Lapsen tapaamiset, kun vanhemmat asuvat kaukana toisistaan?

Idea on se että saisin muilta hyviä vinkkejä kuinka ovat hoitaneet järjestelyt jotta osaisin antaa vaihtoehtoja. Ap

isä tulee joka toinen viikonloppu hakemaan lastaan, ovat siis meidän kotipaikkakunnalla lapsen isovanhempien luona vkonlopun. Kesälomalla lapsi on viikon isän luona.

tulee meille pariksi päiväksi kerran, pari kuussa. joskus me käydään ruotsissa. yksin en uskalla vielä lasta hänelle antaa, lapsi tosi vilkas ja vaaratilanteita syntyy, isän hoito aika holtitonta.ajattelen että kunhan lapsi kasvaa vähän turvallisemman ikäiseksi (nyt 4) niin voi kai sitten olla aina joskus muutaman päivän siellä ruotsissa. ehkä isompana viikon. mutta pääpaino ja selkeä koti pitää olla, meidän tapauksessamme minun luonani suomessa.



miehesi ehdotus on aivan järjetön. matkustakoon isä katsomaan lastaan, ja joskus lomalla lapsi pitempään isän luona.

Minä muutin lasten kanssa noin 300 km:n päähän heidän isästään. Lapset olivat alle kouluikäisiä.

Tapaamiset toteutuivat noin kerran kuukaudessa. Useamminkin olisi minulle sopinut, mutta lasten isä ei ollut kovin innostunut.



Suoraa lentoyhteyttä ei ollut, eikä vaihdon kanssa olisi muutenkaan ollut järkevää.



Lasten isä ei suostunut osallistumaan matkakustannuksiin. Niinpä tein niin, että minä matkustin junalla lasten kanssa paikkakunnalle X ja mies oli siellä vastassa autollaan (isin luo oli vielä tunnin ajomatka) . Jäin Paikkakunnalle X viettämään viikonloppua sukulaisten luo, ja sitten sunnuntai-iltana tai ma-aamulla takaisin..



Myöhemmin hankin auton ja sovimme noin puoleen väliin treffit ja lapset vaihtoi autoa jollain huolto-asemalla. Matkat oli pitkiä meille kaikille, Minusta ne meni hyvin, reissaamiseen tottuneet lapset jaksoi istua, mutta lasten isä alkoi narista.



Kesälomilla lapset olivat pidempään isällään. Koulun lomilla sitten miten milloinkin, riippuen lasten leireistä ja omasta lomasta yms, miten olivat vuodcen aikana isällään: joululomalla uuden vuoden aikoihin, syyslomalla, pääsiäislomalla, hiihtolomalla, ja tosiaan kesällä myös.



Mutta kyllä lapsilla oli yksi koti, yksi osoite, yksi koulu, mistä käsin elivät ja isän luona sitten käytiin lomilla ja viikonloppuisin.



Ei semmonen onnistu, että lapsi on kuukauden yhdessä koulussa ja kuukauden toisessa koulussa. Ei semmonenkaan onnistu, että syyslukukausi yuhdessä ja kevätlukukausi toisessa koulussa.

Asioita käsitellään eri tahtiin eri kouluissa. Voi olla, ettei lapsi opi esim. kertotaulua, jos se käydään just poissaollessa näissä kouluissa.



Opetussuunnitelma on pelkkä aihio, jonka sisällä koulut ja luokat ja opettajat voivat liikkua aika vapaasti. Siksi voi olla, että lapsen opiskelussa tulee sitten valtavia aukkoja.



Esim. jossakin koulussa on tarkoitus käydä suomen historiasta toinen maailmasota 6. luokalla. Lapsi vaihtaakin koulua siten, että aloittaa 6. luokan uudesssa koulussa, jossa toinen maailmansota on käsitelty 5. luokalla.



Oma lukunsa on sitten se, kuka tämä maksasisi. Kumpi paikkakunta maksaa lapsen koulunkäynnin siellä toisella paikkakunnalla. Ihminen ei voi olla virallisesti kirjoilla yhtä aikaa kahdessa eri osoitteessa, kahdella eri paikkakunnalla.

Ja toinen luku on, että missähän olisi sellainen rehtori joka tällaiseen suostuisi??

Lapsen etu kun tässä ei toteudu millään tavalla.



Jos tuntuu että lapsen kanssa ei jaksa täysipainoisesti olemaan yh ja vanhempi, kannattaisi miettiä huoltajuuskysymystä uudelleen.

että lapsi kävisi koulua kahdella eri paikkakunnalla.



Jotenkin tuntuu että ei olisi. Suomen lain mukaan ihmisellä kun on vain yksi koti, yksi osoite ja yksi asuinkunta

nyt rupen selvittämään että eihän tämä voi onnistua. Ei tavallisen ja varsinkaan tämän lapsen kanssa jolla muutostilanteet ovat erittäin hankalia. Isänsä luota tullessa joutuu puoli viikkoa tasaamaan, kun muutenkin kasvatuksensa on aika rankkaa. En usko että onnistuu noin millään tavalla ja meinaankin hakea siinä vaiheessa lausunnot joka paikasta ettei se ole hyväksi, mutta haluaisin kuitenkin jonkun hyvän ja säännöllisen tapaamisrytmin saada mietittyä. (siis tänään vasta puhui aiheesta ja onneksi ei ole ihan ajankohtainen että kerkeän miettimään ja ottamaan asioista selvää kunnolla.) Ap p.s kyse ei ole siitä että pitäisi miettiä huoltajuutta uudestaan, itse olen poikani hoitanut viimeisen 8v kaikkien diagnoosien hankkimisten yms läpi olen häntä jaksanut ja halunnut tukea eteenpäin ja rakastaa ja hoitaa. Mieheni katsoessa vieressä tekemättä muuta kuin hallaa omalla käytöksellään. Eli motivaatiotani on turha kyseenalaistaa, iski vaan hetkellinen paniikki ettei vaan eksäni voi saada tätä läpi millään.