Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen rakastunut mieheen, vaikka tiedän että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Auttakaa!
13.05.2009 |
Turhahan sitä on täällä kuuluttaa, mutta pakko saada purkaa jonnekin. Vaikka järki sanoo, etten ikinä halua hajottaa perhettä lapseltani, niin siitä huolimatta itken itseni uneen iltaisin ja aamulla selväjärkisyyttä kestää ehkä viisi minuuttia ja sitten taas alkaa ahdistus ja suru. Käytän nyt jo psyykelääkkeitä, koska surua tilanteesta on kestänyt jo niin kauan että se on muuttunut lieväksi masennukseksi enkä meinaa jaksaa normaalia arkea.
Ja täytyy vielä sanoa, että olen ihan fiksu ja hyvin koulutettu ihminen ja tällainen tunnemyllerrys on minulle jotain ihan uutta. Kukaan ulkopuolinen ei ikinä uskoisi, että käytän lääkkeitä päästäkseni yli MIEHESTÄ, vaikka kotonakin on valioyksilö joka minua rakastaa. Olen varmasti ihan aivoton kana, kun olen päästänyt itseni tähän tilaan. Miksei järki voi nyt totella, kun aiemminkin se on toiminut. Onko kellään kokemusta samanlaisesta itsekontrollin pettämisestä tunne-elämän alueella?
Kommentit (4)
ja takerrut mieheen ihan kuin vain hän pelastaisi sinut. hanki masennjuslääkkeitä. Muuten millainen oli oma lapuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastuin mieheen jonka kanssa ei taatusti tulevaisuutta olisi. Oman mieheni kanssa on neljä lasta ja rakastan häntä edelleen. Mutta myös toista. Hetken huumasta ei ole kyse. Olen ollut tähän toiseen rakastunut kaksi vuotta. Tulemme hyvin toimeen ja kaipaan häntä aina. En silti halua rikkoa perhettä kun kuitenkin rakastan omaanikin miestä. Tilanne on vaikea ja välillä tuo niin suurta ahdistusta. Sitä ei voi edes sanoin kuvata.
Minä kuitenkin uskon siihen, että tunteistä pääsee ylitse. Olen itsekin ollut hieman vastaavassa tilanteessa, tosin en reagoinut noin vahvasti. Vuosien mittaan tunteet haalenivat ja nykyään en ymmärrä mitä siinä toisessa näin (vaikka silloin tunteet olivat kuumat). Kannattaa ehkä pysyä hänestä kaukana. Tunteiden laantuminen voi kestää kauan. Minua ei ainakaan harmita oma ratkaisuni! Olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollakulla on jäänyt harmittamaan vaikkapa 10 vuoden takainen ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Mutta minä hajotin perheeni ja häivyin sen toisen matkaan, katunut en ole koskaan.
Löysin meinaan sen Oikean =) nyt kaksi yhteistä lasta, 12 v takana