joten jos järki otetaan käteen, Räsäsen on lapsen etua vastaan, oikeassa olemisen tarpeensa perusteella. Ja miten masokismi tähän kuuluu? Eikö mieluimmin sadismi? Minulla kyllä tulee melkoisen vahvasti sadismi mieleen, jos esim. toisen vanhempansa sairaudelle menettänyt lapsi erotetaan jäljelläolevasta vanhemmastaan ja sisaruksistaan.

Leimaat Päivi Räsäsen,

joka on lääkäri ja lasten äiti, joksikin masokistiksi, kun "on lapsen oikeutta vastaan."

Vierailija
18/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta Räsänen ei ajattele lapsen oikeutta vaan omaa vakaumustaan enemmän.

Olkoon miten kouluttautunut, mutta sitä huolestuttavampaa.



Eihän kyseinen laki mitenkään estä lasta saamansta alkuperänsä tietoa, kun täyttää 18-vuotta. Tai jos se sen estäisi, niin miksi heteroperheessä oikeus säilyy? Kun perheessä on luovutetun miehen sukusolun kautta saatu lapsi, niin laspella on heti kaksi laillista huoltajaa (molemmat perii ja molemmat laillisia huoltajia) ja luovuttavalla osapuolella ei ole mitään oikeuksia tähän lapseen. Miksi se mitenkään eroaisi. Tässäkin tapauksessa lapsi saa luovuttajan tiedot täyttäessään 18-vuotta. Mutta VAIN lapsi voi ottaa yhteyttä tähän luovuttajaan ei koskaan toisin päin.



Luovutetussa tilanteessa lapsella on siis vain yksi biologinen vanehmpia, vaikea ymmärtää?

Vierailija
19/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leimaat siis Räsäsen sadistiksi omien mutu-tietojesi perusteella? Paksu syytös. Kyllä se olisi tullut ilmi jo hänen omassa perheessään suhteessa hänen omiin lapsiinsa. Ei tuo sadismikaan ole sellainen, että se yhtäkkiä pulpahtaa tilanteessa, että hups vaan, nyt pitääkin ottaa kovat käyttöön, ettei vaan tule kolhua oikeassa olemisen tarpeeseen.

Ja sitäkös Räsänen hehkutti, että lapsi erotetaan jäljelläolevasta vanhemmastaan ja mahdollisista sisaruksistaan? Et siis ole lukenut Räsäsen puhetta ollenkaan.

jokainen joka asettuu lapsen asemaan, ymmärtää että lapsen etu on perheen sisäisen adoptio-oikeuden hyväksyminen. Ja huom. se on oikeus, ei mikään pakko. Jos bioisä on kuvioissa ja haluaa olla, tokihan asiat voi varmasti järjestää monella lailla. Ja joka tapauksessa on huomattavasti todennäköisempää että lapsi jää ilman perintöä jos adoptio-oikeutta ei hyväksytä. Bioisän perintökysymys lienee todellisuudessa melko lailla harvoja koskeva asia. Joten jos järki otetaan käteen, Räsäsen on lapsen etua vastaan, oikeassa olemisen tarpeensa perusteella. Ja miten masokismi tähän kuuluu? Eikö mieluimmin sadismi? Minulla kyllä tulee melkoisen vahvasti sadismi mieleen, jos esim. toisen vanhempansa sairaudelle menettänyt lapsi erotetaan jäljelläolevasta vanhemmastaan ja sisaruksistaan.

Leimaat Päivi Räsäsen,

joka on lääkäri ja lasten äiti, joksikin masokistiksi, kun "on lapsen oikeutta vastaan."

Vierailija
20/62 |
15.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä vähän juuri mietin, että onko heteroperheessäkin luovutetun solun kautta lapsen saaneet vanhemmat huoltajia vai adoptiovanhempia? Se minua mietityttää. Nimittäin siinä on aika iso ero: kyllä huoltajuus voidaan ymmärtääkseni nytkin määrätä naisparille, mutta adoptio-oikeutta ei nyt ole. Millainen tilanne on heteroperheessä? Saako silloin ei-biologinen vanhempi adoptoida lapsen vai ei?



Jos ei saa, silloin ei toki homosuhteessa elävienkään vanhempien tulisi saada. Mutta jos saa, niin silloin en näe eroa miksei homosuhteessakin saisi.



Lapsen oikeudet ovat tässä etusijalla, mutta ei ole ihan suoraan mutkatonta sanoa miten ne parhaiten toteutuvat. Velvollisuutta lapsen huoltamiseen tai minkäänlaiseen vanhemmuuteen ei biologisella soluluovuttajalla toki ole, mutta adoptio estää sen kokonaan.. jos siis ymmärsin aiemmin räsäsen puheet oikein.

Toisaalta lapsella on oikeus rakastavaan ja tasa-arvoiseen ja tasapainoiseen perheeseen. Jos se toteutuu parhaiten adoption kautta, niin silloin se tukee lapsen oikeuksia enemmän.



se kuka toi tuon räsäsen puheeseen tänään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kolme